Kahden kuukauden takaiset kisat

Tervepä teille! Kaksi kuukautta sitten, 25. syyskuuta, olin Lululla Someron estekisoissa hyppimässä 40 sentin luokan. Kuskaukset ja kaikki hoitui Kylämäen tallin puolesta, joten miksi en olisi tarttunut tilaisuuteen? Lisää kokemuksia otan yleensä vastaan oikein mielelläni, eikä tämä ollut poikkeus!

Se ei ollut myöskään virhe, sillä teimme puhtaan radan. Tuossa luokassa ei ollut sijoituksia, vaan kaikki puhtaan radan tehneet saivat oikein hienon punavalkoisen ruusukkeen sekä auringonkukan. En olisi voinut olla Luluun paljon tyytyväisempi, vaikka verkassa se vaikuttikin hieman tahmealta ja sitä sai ratsastaa aika reilusti eteen, jotta se heräisi.

Lopullinen herääminen tapahtui radalla, siitä ei ollut mitään pelkoja. Lululla on aivan selvästi hypätty mitä erilaisempia esteitä ennenkin, sillä se ei oikeastaan edes tarkemmin katsonut esteiden mahdollista outoutta - eikä radalla toisaalta mitään sen erikoisempia esteitä ollutkaan. Ykkösesteen jälkeisen käännöksen feilasin, ja Lulu tiputti pikkuhetkeksi raville. Ai että miten rumaa ratsastusta oli siinä tilanteessa, pitää sanoa! :D

Olin silti melkeinpä järkyttynyt siitä, että minua ei varsinaisesti jännittänyt oikeastaan yhtään. Ok, ehkä vähän olin hermostunut ennen suoritusta - lähinnä siitä, että muistanko nyt radan kokonaan vai en. Mutta heti minun vuoroni koitettua se haihtui kaikki, ja keskityin jotakuinkin kokonaan suoritukseen, joka ei vaikuttanut pahemmin minun tulevaisuuteeni ratsastajana, mutta kartutti kuitenkin ruusukekokoelmaani yhdellä palkinnolla. Olen siis joskus vuosina joulukortti osallistunut kahteen harjoituskilpailuun, koulu- ja puomiluokkaan. Koulukisoihin ponilla nimeltä Fella, jonka satulavyön kiinnittämiseen piti olla oikein oma tekniikkansa, kun poni pullisteli niin paljon (Fella on itse asiassa tainnut esiintyä tässäkin blogissa joskus Ruskon aikoina!), estekisoihin Nemo-nimisellä poninpallerolla. Nemo oli omanlaisempi tapaus, varustaessa aivan kaameakäytöksinen ja ratsastaessa hyvin... omituiset liikkeet omaava. Pieni tuntiratsastaja ei tietenkään silloin tajunnut, että Nemo ei taatusti ollut aivan ehjä kropastaan. En tiedä yhtään, missä Nemo tai Fella ovat nyt, mutta kumpikin lähti Ruskolta ennen kuin vaihdoin tallia. Etenkin Fellan lähtö oli kova paikka. :')

Joka tapauksessa, niitä harjoituskisoja ei voi oikein verrata noihin syyskuussa olleisiin, mutta ainakin minulla on nyt kolme punavalkoista ruusuketta kolmen leireiltä saatujen lisäksi. Jälkimmäisten kokoelmaan on muuten tulossa myös lisäystä, koska ensi vuonna menen vielä (oletettavasti viimeisen) kerran Kuusikorpeen leirille, tällä kertaa tehoesteleirille! En varmaan muuten olisi mennyt, mutta muutama viime kesän Perska oli menossa, joten tartuin vielä mahdollisuuteen. Yksin en luultavasti olisi enää mennyt.

rata

Eksyin pahasti aiheesta, mutta eipä se varmaankaan pahemmin haittaa. :D Toisaalta eipä minulla ole pahemmin sanottavaa tähän väliin, vaan annan puhelimella kuvatun, huonolaatuisen videon puhua puolestaan. Pahoittelut, jos silmänne syöpyvät pysyvästi pois.

Ykkönen, tuo keltaraidallinen, meni oikein jees, sain pidettyä laukan ja hyppy meni kivasti. Sen jälkeisessä kaarteessa oli hassuhko probleema, kun käännös oli Lululle hivenen tiukka ja se joutui tiputtamaan raville. Ratsastajan vehtaaminen selässä näyttää kammottavalle, eikö näistä viiden vuoden tunneista ole oikeasti ollut tuon enempää hyötyä? :D

Kakkonen menee ongelmitta, tosin Lulu vähän hirnui jotain sen jälkeen. Kolmosesteen ratsastuksesta olen ehkä jopa vähän ylpeä, sillä sain vaihdettua laukan ilman ongelmia. Tuo aika pitkä kaarre oli aika hyvä, ehkä Lulu vähän levähti sen aikana, mutta meni silti hyvin yli nelosesta, joka oli ehkä todennäköisin este kiellolle. En osaa tarkkaan sanoa mikä noista oli pelottavin este. Vitonen oli kaukana takana, loivassa kaarteessa neloselta, mutta meni myös puhtaasti yli.

Sitten spurtti kutoselle, askel ei ollut ihan napissaan, vaan Lulu joutui tekemään pienen pupunaskeleen esteen eteen. Henkilökohtaisesti itse mietin vähän seiskan suoritusta, koska siinä oli siniset puomit ja se oli melko kapea, mutta hyvinhän se meni! Kunnon loppurutistus kasille, askeleetkin menivät oikein hyvin ja hyppy oli hyvä. Olin kyllä ylpeä Lulusta ja vähän itsestänikin, radan ratsastaminen ei loppujen lopuksi ole kovin helppoa, kun samalla joutuu keskittymään niin moneen asiaan. Vaikka tietenkään en sanoisi tuota vaikeaksi, korkeammissa luokissahan ne haasteet vasta oikeasti alkavat!

Lulu sai paljon nameja palkintojenjaon jälkeen, hyvin ihana tapaus tuo tyttönen. ♥ Taputan myös itseäni selkään siitä, että sain nyt viimein julkaistua tämänkin postauksen. :D Tosin arvatkaa vain, kuka ei lauantaina iloisena kirjoittaessaan tajunnut, että kamerahan ei ollut äidillä mukana? Aivan, en siis saanut sunnuntaina lumisia kuvia, ja nyt lumet menivät kiltisti sulamaan täältä pois. :))) Ihme hommaa tämä säiden ailahtelu, en muista miten monta kertaa on tullut ehkä neljäksi päiväksi lunta, minkä jälkeen se on taas sulanut pois.

Talviselle ulkoasulle saa siis toistaiseksi heittää heipat, mutta jonkun väliaikaisen kyllä vetäisen hatusta, että kehtaa linkata bloginsa joulukalentereihin! Tällaisen nähdessäänhän iskee vain myötähäpeäkohtaus, yh. :p

En muuten muista, olenko kirjoittanut siitä estetunnista, jolloin tipahdin Lululta? (Sama tunti kuin yllä olevassa kuvassa.) Ilmeisesti en, kun blogiarkistosta ei löytynyt. Siihen tehdään varmaan vielä jonkinlainen paluu, jos aiheet loppuvat kesken, ja tippuminenkin tuli ekaa kertaa ikinä videolle! Oh my my (myöskin OneRepublicin uusin, ei kauan aikaa sitten ilmestynyt albumi, kannattaa kuunnella), tätä ei ole ikinä ennen tapahtunut! Sen näette varmasti pian, jos tämä mun blogiura tästä vielä starttaa. Tänä vuonna olen oikeasti kirjoittanut suorastaan luvattoman vähän postauksia vrt. esim vuoteen 2014, jolloin niitä tuli lähes kuusi kertaa enemmän! Tilanne pitää korjata. Tätä postausta oli ainakin hyvin mukava kirjoittaa, joten ehkä tämä vielä tästä!

Ensi postaukseen! :)

Oletko joksus osallistunut ihan mihin vain hevosiin littyvään kilpailuun? Mikä on jäänyt mieleen?