Menin Sandrulilla tunnin pitkästä aikaa omassa ryhmässä! :)
Kun kävelin talliin ja katsoin kenellä menen, olin silleen "Apua, Sanda!!". Siihen ei ollut aihetta, vaikka eukko olikin boksissaan yhtä äksy kuin ennenkin. ;) Äiti sen sitten hoiti, eihän minusta sinne koppiin ole asiaa kun en tiedä edes koska se heiluttaa päätään huvikseen tai ihmisten kiusaamistoimissa!
Äiti otti Sandralta loimen pois ennen ratsimista. Totta kai olen yleensä rohkea ja itsevarma hevosten kanssa, mutta Sandra on jotenkin niin hyökkäävä ja ilkeä karsinassaan että siinä en osaa olla rohkea kun ei tiedä milloin pari leuallista hampaita iskeytyy käsivarteen! Siinä valuu kaikki itseluottamus pois ainakin meikäläiseltä.
 |
| Olen tuo hevosella ratsastava, otan loukkauksena jos luulette OIKEESTI että olen tuo shettiksellä menevä!! |
Mentiin sellaista tehtävää alkukäynneissä, ja ravissa, että noiden tötsien ympärille tehtiin ympyrä. Lisäksi tein kyllä ympyröitä, puolipidätteitä ja voltteja pitkin maneesia, Sandralla oli taas kuumakallepäivä joten vähän sai rauhoitella. Oli se silti ihan mukavaa vaihteeksi mennä hevosella joka oikeesti kulkee, eikä tyyliin röllikloonilla joka vain rahjustaa ympäri kenttää. Toki Röllikin on aivan ihana omalla tavallaan, se ainut huono puoli siinä ruunassa taitaa olla että ratsastuksen jälkeen reidet ja pohkeet on perunamuhennosta!
Teimme ympyrätehtävää jonkin aikaa, sitten siirryimme pienelle alueelle harjoittelemaan kokorataleikkaata JA tylsistyttämään Sandran ja minut kuoliaiksi. Mä kyllä noudatin ihan ohjeita ja selviydyin todella hyvin, mutta tylsää se oli ja kai vähän taisi ottaa mua päähän kun Sandrakin jo laukkoja niin odotteli, että hyvä kun se pysyi ravissa laukan sijaan, saati sitten käynnissä joka oli melkein sula mahdottomuus. No, tosiaan kaikki toimi ja piankin saimme mennä takaisin koko maneesiin. Paitsi Olivia Elmerillä, joka pelkää maneesin toista päätyä kuin isoa haukkuvaa Gerberosta!
Jatkoimme ympyrätehtävää kyllä vielä aika paljonkin. Se olisi voinut olla kivaakin näyttää mihin pystyy, valitettavasti kaikki junnasivat juuri MUN edessäni, arvatkaa vaan oliko ärsyttävää. Yleensä se oli Olivia, mutta Elmeri olikin laiskalla tuulella ja hyvä kun lähti raviin.
Tässä vaiheessa Sandra alkoi olla jo kärsimätön, hyvä kun sen suitsissa on martingaalit...
 |
| Ympyrällä jälleen |
 |
| Jälleen olen siellä taka-alalla, ympyrätyttö :) |
Otimme laukkaa ympyröillä. Minä ja Matilla ratsastava nainen olimme ympyrällä laukkaamassa maneesin toisessa päädyssä, eihän äiti siitä mitään kuvia saanut kun kerran olimme ponien takana, ne oli nimittäin maneesin puoleenväliin asti alueella ja Sandra ja Matti toisessa päässä ympyrällä. Laukat otettiin tässä järjestyksessä. Ja täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen Sandraan! Sitä sai ihan tavallisesti käskeä ylläpitämään laukkaa niin että jalan asennosta kouluratsastustuomari olisi saanut vuoden päänsäryn, mutta se oli sen arvoista. Marjo sanoi, että ihan suretti kun hän joutui keskeyttämään mun ja Sandruliinin laukkaamisen, joka näytti kuulemma niin rennolta kuin auringonlaskuun laukkaavalla ratsukolla. Ja siltä se tuntui, Sandra ei ole varmaan koskaan ollut kanssani niin rento ♥
 |
| Sandra laamailee. Elmeri oli edessä joten ei päästy menemään, todisteena takajalka ja häntä! :D |
Loppuravit otettiin ihan uralla. Sandra-raukka halusi vaan laukata, mutta kun ei saanut hän tyytyi pään viskelyyn ja kovaa menemiseen. Ei se mua haitannut, koska se ravasi kuitenkin selvää ravia ja kuunteli pidätteitä. Loppukäynneissä kaikki liika energia oli kuin pois pyyhkäisty, koska heti kun Sandra sai pitkää ohjaa niin mentiin ihan (voiko sanoa normaalitempoista?) käyntiä. Sellaista käyntiä mentiin sitten.
Tultiin kaartoon lähelle maneesin ovea. Olin TOSI tyytyväinen Sandran ratsastettavuuteen. Aurinkolaskulaukkaa, vauhtia ja rentoutta, kuten otsikko kertoo :
Kiitos, Sandruliini ihanasta tunnista!! ♥
