Näytetään tekstit, joissa on tunniste ratsastus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ratsastus. Näytä kaikki tekstit

10. joulukuuta 2014

Joulukalenteri - luukku 10

Olen sitten onnistunut hankkimaan pienen kuumeen, joten tänään ei kouluun ole asiaa. Ainakin aikaa riittää blogin ja koneen pariin, siitä kun aina välillä tahtoo olla pulaa. Vielä kun tuo masentava aamun pimeys loppuisi ja aurinko nousisi sieltä!


Millainen olen ratsastajana?

Tässä luukussa siis turinoin vähän siitä, millainen minä olen/olen ollut ratsastajana oman käsitykseni mukaan. Olen aika mukautuva ratsastaja ja osaan jotakuinkin ratsastaa kunkin hevosen herkkyyden ja luonteen mukaisesti. Ratsastan esimerkiksi Sissiä aivan eri tavalla kuin Rölliä ja Mattia ja Fellaa ratsastin aivan sen omaan tyyliin, Fella kun nyt oli vähän... Fella.

vanhin ratsastuskuva minusta, toukokuulta 2013

Ihan ratsastusurani alussa ekana vuotena en tietenkään osannut suoraan sanottuna mitään. Toisena vuotena aloin hieman oppia, kun menin juurikin Pedrolla ja shettiksillä eniten. Pedro oli kaiketi tuolloin suosikkini. Pidin myös Faaraosta. Minulla on aina ollut suhteellisen hellä käsi, mutta joskus hellyys unohtuu, esimerkiksi kun joskus koetan pysäyttää kuumennutta heppaa. Jalankäyttö laiskoilla hevosilla on ja toistaiseksi tulee olemaan suurin ongelmani avuissa, koska olen taipuvainen käyttämään pohkeita turhaan huomaamattani. Ja se, että käytän niitä huomaamattani, siitä tekee varsinaisen ongelman. Sissillä ei kuitenkaan siihen oikein voi syyllistyä, kuten ei Sandrallakaan.

tällaisissa kuumentumistilanteissa se hellä käsi Sissilläkin unohtuu. Elokuu 2014

Istuntani on ihan okei käsiä ja satunnaista etukenoilua mm. laukannostoissa huolimatta. Kädet taas meinaa lähteä karkailemaan vähän joka tilanteessa. Niihin pitäisi oikeasti keskittyä enemmän. Vaan kun en osaa. Onneksi on ratsastuksenopettaja, joka auttaa istunnan hiomisessa, se omien virheiden huomaaminen ja korjaaminen kun ei tunnu olevan ratsastajien parhaita puolia. Minuakin joskus ihmetyttää, miten se oikea keskittyminen oikeasti auttaa asiaan! Kun minäkin koko ajan huomaisin keskittyä istuntaani, ei virheitäni, turhaa pohkeiden käyttöäkään, olisi olemassa ollenkaan. Virheitä vain tekee niin paljon ja niiden samanaikainen korjaaminen on oikeasti haastavaa kun niitä on tarpeeksi. Esimerkiksi selän oikea asento, käsien pitäminen kyljissä ja avut sopivina on laukannostossa minulle vieläkin lähes mahdotonta ellen oikeasti keskity siihen.

ratsastustekniikkani parhaimmillaan jos käsiä ei lueta mukaan. Lokakuu 2014

Parhaimmillani hevosen selässä olen vieläkin mielestäni ollut Fellan kanssa. Se tamma vain oli minulle se oikea poni, enkä sen veroista koskaan ole tavannut. Sissi on toki ihana, mutta Fella vain on niin TÄYDELLINEN!! ♥
Hyveeni ratsastaessani on hienovarainen apujen käyttö ainakin tarpeen vaatiessa. Röllin kanssa ei todellakaan aina voi olla hienovarainen, ja sama päti Fellaan. Sissin ja muiden herkkisten kanssa ei kuitenkaan vahvat avut tule kovin kyseeseen, jos haluaa selässä pysyä. Jalan asento on minulla myös aika kohdillaan, kuten tasapainokin. En ole koskaan Sissiltä tai Elmeriltä pudonnut, vaikka kuinka ne ovat säikkyneet ja ryöstäneet. Sen sijaan putoan Matilta kun se kavahtaa vähän sivuun, Fellalta kun se hieman kiskaisee päätään alas, Nemolta kun se pikku pukin vetää ja Romeolta kun se vähän vetää sisään (ilman satulaa tosin). Kaikista pienistä minä lennän, jotenkin käsittämättömästi. Mutta entä isommista? Ei tapahdu mitään muuta kuin ehkä pikku tasapainon menetys. :D

Fella, olet antanut mulle enemmän kuin kukaan muu ♥

Felluskaiselta olen oppinut suurimman etukenon pois, oikeaoppiset laukka-avut, käden asennon aika hyvin ja pohkeiden liikakäytön olen kitkenyt tamman kanssa aika hyvin pois. Ikävä ponia kohtaan on niin suunnaton yhä, vaikka sen myymisestä on jo kuukausia, että vieläkin taannoin itken kun ajattelen ponia. Olisin halunnut ostaa sen. Olisin ostanut sen jos meillä olisi ollut rahaa, luultavimmin. Jos en koskaan olisi ratsastanut Fellalla, en istuisi nyt tässä tällaisena ratsastajana.

Tällaisia mietteitä mulla on mun omasta ratsastuksesta. Ensi luukussa tulee sitten sellainen... miksikäs niitä sanotaan? TIETOPLÄJÄYS. :D

17. marraskuuta 2014

Viimeisimmät tuntini

Nyt kun taas olen päässyt jäämään vähän jälkeen bloggaamisessa (koitan jatkossa jälleen postia vähän aikaisemmin menneistä ratsastustunneista), julkaisen viime perjantain ja edellisperjantain tunnit samaan postaukseen. Tein niistä yhteiskoosteenkin.


Mattitunnista onkin pelkkää (kunnollista) videomateriaalia, kuvia on vain ravista eikä hypyistäkään ollenkaan, joten en viitsi niitä laittaa. Videolla ei näy alkulämppää tai loppukäyntejä, koska kuvaajani keskustelivat ja muistivat kuvata vasta, kun aloimme hypätä.

Alkukäynneissä kannustin Mattia eteenpäin, ravatessa samoin. Tulimme ensin ravissa puomeja, jotka sujuivat oikein hyvin. Matti oli hyvin menossa ylämäkeen, ja esteillä samoin. Vauhtia oli!
Lopuksi Marjo korotti meille 60 cm pystyn. Se video jotenkin hävisi kameraltani, valitettavasti. Olin tosi turhautunut, kun juuri paras hyppy jäi videolta pois!
Loppuravit menin vähän pidemmällä ohjalla, loppukäynnit talutin. Matti oli superhieno, ja olisi kiva toistekin sillä mennä. :)


Viime perjantaina sain koulupenkin alle Sissin, tunnin aiheena puolipidäte. Niitä kyllä tehdään Sissin kanssa aina, joten oli aika helppoa päästä tunnin aiheeseen. Sissi oli muutenkin koko tunnin sellainen enkeli, etten ole vastaavaa nähnyt kentälläkään kuin kerran. Se ei kytännyt oikeastaan mitään eikä säikkynyt sivulle kertaakaan. Tunnista jäi todella hyvä mieli!

Aluksi alkukäynneissä Sissi kyttäsi maneesin seinät läpi. Annoin sen mennä ihan pitkin ohjin ja katsoa, mitä lystää, joten raveissa se oli kai jo katsonut kaiken. Muutaman kerran vain poni kyttäsi, ei sen enempää. Ravi oli aluksi aika nopeaa, mutta puolipidätteet auttoivat. Tulimme loivaa kiemurauraa pitkällä sivulla ja volttia päädyssä.
Suuntaa vaihdettaessa Sissi tietysti pelkäsi vähän kierrosta eikä olisi halunnut mielellään mennä uralle ollenkaan, mutta ratsastin kerran käynnissä uran ympäri ja alkoi sujua pikkuhiljaa. Ravasimme tähän oikeaankin suuntaan vähän ja teimme taas sen kiemurauran ja voltin. Halusin mennä harjoitusravia, kun sujui muuten niin hyvin, joten istuin alas satulaan. Sissi ei oikeastaan reagoinut siihen lähes ollenkaan, ja ravin tahti pysyi samana.

Vaihdoimme suuntaa vasuriin ja laukkasimme ympyrää. Sissi kuumeni tietysti siitä, mutta sain mentyä harjoitusravia kaikki muut kohdat uralla. Laukatessamme pitkää sivuakin Sissi vähän katsoi seinää, mutta auttoi kun käänsin sen pään sisäänpäin ja väistin ponin uralle.
Loppuravit menimme oikeaan suuntaan. Menin keskiympyrällä, ja Sissi rentoutui jopa vähäsen. Loppukäynnit talutin taas, kuten aina.
Sissi oli kyllä taas niin fiksu poni, jolla oli tosi ilo ratsastaa ♥ Olisipa useammin tuommoinen!

Loppuun vähän kuvia;

alkukäyntejä

kiemurauraa ravissa

ravia vasuriin

ehkä laadukkain laukkakuva ;P

loppuraveista


ihana ♥

Tähän loppuun vielä päätin kysäistä: mitä mieltä olette uudestaulkoasusta? Päätin nyt sitten vaihtaa tuon bannerin ja siihen sopimattoman taustan vähän tummemmiksi, ja olen itse tyytyväinen - ei vaan tosi tyytyväinen - lopputulokseen. Päätin, että se saa sopia noihin maneesikuviin, ja hyvin se sopiikin. Mielipidettä olisi aina kiva kuulla!


Seuraava postaus tuleekin sitten Ellan viime torstain tunnista. :)

16. maaliskuuta 2014

Erikoispostaus - oma ratsastuskehittymiseni

Tässä kerron miten hevosurani oikein on kehittynyt. Olen iloinen, että saan jakaa sen sinun kanssasi!

MITEN HEVOSURANI ALKOI
Ratsastusharrastuksen aloitin kesän lopussa 2011 - ollessani neljännellä luokalla. Kesällä olimme perheleirillä koko perheeni (äiti, isä, pikkuveli) kanssa, ja ohjelmaan kuului ratsastus. Olin jo sitä ennen lukenut paljon hevosista ja ratsastuksesta, ja kokeilin ensin isoa suomenhevosruunaa jonka nimeä en edes muista. Olin talutuksessa, ja minun istuntaani ja rentouttani kehuttiin. Rakkauteni hevosiin syttyi heti, ja leirin jälkeen vinguin tunneille niin kauan, että lopulta elokuussa sain tunteja Alvan tallilta. Se ei kuitenkaan ollut niin helppoa.

EKAT TUNNIT
Ensin kun pääsin Alvalle, olin innoissani. Jo kahden tunnin jälkeen jo huomasimme, ettei opetus 12 hengen ryhmässä ollut tehokasta. En hallinnut hevosta ja tunneilla minua ei juuri huomioitu, ei edes selitetty miten kevennetään ravissa. Vaihdoimme aika nopeasti Ruskolle, koska en halunnut lopettaa ratsastusta mutta en Alvalla jatkaakaan.

SIIRTYMINEN RUSKOLLE - PELASTUS
Pääsin Ruskon ratsastuskeskukseen ja Miian opetuksen alle. Menin enimmäkseen shettiksillä. Pärjäsin ja kehitys alkoi. Ekat laukkani tulivat vahingossa kolmennella Ruskon ratsastustunnilla Mytty-shettiksellä. Se nosti laukan kuin normaalisti ja minä tykkäsin kovin. Miia ei sitten niin iloinen ollutkaan vaan sanoi vaan jotain että en saisi päästää sitä laukkaamaan, en muista tarkoin. Toinen pyrähdys silti tuli mutta sitten kaikki oli ihan kunnossa taas ja hallinnassani.
Koko syksyn ja talven olin vain pikkuinen aloittelija, mutta kun Ruskon Ratsastuskesus siirtyi nykyiseen paikkaansa 600 metrin päähän, maneesi helpotti huomattvasti tunteja.

VUODEN 2012 RATSASTUS
Tuli vuosi 2012 - ratsastuksen kannalta olin nyt 4 kuukautta kokenut ratsastajaenkä ihan aloittelija. Ratsastus jatkui normaalisti, ja mukaan otettiin puomejakin ja muuta jännää. Kehitys hidastui, mutta yksityiskohdat paranivat vaikka istuntani ei ollut kovin kehuttava.
Laukannostot tulivat kuvioihin pian ja äitinikin aloitti ratsastuksen. Pian siirryimme Miian opetuksesta Marjon tunneille, ja laukkaa otettiin pian. Ekat TARKOITUKSELLISET laukannostot tulivat vanhalla Pedro-ponilla. Sitä en unohda koskaan, kun sain kimon Pedron laukkaamaan monta kiekkaa kentän ympäri äidin pienryhmässä!

KESÄ 2012
Kesällä 2012 tallille tuli Nemo-niminen poni. Se oli aika äksy mutta mukava ratsastaa - aluksi, kunnes toisella kerralla sillä mennessäni se pudotti minut alas laukannostossa. Nousin takaisin selkään ja ravailin, mutta en sitten taas sillä mennyt hetkeen.
Pääsin Fellan makuun, menin sillä melkein koko kesän. Osallistui sillä harjoituskisoihinkin - ja sain kuin sainkin punavalkoisen ruusukkeen joka komeilee sängynpäädyssäni!

LOPPUVUOSI
Loppuvuosi meni hyvin normaalisti. Fellailu jäi, kun tykästyin shettisruuna Romeoon. Menin sillä lähes aina ja viimeinen kauden tunti oli ilan satulaa menoa, sekin Romeolla. Onnistuin tippumaan laukannostossa, mutta se ei sattunut eikä tuntunut sillä luisuin hiljaa alas. Nauroin vain ja laukkasin lisääkin samalla tunnilla. Pidin kovasti siitä että onnistuin löytämään niin ihanan pikku ponin!

ALKUVUOSI 2013
Aloin jo ratsastella isommilla hevosilla. Eka niistä oli Sandra, johon olisin ihastunut aivan totaalisesti jos se ei olisi ollut boksissaan niin äksy. Meni ihan normisti koko ajan, ja alettiin reenaamaan hiukan haastavampiakin asioita.
Aloin taas mennä Nemolla, josta tuli suosikkini pitkäksi aikaa. Osallistuin sillä harjoituspuomikisoihin. Sain sieltä myös punavalkoisen ruusukkeen ja rakkaus ilkikuriseen Welshiin vain kasvoi.
Menin myös ensi kertaa Röllillä, ja siitä tuli suosikkini Nemon rinnalla - ja on sitä edelleen!

Röllillä loppukeväästä 2013 - sitä ekaa kertaa en unohda koskaan ♥

KESÄ 2013
Kesän alussa menin Pitkis Sport-leirille ratsastuspainoitteiseen osioon, mutta se oli lähinnä kentällä pyörimistä.  Leirin kivoimmat hetket olivat hevosia katsellessa ja niitä kuvattaessa.
Menin kesällä paljon eri hevosilla. Rölli oli niiden joukossa, mutta enimmäkseen menin Nemolla edelleen. Se oli suosikkilistani ykkönen ja ylitti lopulta Röllin kun sain sen muotoon kesäkurssilla. Kurssin jouduin valitettavasti jättämään kesken - juuri ne estepäivät! Se harmitti älyttömästi, ne olisivat olleet ekat hyppyni.
Kävin elokuussa kokeilemassa myös vuokraponia, mutta ei siitä sen tarkemmin sillä ponin omistaja kielsi levittämästä tietoa ponistaan julkisesti.

2013 LOPPUVUOSI
Nemoilu jäi lopulta vaikka siitä yhä tykkäsin, mutta jotenkin se lopulta lopahti kokonaan. Röllistely ja Sandrailu yleistyivät paljon kun vaihdoin lopulta Marjon ryhmästä Miian ryhmään tiistaille, jossa hyppäsin ekat esteeni. Ellasta tuli parhaita kamujani ja sain muistakin ystäviä.
Hioimme yksityiskohtia ja istuntani oli loppuvuodesta jo paljon parempi kuin koskaan aikaisemmin.

Elmerillä ekaa kertaa ♥

2014 - TÄYNNÄ KOKEMUSTA JA TULEVAISUUDEN HUUMAA
Jouduin vuoden alussa vaihtamaan torstain ryhmään jossa ratsin edelleen. Nyt olen mennyt paljon Röllillä, Sandralla ja Fellalla, ja esteet jäi heti kun vaihdoin torstaille. Olen kuitenkin kehittänyt paljon istuntaani ja muuta, ja tasapaino on sellainen että aion vielä pyörtää Marjon päästämään mut Fellan selkään ilman satulaa - ponin joka on tällä haavaa ihana suosikkini ♥

Fella & Me♥ My little goldie♥
Minun ratsastustaipaleeni on ollut täynnä ihania kokemuksia ja vastoinkäymisiä. Tulevaisuudessa aion todellakin parantaa suorituksia - ja kuka tietää, ehkä onnistun hankkimaan pienen söötin vuokraponin, se olisi unelmieni täyttymys ♥