Uusia harjoja!

1. Surkein talli

2. Paras talli

3. Hevonen/poni, johon tunsin rakkautta ensi silmäyksellä

4. Hevonen/poni, josta en paljoa välitä

5. Hevonen/poni, jonka haluaisin ostaa

6. Hevonen/poni, joka säväyttää omalla tavallaan

7. Hevonen/poni, jolla en halua ratsastaa

8. Hevonen/poni, jolla voisin mennä aina

9. Hevonen/poni, johon luotan täysillä

10. Hevonen/poni, ketä jäisin kaipaamaan jos se lähtisi

11. Paras tallikamu

12. Ihanin ratsastuksenopettaja

13. Hevonen/poni, jolla ratsastin ekan kerran tunnilla

14. Hevonen/poni, jolla hyppäsin ekan kerran

15. Hevonen/poni, joka saa aina onnelliseksi

16. Hulluin hevonen/poni, jolla oon mennyt

17. Hevonen/poni, joka toimii parhaiten

18. Hevonen/poni, jolla on rauhoittava vaikutus

19. Tunti, joka jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen

20. Hevonen/poni, jolla laukkasin ekan kerran

Hulluin poni jolla olen mennyt, on Nemo. Se on niin sekaisin päästään, että ei enää edes ole keskuksella. Kyllähän sitä hieman ikävä on, mutta ainakin saa paremman elämän kuin seistä koko ajan kopissa toivottavasti. Kukaan ei, katsokaas, halua enää sillä keskuksella ratsastaa.

Torstaina, kun hain postin tullessani kotiin, sain paperin, missä ilmoitettiin että PennyGirlin harjapakkini on tullut. Se ei ole iso, mutta sen kokoinen, että kaikki 6 harjaa mahtuvat sinne. Lisäksi se on kätevän kokoinen, saa hienosti kanniskeltua mukana! Aion käyttää jos hankin vuokraponin, ja jos sille vuokraponille saa käyttää harjoja :)

Nyt esittely harjoista:

1 Harjallinen kaviokoukku, harjan "jouhet" mitkä lie muovia. Kiva kädessä.
2 Lieriön muotoinen sieni. Joustaa sisään. En tiedä materiaalia, mutta kiva kädessä sekin, ja lisäksi aika kätevän mallinen!

3 Hevosen "hiusharja", kiva käyttää, selvittää hyvin takut. Tykkään ♥
4 Pehmeä harja/bodyharja, miten sen nyt ottaa, ei niin kiva kädessä mutta toimii.

5 Kumisuka, kankaasta (mistä lie) tehty käden"sija". Tosi kiva kädessä!
6 Pölyharja, harjakset muovia. Ei niin kiva kädessä.

7 Harjapakki, tilaa juuri ja juuri harjoille (ja kyllä mä saan sinne ahdettua vaalean siniset letityskumpparinikin!). Kätevä pitää mukana, tosi hienon värinen! (kuten kaikki♥)


Vähän uudentyylistä postausta. Innostuin vaan harjoista niin että oli PAKKO tehdä tällainen :D

Torstain tunti Elmukelmulla!

1. Surkein talli

2. Paras talli

3. Hevonen/poni, johon tunsin rakkautta ensi silmäyksellä

4. Hevonen/poni, josta en paljoa välitä

5. Hevonen/poni, jonka haluaisin ostaa

6. Hevonen/poni, joka säväyttää omalla tavallaan

7. Hevonen/poni, jolla en halua ratsastaa

8. Hevonen/poni, jolla voisin mennä aina

9. Hevonen/poni, johon luotan täysillä

10. Hevonen/poni, ketä jäisin kaipaamaan jos se lähtisi

11. Paras tallikamu

12. Ihanin ratsastuksenopettaja

13. Hevonen/poni, jolla ratsastin ekan kerran tunnilla

14. Hevonen/poni, jolla hyppäsin ekan kerran

15. Hevonen/poni, joka saa aina onnelliseksi

16. Hulluin hevonen/poni, jolla oon mennyt

17. Hevonen/poni, joka toimii parhaiten

18. Hevonen/poni, jolla on rauhoittava vaikutus

19. Tunti, joka jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen

20. Hevonen/poni, jolla laukkasin ekan kerran

Hevonen, joka on saanut minut aina onnelliseksi, on Sandra. Se kuuntelee niin hyvin ja yllättää välillä totaalisen positiivisesti!!

Torstaina olin tallilla, ratsastin Elmerillä. Menimme koulua, Marianna tuurasi Marjoa joka taisi olla Ypäjällä. Olisin halunnut vaihta Fellaan, viikon takaisen onnistumisen olisin halunnut testata, mutta se ontui, joten Elmeriin tyydyin. Eikä nytkään kehnosti mennyt.

Elmeri oli jälleen valmiiksi tunnilla ennen minua, joten minulla ei ole siitä tuntia ennen kuvaa. Marian äiti ja oma äitini kuvasi ystävällisesti tuntiani. Loikkasin siis suoraan Elmerin selkään, Jeminan äiti auttoi minut selkään ja pääsin uralle ratsastelemaan.

Elmeri oli aika reippaalla päällä jo alusta asti. Mietin, tarvitsenko raippaa, mutta jätin sen käteen, koska Elmerin laiskuus saattaa vaihdella pitkin tuntia. Tein pysähdyksiä, ja katsoinkin että jarrut toimivat, ja saimme Mariannalta käskyn siirtyä kevyeeseen raviin uralle. Lyhyet sivut menimme käyntiä, pitkät sivut ravia. Elmeri meni ihan kivasti tätä tehtävää, vähän voltteja sain tehdä jos joku tielle tuli. Mutta ei tullut kovin usein, joten ei siinä mitään.

c. äiti

Laukkaa otettiin lyhyillä sivuilla. Pitkille sivuille tehtiin keskelle voltit, ja laukannostoja otettiin kulmista. Elmeri meni ihan okei, nostot sujui ihanassshti eikä ryöstöjä tullut. Paljon kivampi on poni kentällä, kuin maneesissa, ja luultavasti menen sillä jatkossa aika paljonkin.

c. Marian & Sofian äiti

Suuntaa vaihdettiin vasta nyt. Otettiin aika lyhykäiset välikäynnit, hiukkasen ravia uralla ja taas nostot lyhyille sivuille. Elmeri oli vasuriin melkeimpä mukavampi ratsastaa. Hieman poni meinasi repiä ohjaa kädestä ja paeta kuolaintuntumaa, mutta jos se nosti päätä laukkakohdassa en yksinkertaiesti nostanut laukkaa. Loppui vastaan hangoittelukin pian, ja laukkasimme iloisesti molemmat lyhyet sivut kauniisti. Nostot meni kirjaimellisesti hyvin.

c. Marian ja Sofian äiti (anteeksi laatu!)

Jäimme hiljalleen ravailemaan uraa pitkin, Elmeri pieni oli oikein kauniisti, ei edes enää vastustellut kuolainta vaan kulki rennosti, melkeinpä laiskasti. On se kumma miten alkutunnista voi hevonen tai poni olla kuin jäykkä jousi, joka löystyy lopputuntia kohden niin että venyy ja rentoutuu mihin vaan. Elmerillä tämän huomaa, varsinkin päivän ekalla tunnilla, aika selvästi.

c. äiti

Elmeri oli tosi kiva. Valitettavasti jouduin suoraan luovuttamaan ponin seuraavalle ratsastajalle, toisin sanoen kyseessä oli ilmiö jota kutsun nimellä teollisuusratsastus, nimi siitä että otat vain hevosen alle, ratsastat sillä ja luovutat seuraavalle, ihan kuin teollisuudessa.

Ensi torstaille haluan Fellan jos se ei ollu, se on vissi! ♥

Ellan estetunti Sandralla

1. Surkein talli

2. Paras talli

3. Hevonen/poni, johon tunsin rakkautta ensi silmäyksellä

4. Hevonen/poni, josta en paljoa välitä

5. Hevonen/poni, jonka haluaisin ostaa

6. Hevonen/poni, joka säväyttää omalla tavallaan

7. Hevonen/poni, jolla en halua ratsastaa

8. Hevonen/poni, jolla voisin mennä aina

9. Hevonen/poni, johon luotan täysillä

10. Hevonen/poni, ketä jäisin kaipaamaan jos se lähtisi

11. Paras tallikamu

12. Ihanin ratsastuksenopettaja

13. Hevonen/poni, jolla ratsastin ekan kerran tunnilla

14. Hevonen/poni, jolla hyppäsin ekan kerran

15. Hevonen/poni, joka saa aina onnelliseksi

16. Hulluin hevonen/poni, jolla oon mennyt

17. Hevonen/poni, joka toimii parhaiten

18. Hevonen/poni, jolla on rauhoittava vaikutus

19. Tunti, joka jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen

20. Hevonen/poni, jolla laukkasin ekan kerran

Ponsu jolla hyppäsin ekan kerran oli Rölli. Se oli hauskaa, viime syksynä :)
     
     

Eilen olin kattomassa Ellan ratsastustuntia. Ella meni  Sandralla, ja meni hyvin. Taas oli hyppytunti. Se vähän kirpaisi, kun torstaina omassa ryhmässä ei usein hypitä. Ella ja kamut meni esteitä ympyrällä, loppukäynneiksi maastoon.

Tällä kerralla minun ei tarvinnut laittaa Monsteri-Sandraa kuntoon, koska se oli jo aiemmalla tunnilla, joka oli myös esteitä. Ella toisin sanoen vaan kiikkuikaakkui selkään ja lähti uralle. Kivasti nämä ilmat lämmenneet, en hytissyt kylmästä. Sopivan viileä oli kun en ihan auringon porotuksessa halunnut kuvata, joten olin sivummalla.
Alkukäynnit nämä kolme ratsukkoa menivät toisessa päässä ympyrällä, samoin alkuravit. Ellalla meni hyvin. Pienen hetken toivoin jo, että olisin itse istunut siellä selässä. :D

Ravia, Miian kohdalla piti tehdä puolipidäte (ympyrätehtävä)

Hiljakseen ratsukot jäivät uralle, ja aloittivat kahdeksikkotehtävän siten, että lyhyillä sivuilla mentiin kevyessä istunnassa kolme puomia ja keskellä mistä suunnasta sitten tulikin, yksittäinen puomi. Ellalla meni ihan hyvin tämäkin tehtävä.

Hieman kahdeksikkotehtävää, lopusta ihan suoraa uraa

Kävin morjestamassa Rölliä. En ole varma onko se vielä "kipeä", mutta en siihen silti koskenut vaan kuvasin kauempaa. Raukka poloinen selkeästi laihtunut. Tai no, kai se on ex-pullukalle ihan hyväksi, kunhan ei nyt alipainoiseksi muutu.

Estetehtävä aloitettiin. Toiset käveli ympyrän keskellä, kun yksi laukkasi(/ravasi) tehtävää. Se oli hauskaa seurattavaa.

Ella, Sandra, vasen kierros ja noin 30cm este

Oikeaankin kierrokseen Ellalla meni hyvin. Sandra ylläpiti aika hyvin laukan ja hyppäsi iloisesti, ja oli selkeästi innoissaan.

Estetehtävää oikeaan kiekkaan ELI minuun päin

Loppukäynnit ryhmä käveli maastossa. Ella oli viimeinen - sopi minulle, niin sain näpsittyä heinoja kuvia. Ei maastoreissusta oikein voi sanoin kertoa, heitettiin lenkki peltojen läheltä, sellainen mutka :D

Ella, ihaile istuntaasi

Jälleen oli kiva olla katsomassa Ellan tuntia :3
Näitä samoja kuvia saattaa löytyä myös Ellan blogista.

"Voisiksä ottaa ton satulan"

Kevät!

1. Surkein talli

2. Paras talli

3. Hevonen/poni, johon tunsin rakkautta ensi silmäyksellä

4. Hevonen/poni, josta en paljoa välitä

5. Hevonen/poni, jonka haluaisin ostaa

6. Hevonen/poni, joka säväyttää omalla tavallaan

7. Hevonen/poni, jolla en halua ratsastaa

8. Hevonen/poni, jolla voisin mennä aina

9. Hevonen/poni, johon luotan täysillä

10. Hevonen/poni, ketä jäisin kaipaamaan jos se lähtisi

11. Paras tallikamu

12. Ihanin ratsastuksenopettaja

13. Hevonen/poni, jolla ratsastin ekan kerran tunnilla

14. Hevonen/poni, jolla hyppäsin ekan kerran

15. Hevonen/poni, joka saa aina onnelliseksi

16. Hulluin hevonen/poni, jolla oon mennyt

17. Hevonen/poni, joka toimii parhaiten

18. Hevonen/poni, jolla on rauhoittava vaikutus

19. Tunti, joka jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen

20. Hevonen/poni, jolla laukkasin ekan kerran

Eka hevonen jolla otin elämäni ekan ratsastustunnin, ei ollut Ruskolla, vaan Alvalla, suokki nimeltä Ada (/Aada). Siltä opin miten kiltti heppa voi olla♥

On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaan, tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa

kevät, pystynkö mitään enää antaan, konkurssin koin, en haluu enää maksaa

kevät, kuljen Hakaniemen rantaan, sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa

kevät, pyntynkö mitään antaan

Tänään kevätfiilistelin oikein urakalla. Tiialta kotiin tultuani halusin palavasti tehdä blogipostauksen, mutta en saanut ideaa. Häivyin kävelylle, pienelle happihyppelylle ja valokuvasin kännykällä "kevään merkkejä". Ja siitä kaivoin sen postausidean, joka oli hukassa - kevätaiheinen kuvapostaus.

En tiedä miten onnistuin näppäämään niin monta merkkiä vasta huhtikuussa. Äitienpäiväkin on vasta toukokuussa ja nyt jo näin valkovuokkoja. Leskenlehtiä ei kamalasti ollut mutta niitäkin sentään.

Ensimmäinen todiste keväästä - joka on kyllä ollut täällä jo kuukauden, melkein kaksi, mutta oikeasta keväästä - on se, että meidän pihan nurmi alkaa vihertää ja jos tarkkaan kiville katsoo, siellä näkyy vihreää kasvillisuutta. Tästä kuvasta tulee mulle ainakin hyvä mieli kun ei ole mitään talvea enää juurikaan jäljellä.

Syreenipensaissa ja yleensäkin puissa on silmut ja koivut alkaa hiljalleen olla hiirenkorvilla. Syreenipensaiden kukat on aina tosi nättejä. Meidän pihan syreeneiden kukat on violetteja, ja samoin vanhan rivitaloyhtiön puiston. Ne violetit on paljon hienomman näköisiä, kuin valkoiset, koska ne on sellaisia sävyeroavaisia, valkoiset aina samanlaisia. Pienenpänä mä tapasin laittaa niitä kukintoja korvan taakse.

Ne siniset ja valkoiset kuvan kukkaset kasvavat jo kunnon rykelminä. Niitten nimeä en tiedä, ehkä en ole kuullutkaan, ei jokatapauksessa tietoa. Mutta ne on ihan nättejä siinä pihalla ja syreeneiden juurella. Mä tykkään sinisten väristä. Se on taivaan värinen ja taivas on ihanan sininen!

Hyvin tärkeä merkki - tulppaanit nousee maan alta esiin. Sitten kun ne kukat aukeaa ne on aivan ihana näky. Äiti istutti nuo tulppaanit meidän pihalle kun me muutettiin tänne kolme, pian neljä vuotta sitten. Sitä ennen ne oli siellä rivitaloilla jo, ja se oli kiva kun nekin tuli mukaan vaikka pelkkiä kasveja onkin. Harmi ettei ne leviä, kun ne on sipulikasveja.

On siis kevät, uskoin vakavaan valaan, pojat on poikia, ne lupaa mut ei palaa

kevät, kaiketi taivas vielä kestää, pilvet jo tuli, ei sadetta voi estää

kevät, sinua ihmistä pelkään, minä olin hölmö otin turpiin ja selkään,

kevät, tosiaan ihmistä pelkään

Laaduton kuva, mutta kevään merkki joka tapauksessa. Kaikki ei niin tykkää, että tuholaiset voikukat nousee maasta ja syö puutarhakasvien kasvutilan, mutta jokatapauksessa ne tulee aina joka vuosi. Ne lehdet on kivan tuntuisia. Niitähän voi syöttää hepoille, ne tykkää voikukista !

Ruusupuskat saa nuppunsa. Ruusunpiikit on ikäviä ja ne marjat aiheuttaa mulle ihottumaa jos sitä mehua tirskahtaakin mun iholle, mutta muuten ne on oikein kauniita puskia. Tykkään juhannusruusujen valkoisista kukista eniten mutta nuo vaaleanpunaiset villiruusutkin on ihan nättejä. Mutta ne vetää puoleensa hirveesti pörriäisiä, hyii.

Yleisin kevään merkki - leskenlehdet. Jostain syystä niitä ei ole paljoa mun kotikonnuilla, mutta ne tulee aika aikaisin keväästä, mitä enemmän leskenlehtiä, sitä pidemmällä on kevät.

Valkovuokko - kevään merkki joka yleensä tulee vasta myöhemmin, mutta onhan niitä kyllä näkynyt. Kaunis äitienpäiväkukka. Mulla oli tapana poimia niitä aina äidille kimpullinen, mutta mitäs niitä enää äidille poimia kun se asuu toisella puolella kaupunkia, sen kun keksisi. Kotiin voi pöydälle silti kyllä laittaa.

Sinivuokko on myös tosi ihana kukka. Harmi että se on rauhoitettu, mutta se on niin harvinainen, enkä halua niitten loppuvan Suomesta. Koskaan en näin aikaisin ole niitä nähnyt, mutta kai ne sitten halusivat nopeasti esiin kun sääkin lämpenee nopsasti. Täällä kodin lähellä on kaksi paikkaa, jossa kasvaa joka vuosi sinivuokkoja, ja käynkin niitä joka vuosi katsomassa. :)

On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaan, tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa

kevät, pystynkö mitään enää antaan, konkurssin koin, en haluu enää maksaa

kevät, kuljen Hakaniemen rantaan, sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa

kevät, tosiaan ihmistä pelkään

(Heidi Kyrö - Kevät)

Eipä erikoisempaa kevättä. Mutta sitä on mun sydän tulvillaan, kevätfiilistä. Kuulostan varmaan joltain runoilijalta mutta kun se vaan on niin :D En tiedä mistä se tulee.

Postin varmaan seuraavan kerran torstain tunnista, en osaa sanoa tuleeko postaus valmiiksi tostaina vai perjantaina, koska aina en saa niitä loppuun torstaisin.

Hyvää kevättä kaikille!!

Erikoispostaus - hevosvideoita

1. Surkein talli

2. Paras talli

3. Hevonen/poni, johon tunsin rakkautta ensi silmäyksellä

4. Hevonen/poni, josta en paljoa välitä

5. Hevonen/poni, jonka haluaisin ostaa

6. Hevonen/poni, joka säväyttää omalla tavallaan

7. Hevonen/poni, jolla en halua ratsastaa

8. Hevonen/poni, jolla voisin mennä aina

9. Hevonen/poni, johon luotan täysillä

10. Hevonen/poni, ketä jäisin kaipaamaan jos se lähtisi

11. Paras tallikamu

12. Ihanin ratsastuksenopettaja

13. Hevonen/poni, jolla ratsastin ekan kerran tunnilla

14. Hevonen/poni, jolla hyppäsin ekan kerran

15. Hevonen/poni, joka saa aina onnelliseksi

16. Hulluin hevonen/poni, jolla oon mennyt

17. Hevonen/poni, joka toimii parhaiten

18. Hevonen/poni, jolla on rauhoittava vaikutus

19. Tunti, joka jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen

20. Hevonen/poni, jolla laukkasin ekan kerran

Ihanimmat ratsastuksen opettajat on kyllä tasaveroisesti Miia ja Marjo. :3


Tämä postaus on omistettu vanhoille ja uusille ratsastusvideoille. Tuli tylsää joten päätin tehdä. :)

Tuossa videossa on pujottelutuntia, jota kuvasin talvella maneesin ikkunasta. Minä en siis esiinny videossa :)

Tämä video on vuoden 2012 Apassionata-show'sta. ♥

Video on samasta show'sta kuin edellinen, ja siinä on passia meneviä issikoita ♥

Tässä videossa ratsastan Fellaa

Sandra tunnilla

Sandra tunnilla 2 :D

Laukkaa Sandran kanssa ♥

Tämä erikoispostaus on nyt vähän tässä, kun ei ole kauheesti videoita nyt. Mutta, teen lisää erikoispostauksia sitä mukaa kun mä aihetta saan - tässä nyt vähän tällaista erikoista :)
Saa ehdotella jotain erikoispostausta toki. Ihan mitä mieleen tulee !!

Torstain tunnit - Elmeri ja Fella

1. Surkein talli

2. Paras talli

3. Hevonen/poni, johon tunsin rakkautta ensi silmäyksellä

4. Hevonen/poni, josta en paljoa välitä

5. Hevonen/poni, jonka haluaisin ostaa

6. Hevonen/poni, joka säväyttää omalla tavallaan

7. Hevonen/poni, jolla en halua ratsastaa

8. Hevonen/poni, jolla voisin mennä aina

9. Hevonen/poni, johon luotan täysillä

10. Hevonen/poni, ketä jäisin kaipaamaan jos se lähtisi

11. Paras tallikamu

12. Ihanin ratsastuksenopettaja

13. Hevonen/poni, jolla ratsastin ekan kerran tunnilla

14. Hevonen/poni, jolla hyppäsin ekan kerran

15. Hevonen/poni, joka saa aina onnelliseksi

16. Hulluin hevonen/poni, jolla oon mennyt

17. Hevonen/poni, joka toimii parhaiten

18. Hevonen/poni, jolla on rauhoittava vaikutus

19. Tunti, joka jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen

20. Hevonen/poni, jolla laukkasin ekan kerran

Ihanin tallikaveri on Ruskolta Ella tiistain ryhmässä, ja sitä ryhmää kaipaan edelleen. ~♥

Tallipäivä oli aluksi aivan normaali. Menin taas Elmerillä, jolla olen nyt mennyt muutaman kerran peräkkäin, ja se ei ollut laitettu kuntoon. Harjasin siis sen, varustin sen, ja lähdin kentälle.

Elmerille piti laittaa korvahuppu ja pumpulit, tai no Marjo halusi laittaa, ettei se ainakaan kovaa tuulta säikkyisi. Eihän se mitään säikkynytkään. Tulimme alkukäynnit, ja teimme voltit kumpaankin päätyyn, kuvissa urat selkeästi näkyvissä.

Ravia tultiin pian. Elmerin reippain päivä ei ollut eilen, ja kyllähän mä raippaakin pkäytin, mutta se oli vain raipalla koskettelua, en joutunut lyömään missään vaiheessa.

Lisäsimme mukaan kuvioon loivat kiemuraurat, ilman väistöä tällä kertaa. Se oli kivaa ainakin Sissille, kun tarvitsi mahdollisimman vähän mennä uraa. Elmerikin rentoutui siinä vähän lisää ja tuli lopullisesti hallintaan.

Elmeri oli tosi mukava ratsastaa niillä kiemuraurilla, ja se oli mukavaa. Se taipui myös hyvin kulmissa ja volteilla.

Tehtävään lisättiin laukkaa. Sitä otettiin niillä ympyröillä päädyissä. En päässyt aina heti nostamaan, kun joskus siinä oli joku pahasti edessä, mutta kun sain nostettua, ne oli hyviä pätkiä. Elmeri oli hienosti kuulolla. Laukkapätkistä jotkut oli niin pienellä ympyrällä hidastempoisia, mutta Elmeri ei KERTAAKAAN ryöstänyt - eka tunti koskaan kun Elmeri ei mulla ryöstä!!!

Laukkaa otettiin kyllä myös toisella ympyrällä, mutta siitä ei nyt ole valitettavasti kuvia.

Jäimme pian loppuraveihin ja siitä loppukäynteihin, ja mulle iski sellainen fiilis että haluan välttämättä jäädä toiselle tunnille. Manguin äidiltä lupaa, äidillä oli yksi rästi ja sain ratsastaa sen.

Kun luovutin Elmerin seuraavalle ratsastajalle, iski pulma - Sissi vai Fella? Fellahan sieltä valikoitui aika nopeasti, koska Sissillä en halua mennä puomeja.

Vaihto Elmerin pehmeästä askelluksesta ja satulasta Fellan epätasaisempaan menoon ja kovempaan satulaan oli aika oudon tuntuista, ja takapuoli sai vähän tottua menoon kyllä. Fella on sen sorttinen, että sitä TÄY-TYY ratsastaa eteenpäin jo alusta, ja sitä tein ahkerasti.

Raviin kun lähdimme, pidin erityisen tarkasati huolta siitä, että en paukuta koko ajan pohkeella. Se vaikutti kummasti koko loppusuoritukseen.

Aloimme tulla puomeja niin, että ne tultiin käynnissä ja muu kenttä ravissa. Muutamien puomien jälkeen vaihdoimme suunnan ja tulimme niin päin, Fella oli oikein reipas - kerrankin - ja tuli oikein nätisti puomit. Eteen ratsastusja pohkeen säätely auttoi.

Tulimme hiljalleen puomeja ravissakin oikeaan suuntaan. Nekin meni tosi hyvin.

Vaihdoimme pian takaisin vasempaan kiekkaan, ja aloimme ottaa laukkaa. Fellalla ei ollut sitä niskaremmiä joka menee satulaan, joten varauduin pään kiskoiluun varsinkin vasurissa. Vielä mitä! Fella nosti kiltisti laukan pienestäkin puristuksesta. Pohkeen säätely auttoi enemmän kuin usklasin toivoakaan!

Laukkaa sain jopa jatkettua koko pitkän sivun.

Pyysin pian, muutaman überlaukan jälkeen, voimmeko tulla laukkapuomeja. Mehän voitiin mennä laukkapuomeja. Sujui toooosi paljon paremmin kuin luulin. Yhtään ei poni kiskonut päätä alas.

Tulimme laukkapuomeja ja laukkaa muutenkin myös oikeaan kiekkaan. Fella oli nyt tasaisempi ja helpompi, mutta lähellä oli ettei karannut käsistä. Fellako karkaa käsistä? En ollut uskoa. Mutta totta on, että jois olisin ohjasta yhtään höllännyt, olisin luultavasti ollut tantereessa sen jälkeen.

Loputkin laukat onnistui ihanasti. Melkein surin kun piti hidastaa käyntiin, niin kivaa oli ollut.

Hoidin Fellan tallissa, en tehnyt muuta kuin sienestin (pesin sienellä) hikiset kohdat, putsasin kaviot ja sutaisin harjalla. Sitten lähdimme kotiin :)

Tosi hyvä että menin Fellallakin. EN olisi kokenut näin ihanaa onnistumista ilman sitä tammaa ♥

Ellan tiistain estetuntia katselin

1. Surkein talli

2. Paras talli

3. Hevonen/poni, johon tunsin rakkautta ensi silmäyksellä

4. Hevonen/poni, josta en paljoa välitä

5. Hevonen/poni, jonka haluaisin ostaa

6. Hevonen/poni, joka säväyttää omalla tavallaan

7. Hevonen/poni, jolla en halua ratsastaa

8. Hevonen/poni, jolla voisin mennä aina

9. Hevonen/poni, johon luotan täysillä

10. Hevonen/poni, ketä jäisin kaipaamaan jos se lähtisi

11. Paras tallikamu

12. Ihanin ratsastuksenopettaja

13. Hevonen/poni, jolla ratsastin ekan kerran tunnilla

14. Hevonen/poni, jolla hyppäsin ekan kerran

15. Hevonen/poni, joka saa aina onnelliseksi

16. Hulluin hevonen/poni, jolla oon mennyt

17. Hevonen/poni, joka toimii parhaiten

18. Hevonen/poni, jolla on rauhoittava vaikutus

19. Tunti, joka jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen

20. Hevonen/poni, jolla laukkasin ekan kerran

 Näitä on MONIAMONIAMONIA, mutta esim. Rölli, Elmeri, Pedro ja Sandra. Ja tietty ilman Myttyä tai muitakaan shetuja ei olis SITÄ Ruskoa... Äääh, kaikki :'D

Postaus koskee tuota tiistain Ellan estetuntia, vaikka tuleekin aika myöhässä. Hyvin meni Ellalla ja Sandralla. Ne hyppäsi jumppasarjaa, ja kateeksi kävi, koska me ei paljoa hypätä torstaisin.

Sandra EI ollut kunnossa kun tallille tulin puoli kuudelta. Ella ei uskaltanut siihen koskeakaan, joten mä ystävällisesti laitoin sen hänelle. Koskaan en ollut Sandraa kokonaan laittanut, ja nyt se oli extrakiukkuinen. Kuitenkin sain ongelmitta satulan ja suitset, vaikka martingaalin kanssa tuli vähän säätöjä, ja mulle selvisi että Sandra ei ole mahdoton enää kun sen on saanut kiinni. Joskus mä vielä pyydystän sen itse sieltä kopista!
  Ella oli aika onnellinen kun Sandra-ongelmat hävisi. Hän talutti Sandran pian kentälle ja nousi selkään, ja lähti uralle kävelemään.

Miia käski ratsastajat uran sisäpuolelle aika nopeasti. Ne ottivat alkuverkan siinä, ja Sandralainen oli aika reipas. Voltteja ja pysähdyksiä tehtiin itsenäisesti.

Pikkuhiljaa kaikki nostivat ravin, edelleen uran sisäpuolella. Voltteja ja ympyröitä tehtiin yhä itsenäisesti, ja a päätyihin alettiin tehdä ympyröitä. Pari videota siitä alapuolella.

Ravia jatkettiin jonkin aikaa, ja pikkuhiljaa ravissa alettiin tulla myös puomeja, jotka olivat aika lähelle kentän keskellä. Kuvio oli selkeä - ympyrä siihen päähän jossa ei ollut tietä puomien jälkeen. Ei muuta, mutta edelleen mentiin uran sisäpuolella.

Sandra meni puomit todella nätisti, ja Ella tietenkin mukana. Alla siitä video.

Hypyt alkoivat pian. Ensin esteenä oli vain eka ristikko, jota tuli kaikki muistaakseni kaksi kertaa. Sandra meni ihan nätisti Ellan kanssa ja oli aika innoissaan.

 Alla myös video hypystä, joka oli sitten se toinen. Estettä tultiin jo laukassa.

Hypyt oli kaikilla hyviä yhdellä esteellä. Mutta entäs kun toinen lisättiin mukaan?

Hyvinhän se niinkin sujui. Sandra ei innostunut liikaa mikä on hyvä asia, alla video kahdesta esteestä.

Pian tultiin jo kolmea estettä. Tässä vaiheessa Ellakin näytti jo innostuneen (?) !! Ja se on hyvä. Koska Sandra meni unelmasti, niin ratsastajakin on yleensä iloinen. Ikuistinkin ensimmäisen kolmen esteen hypyn videolle, ja tässä se on :D

Toisestakin kolmen esteen hypystä piti ottaa video, mutta kamera ei mennytkään videolle niin sain vain kuvan. Mutta se on ihan hyvä kuva.

Ella oli aivan fiiliksissä tunnin lopussa, ja pian loppukäynneissä ratsastajat sai tulla kaartoon.

MINÄ hoidin Sandran pois tunnin jälkeen, ja häivyin kotiin. Postaus on hieman myöhässä valitettavasti, ja aivan kohta tulee postaus eilisestä tunnista - anteeksi, tunneista!!

Psst! Näitä kuvia saattaa olla myös Ellan blogissa! ;)