Kun yrittää aktivoitua

...mutta elämä pistää kapuloita rattaisiin. Olen kauan SUUNNITELLUT siirtäväni bannerit sun muut moskat koneeltani muistitikulle, siis kopioivani, miten vaan. Silti en ikinä saanut aikaiseksi.


Tämä postaus on kirjoitettu puhelimella, koska niin siinä vaan kävi, että tietokone irtisanoi akkunsa. Useimmat läppärithän toimivat pelkällä verkkovirralla jos akussa ei pysy virta, mutta niinhän se mun tuurilla on, että tuo ei pelitä niin.


Banneritoiminta on kyllä seis ja postausten tulo nollissa ennenkuin joko saan uuden koneen tai jotain tehdään nykyiselle. Eniten harmittaa oikeastaan suurimpien kuvamäärien menetys, parhaat ovay tietysti kameran kortilla, mutta ei kaikki. En toki tiedä saako ne ongittua sieltä kiinto/kova/minkä-liekään-levyn bittimaailmoista vielä jotenkin, kun en ole mikään tietotekniikkataituri! :D


En myöskään osaa sanoa milloin tulen takaisin blogimaailmaan, riippuu koneesta! Ehkä saammekin jo lähipäivinä pelastettua koneen jotenkin tai jotain muuta, tai sitten se on mennyttä tavaraa. Akun voi vaihtaa kaiketi, mutta mihin hintaan? Viitsiikö?


En jaksa nyt tähän jauhaa asioista joita en edes tiedä, mutta blogi on nyt pysähdyksissä. Luen edelleen muiden blogeja, varmaan aktiovisemminkin kuin aiemmin, kun ei ole mahista kirjoittaa tänne, ellen sitten äidin koneella jokin viikonloppu. En takaa mitään. Siihen asti, tästä alkaa määrittelemätön hiljaisuus, pahoittelut.

Jos vaihteeksi antaisin kuulua meistäkin

Heippa! Olin tässä taannoin Tompan kanssa tunnilla, eli edellisviikon sunnuntaina. Aiheestahan piti kirjoittaa tekstiä tännekin, mutta kuinkas sitten kävikään, ei kirjoitettu. Viime aikoina oon ollut jaksamaton blogin suhteen, mutta koitan ryhdistäytyä eikun enpäs lupaakaan mitään, katsotaan mihin tästä päädytään! :'D Nyt koitan repäistä aivoista jotain informaatiota lisukkeeksi. En jaksanut muokata postausta varten kuvia erikseen, olenkin ollut jaksamaton oikeastaan nimenomaan kuvien muokkaamisen suhteen. Jos jättäisi sen hetkeksi pois.

Tunnin alkuun käyn yleensä lämmittelemässä jossain. Tällä kertaa kävimme kentän viereisellä sänkkärillä, ja tuumasin, että sille on pakko päästä toistekin. Lämmittelin kaikki askellajit läpi, ja heppa meni kyllä varsin paljon reippaammin kuin kentällä. :D

Kentällä tunnin alkaessa annoin ensin pitkät ohjat. Kanssani tunnilla oli yksi ratsukko. Kun aloitimme varsinaiset tehtävät, menimme neljää ravipuomia.

Kuvassa (alla) näkyy kaksi kahden puomin kasaa. Samassa kohtaa oli ensin neljä puomia. Ravasimme niitä kumpaankin suuntaan, ja sain jopa sen menemään hyvin niihin väleihin, mikä tarkoitti sitä, että ravia piti pidentää aikamoisesti, yleensä se kun on sellaista mummohölkkää.

Sen jälkeen opettaja laittoi ne juurikin noiksi kahden puomin kasaksi. Koko muu osa kenttää ravattiin, mutta puomien väliin käyntisiirtymä. Sain ohjeeksi työstää tosi paljon siirtymien terävyyttä, Tomppa kun uhkaa olla tosi vetelä niissä. Kentän toisen pitkän sivun sai ravata oikein reippaasti, jos vaikka olisi tarttunut vähän reippautta hevoseenkin!

Lisäsimme tehtävään laukkaympyrän, siten että siirtymän jälkeen lyhyellä sivulla nostettiin laukka ja laukattiin ympyrällä. Vasempaan kierrokseen oli ihan ok, Tomppa puski aika vahvasti ulos kaula vinossa ja ulkolapa edellä, mutta oli kuitenkin käsissä. Oikeaan suuntaan paketti kuitenkin levähti, eikä Tomppa ollut enää kuulolla ollenkaan. :D Ope ottikin sitten meidät renaamaan tätä varta vasten. Sain tosi paljon oivalluksia siihen, miten laukassa pitäisi oikeasti ratsastaa!

Oikeaan suuntaan laukoista ei ole materiaalia, mutta Tomppa oli ihan erilainen kuin vasuriin, eli puski ulos kuin puskutraktori konsanaan eikä kuunnellut yhtään kääntäviä apuja. Opettaja näyttikin sitten kivasti hyvän neuvon - pitää pidättää ulko-ohjalla ja kääntää etuosaa enemmän niin, että se ei pääse luistamaan tästä. Koska heppa yritti myös vähän juosta alta, reenasimme rauhallisuutta hetken aikaa ympyrällä muutaman kierroksen. Kun sen jälkeen kokeiltiin uudestaan laukkaa, Tomppa oli ihan eri hevonen. Samoin loput laukkakerroista.

Saatiin paljon uusia oivalluksia tästä tunnista. Seuraavana päivänä käytiin peltoilemassa, tein erittäin lyhyen videopostauksen tapaisen. Kaikki on taas niin teennäisen kuuloista kun vaan olla voi, mutta ei voi mitään. :D

linkki videoon

Kylämäestä ei sitten olekaan mitään materiaaleja (kuvaajapuutos), mutta uutta kyllä. Olen ratsastanut Kitillä kaksi estetuntia, joista ensimmäisellä pukiteltiin ja ohiteltiin esteitä, kiemurreltiin ja edettiin pukkilaukassa muutenkin, ja toisella tunnilla sitten hypittiin ristikoita kuin mitkäkin mestarit. On se vaan niin tamma. Tänään taas vaihteeksi lennähteli perä aika tiuhaan tahtiin laukassa, varsinkin oikeassa, mutta se nyt on niin päivästä kiinni. Lisäksi olen löytänyt uuden rakkauden Kitin rinnalle, nimittäin Volgan! Katsotaan, jos saisin joskus materiaalia sillä menosta, niin pääsee sekin tänne. :)

Ja ai niin, BITTE TULEE PIAN TAKAISIN TUNNEILLE! ♥ En edes muistanut miten sitä olenkaan kaivannut. Hoksasin kun tallityöntekijä sanoi, että Bitte tulee pian takaisin raskaaseen työhön. Tietenkin sillä on aluksi enemmän virtaa kuin kuntoa, mutta ihana se on joka tapauksessa. Lupauduin heti menemään sillä, kun se vain palailee. ;) Kokeilen myös vaihteeksi aktivoitua blogin suhteen ja saada banneribisneksen taas pyörimään!

Onko sinulla välillä ongelmia säännöllisessä bloginpidossa?

Muistatko vielä Bitten?

No nyt päästiin asiaan!

terveisin Tomppa

Voin sanoa, että ensin oli tosi kivaa mennä tallille ja kaikki hoitotoimenpiteet suoritettiin ihan ilolla ja tarmolla, mutta selkään päästyä Tomppa oli taas sillä tuulella että "hei, mua ei kiinnosta, ja mä aion näyttää sen sulle". (Voit vilkaista viereistä kuvaa, niin tiedät mistä puhun!) Ja se todellakin näytti ettei huvittanut yhtään, ei eteenpäinpyrkimystä nimeksikään, hidasteli omia aikojaan ja alkoi itseäkin tympiä. Ratsastus alkoi tuntua pakkopullalta, ei siis niin että nyt lopetan koko lajin, tästä ei tuu yhtään mitään vaan niin, että nyt ei onnistu. Oikeastaan matkustin yrmeänä siellä selässä, vaikka yritin kovasti pitää iloista kulissia yllä. Sitten äidiltä tuli se vuosisadan idea: "Haluisitko hypätä vähän?" Mikäs siinä, vastasin ja kohautin olkapäitä.

Sittenhän äiti laittoi kentän keskelle pituushalkaisijalle esteen, pienen pystyn. Tein tehtävästä havainnollistavan kuvan, jonka esteestä tuli kuvasuhteessa aika iso, mutta toivottavasti se ei haittaa ketään. :D

C-päädyssä on siis se estekatos, L-päädyssä portti. Hyppäsin C-päädystä L:ään päin. Havainnollistaisin vielä, että pitkät sivut ravasin ja C-päädyssä käynti, käynnistä laukka ja laukassa este. Tein tätä sillä kahdeksikkoperiaatteella, eli aina eri suuntaan vuorotellen. Aina ei todellakaan mennyt niin kuin oppikirjassa, niin sanoakseni. :D Askel ei tosiaan aina sopinut, enkä osannut kontrolloida sen sopivuutta, minä kun en ole mikään ammattilainen esteratsastaja. Tiesin kuitenkin suurin piirtein, mistä kohdasta se hyppää. Ärsyttävää, tiesin milloin askel sopii, mutta en osannut kontrolloida sen sopivuutta. :p

voinko nyt sanoa, että osaan ratsastaa :D

Ensin este oli ihan pieni, noin 20 senttiä. Siihen oli helppoa mukautua, kun Tomppa ei kunnolla edes hypännyt, vaan ylitys oli ennemmin iso laukka-askel. Silti askel ei aina sopinut tällekään miniesteelle. Äiti korotti esteen noin 45-senttiseksi (en ole ihan varma, mutta sitä luokkaa), se meni aika lailla paremmin. Itse pidin hyppyä erityisen epäonnistuneena, jos onnistuin kiskaisemaan Tomppa-raasua suusta hypyn jälkeen. Onneksi niitä ei enää lopuksi tullut, inhosin omaa osaamattomuuttani näiden hyppyjen jälkeen!

Äiti kysyi muutaman hypyn jälkeen, että uskallanko tulla, jos korotetaan 15 sentillä. Sanoin, että ehkä, hyppään vielä yhden hyvän hypyn tällä korkeudella. Seuraava hyppy oli hyvä, ja niin estettä korotettiin siihen, millä korkeudella se on näissä kuvissa, eli 70 senttiin. Mitattiin jälkeenpäin, mutta en silti voi uskoa, että hyppäsin niin "korkeaa" estettä, huhhuh. :D Se on uusi ennätys, jee!

Ekat hypyt meni aika pieleen, askel ei oikein sopinut ja oma istunta päin sanonko mitä. En oikeastaan edes älynnyt keskittyä kunnolla istuntaan, ennenkuin vasta lopussa. Myötäykset oli ihan kohdillaan kuulemma, omasta mielestäni ehkä vähän liioiteltu etukeno (tai en tiedä, en ole ekspertti) ja kantapää voisi olla aika paljon alempana, mutta muuten ihan hyvä esteistunta kaiketi. :)

suosikkikuvani pitkäksi aikaa ♥

Sitten alkoi tulla niitä hyviä hyppyjä. Että miten ihanaa, molemmat - sekä hevonen että ratsastaja - nautti touhusta täysin siemauksin, vaikka se ei nyt ole ilmeistäni ihan heti pääteltävissä. :D
Lopetimme kunnolliseen onnistuneeseen hyppyyn, ja sitten loppuravit ja -käynnit. Jäi tosi hyvä jälkimaku, ja tästä on varmaan esteiden saralla hyvä jatkaa. Tai sitten käykin niin, että ensi kerralla ei muuta tehdäkään kuin juostaan ohi, heh. Nyt ei tullut yhtäkään kieltoa, mikä oli tosi ihanaa, usein tulee vähintään yksi. Ratsastustiet eivät olleet aina todellakaan suoria, mutta yli mentiin aina.

Tämä on nyt tällainen lyhyt pikapostaus. Kuvat otettiin äidin puhelimella, viime aikoina kamera ei ole näytellyt kovin suurta osaa tallireissuilla. Milloin ei ole kuvaajaa, milloin ei ole kameraa. Kuvia ei siis ole paljon nyt, mutta toivottavasti seuraaviin postauksiin saadaan taas niitä enemmän. Yksi kuvapostaus on ainakin tekeillä!

Kiitos muuten teille lukijoille, teitä on jo 24. ♥