Ihan pimee oli

kävelemässä poispäin aktiivisesta bloggaamisesta

Heipä hei! Jostain syystä muokkasin nämä kuvat jo yli kuukausi sitten, mutta en koskaan kirjoittanut postausta. :D Tammikuun aikainen pimeys on kuitenkin onneksi jo väistymässä, juuri eilen hätkähdin siihen tosiasiaan, että ulkonahan oli viideltä vielä ihan valoisaa! Mitä täällä tapahtuu?

Ilmeisesti asia on niin, että pikku hiljaa se kevät tapahtuu. Olen keskittynyt parina viime viikkona lähes täysin kirjojen lukemiseen, ja kone on ollut muutenkin päällä hyvin rajallisesti. Lisäksi olen juuri suorittanut valinnan siitä, mihin kouluun aion hakea yhteishaussa, joka on ilmeisesti joskus helmi-maaliskuun vaihteessa, ja oikeastaan on aika vapautunut fiilis. Ysin kevät ei (vielä) paina ollenkaan päälle, odotan jo puolittain kauhulla niitä kaikkia valtakunnallisia, mitä nyt keväällä on tulossa!

tässä oli jotain taiteellista, vaikka kuva onkin rakeinen ja ratsastaja tietysti aivan miten sattuu

Hepparintamalla periaatteessa sitä samaa, Ajatusta ja Marjattaa ratsastelen edelleen. Tosin viime aikoina olen valitettavasti päässyt aika harvakseltaan tallille, mutta hevosten merkeissä olin mm. viime viikolla Apassionataa katsomassa lauantaina. Oli kyllä taas todella hieno show, joskus 4-5 vuotta sitten olimme viimeksi siellä. Tykkäsin erityisesti miniponeista, ne olivat ihania! Ja en käsitä, miten joku voi seistä kahden hevosen päällä laukassa niin, että kumpikin jalka on eri hevosen lautasella!

Oikeastaan nämä ovat viimeisimmät ratsastuskuvat, mitä minulla on koneella tai kamerassa ylipäätään. Tuo nimenomainen ratsastuskerta meni kyllä tosi kivasti, toisaalta Ajatus on nyt useimmiten todella kiva ja herkkä ratsastaa. Marjatan kanssa olen ollut muutamaan otteeseen maastossa, yksi kerta kävimme laskettamassa laukkoja peltotiellä puolisen kilometriä (tykättiin erittäin paljon) ja pellollakin on tullut käytyä - siis silloin, kun se ei ole ollut pelkkää jääkenttää. Ja vaikka tallin kenttä olisikin pelkkää jääkenttää teiden ohella, olemme voineet mennä läheisen autiotalon pihalle, jossa on juuri kentäksi sopivan kokoinen alue, joka soveltuu hyvin ratsasteluun. :)

tässä demonstraatio siitä, miksi mustalla hevosella ei kuvausta ajatellen kannata ratsastaa pimeässä

böö! :D

Valitettavasti, vaikka tuli luvattua, en ole saanut pidettyä oikeastaan banneripuoltakaan tästä blogista hengissä. Luulen, että tulen pitämään sen linjan, että aina, kun vain saan jostain kuvia, koetan kirjoittaa blogiin. Noh, kuvia ei tietystikään ole viime aikoina tullut, ja nämäkin ovat sen kuukauden myöhässä, joten en tosiaankaan voi edelleenkään luvata mitään kovin tiheää tahtia. Ilokseni voin kuitenkin ilmoittaa, että minusta tuntuu erittäin kivalta kirjoittaa tänne edelleen. Aika huisia, että blogi on ollut pystyssä yli kolme vuotta! Pysynee luultavasti edelleen, mutta suurimmat kiinnostuksen kohteet ovat kuitenkin tällä hetkellä jotain muuta. Alan olla siinä elämän taitekohdassa, jossa täytyy itse tehdä enemmän ja suurempia päätöksiä elämän saralla.

Itse asiassa jotain voisin mainita ihan elämästäkin! Olen käynyt hampaiden oikomishoidossa varmaan jo jostain kakkosluokalta asti, ja monta vuotta korjattiin hampaiden virheasentoja. Noh, nythän mulla onkin sitten avopurenta, joka kiteytettynä tarkoittaa sitä, että purressani hampaat yhteen etuhampaani eivät ota lainkaan kiinni toisiinsa. Tästä voi ilmeisesti seurata kipuja ja jatkohoidot (=leukaleikkauksia, ja ne eivät olekaan mikään naurun paikka) aikuisena, joten ei riittänyt, että mulla on ollut suussa ties mitä vehkeitä raudoista aktivaattoreihin ja muovikapistuksiin. Nyt sinne läntättiin sivuhampaisiin yksien hampaiden ympärille sellaiset metallirenkaat, joissa on kolot, joihin tulee sellainen metallihäkkyrä yön ajaksi. Tästä häkkyrästä taas lähtee kumilenkkiveto pään taakse. Monimutkaista ja äärimmäisen hankalaa ja hieman kivuliastakin laittaa paikalleen, jep jep, ja se on siellä ainakin yhden vuoden. Otan tietysti mieluummin oikomishoidot nyt kuin kivuliaita leikkauksia aikuisena, mutta kaikki, jotka olette ravanneet vuosia oikomishoidoissa, I feel you! Tunnen tuskanne!

Eipä tässä vaiheessa varmaan sen enempää! Tämä ulkoasu on yksi harvoista, joihin en ole kyllästynyt näinkään pitkän ajan kuluessa, joten annan sen toistaiseksi olla. Keväämmällä teen varmasti vehreämmän sävyisen ratkaisun, ja uskallan ehkä jopa yrittää herättää tuon bannerikeittiön henkiin, jos siitä enää mihinkään on. Sinällään hyvin hassua, että periaatteessa kirjoitan tänne keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa, mutta en kuitenkaan halua ajaa blogia alas. Ristiriitaista. :D

Pahoittelen suuresti sekavaa ja aiheesta toiseen hyppelehtivää postausta. Kiitos teille, jos siellä enää ketään on, ja pysykää ihmeessä edelleen mukana, jos vähääkään kiinnostaa!

Millä mielin odottelet kevättä?

hieno tyttö on ♥