Aurinkoisella ratsastuksella takaisin arkeen

Moikka! Palasin onnistuneelta laskettelureissulta lauantai-iltana, mutta en ole ehtinyt tehdä reissusta postausta - samoin kun en ole ehtinyt käyttää konettakaan, koska olen kuronut kiinni kouluarkeen. (En muuten nähnyt kunnollisia revontulia joista unelmoin viime postauksessa...) Tosin joudun kuromaan arjen uudestaan kiinni, jahka parannun tästä typerästä kuumeesta, johon sairastuin tänään aamulla. Oltiin sunnuntaina Ellan kanssa Aatoksellakin, mutta siitä tulee postaus vasta, kun Ella lähettää kuvat mulle. Kamerasta loppui akku, joten jouduin kuvaamaan Ellan kännykällä.

Tiistain Tompalla ratsastuksesta voin kuitenkin kertoa erittäin positiivisesti. Kuvista en niinkään - vaikka Aurinko paistoikin, se tuhosi viimeisenkin siedettävien ilmeiden mahdollisuuden, mutta onneksi mulla ei ole sen kummempia ilmepaineita; nehän vaan naurattaa, eiks nii?

Palatakseni takaisin itse ratsastukseen, menin ilman satulaa. Jo viime kerran tuulisen fiaskon jälkeen päätin, että kun paistaa Aurinko eikä tuule, menen ilman satulaa tai puomeja, ja koska päätin, että tätä ratsastusta en pilaa epäonnistuneilla laukannostoilla, valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Jätin siis satulan satulahuoneeseen (vai vajako se on?) enkä kyllä kadu päätöstäni! Koska a) Tompalla on erittäin pehmeä ja mukava selkä istua, b) sillä on hyvin tasainen, joskin (shhh!) ponneton ja lyhyt, vetelä askel ja c) se rentoutui hyvin.

En keskittynyt oikeastaan mihinkään, kunhan aluksi kyttäsi estevajan läpi ja muutamat pelottavat oksat kentän ulkopuolella. Ne olivat vain esitystä, koska kun ravattiin, Tomppa ei enää kytännyt mitään. Työstin ravia vähän paremmaksi loppua kohden, koska normaalisti se on sellaista tasaista tömps-tömps-laahustusta, josta ei nouse ratsastaja senttiäkään selästä irti ja etu-ja takajalat jäävät toisistaan 40 cm päähän. Ja en liioittele!

Epätoivoiset selkäännousuyritykset tallin pihalla epäonnistuivat 10 cm liian matalan jakkaran (hehheh) ja liikuskelevan ratsun takia, joten talutettiin se suorastaan karmaisevien, hassunhauskojen neonväristen pyykkien naruparatiisin ohi. Korskunta kävi kentälle asti, mutta pääsin sentään selkään ilman ongelmia!

heppa näyttää tässä hirveän isolta vaikka on n. 155 cm!

Alkukäynneissä Tomppa kyttäsi ekan kierroksen aikana oksia eikä suostunut kunnolla menemään uralla, teinkin paljon voltteja ja pysähdyksiä. Silti kerran - tosin vain sen kerran - säikähdettiin estekatosta alla olevan kuvan tyyliin, sen jälkeen päätin pian ravata, ettei vatvota hirveitä pelkoja käynnissä kun se ei kerran viimeksikään onnistunut.

Nostin siis ravin. Aluksi en oikein käskenyt, joten Tomppa valuili käyntiin vähän joka sivulla aluksi, tosin se alkoi siitä sujua loppua kohden. Ravasin kumpaankin suuntaan, aluksi siis yrittäen vain tehostaa ravia vähän siirtymien avulla.

aika ponnetonta on ravi. Sisäjaloilla vähintäänkin 30 cm väli!

yksi henkilökohtaisista suosikeistani tältä kerralta

Ratsastin kahdeksikollakin vähän aikaa. Jäin lopulta uralle vasuriin ja työstin sitä ravia, en saanut täydelliseksi - todellakaan - mutta paljon paremmaksi! Ensi kerralla varmaan keskityn juuri siihen ja tulevina kertoina samoin.

ja tämä samoin ♥

ja tämä on myös lemppareitani ehdottomasti!

heh, tästä tuli sävyltään ihan hassu! :D

"onks mun pakko mennä kunnolla?"

huomaatko eron ekaan ravikuvaan?

Äidin ehdotuksesta kitkin vähän kiemurtelua pois pituushalkaisijakahdeksikolla, vaikka sille ei ollutkaan tarvetta. Tomppa meni oikein kauniisti eikä oikein mutkitellutkaan, ja lisäsi ravia kauniisti parempaan suuntaan ja enemmän raviksi eikä laahustamiseksi.

Ravasin pidemmillä ohjilla vähän aikaa, ja kävimme pikku maastokävelyllä loppukäynneiksi! Kävimme vain edessäpäin tietä jonkin matkaa, ja Tomppa meni oikein nätisti pidemmilläkin ohjilla käynnissä, ei yrittänyt lähteä karkuun tai kotiin päin ilman lupia.

♥

vuokrahevosestani tuli aasi

ei kuvauksellisimmasta päästä

♥

Tomppa oli kyllä parempi kuin aikoihin! En tiedä nyt tästä kipeydestä, lähteekö lauantaihin mennessä. Haluaisin päästä ratsastamaan lauantaina, mutta en saa lähteä kipeänä. Katsotaan, miten käy! Koitan muuten niitä jonossa olevia bannereitakin tehdä, en oikeasti ole nyt ehtinyt, ja se raivostuttaa minuakin. Yritän sairastaa itseni terveeksi mahdollisimman nopeasti!

Tomppa ja pelottava tuuli

Kello aivan liian vähän, ja olen tällä hetkellä menossa pian bussimatkalle kohti laskettelureissua. Tämä on viimeinen postaus viikkoon. Toivottavasti sen jälkeen saan väsättyä reissusta postauksen!

Tomppa oli aika oikeastaan aika huono, koska säikkyi tuulta koko ajan, ottipa se muutamat pienet lähdötkin. Tällä kerralla saat vuodattaa silmäsi kuiviin ja korjauttaa ne uudestaan ja niin pois päin, koska joudut kärsimään laaduttoman kuvapostauksen.

Sää oli oikeasti ihan surkea! Pilvistä ja semmoinen tuuli, että ei pystynyt kunnolla edes sitä vastaan kävelemään. Se haittasi meidän molempien keskittymistä ja hiersi istuntaani ihan kököksi, kun sain ohjata Tomppaa koko ajan ja hidastaa sitä lähdöistä, ja useimmat kuvat ovatkin ihan karseita. Tästäkin silti oppi jotain, kuten vuokrahevoseni pelkää kuollakseen tuulta.

Ratsastin aluksi vasemmalle, ja Tomppa ei suostunut menemään toiseen päätyyn ollenkaan, ja säikkyi kaikkea kentän ulkopuolella, sama jatkui loppuraveihin asti. Tein ravissa aluksi paaaljon ympyröitä ja siirtymiä molempiin suuntiin, oikealle vasta sen jälkeen, kun Tomppa alkoi vähän rentoutua vasemmassa. Oikea olikin helpompi kierros, ja laukkasin vähän ympyrällä noin 10 minuutin johtajuustaistelun jälkeen. Vasen olikin sitten taas ongelma, ei noussut vartissakaan sitten millään, ja raipasta Tomppa vain pysähtyi ja potki. Lopulta laukkasin kerran oikealle, ja ravasin loppuravit. Loppukäynneistä osan jäätynyt äitini talutti, ja iso paha tavarajuna tuli kiskoja. Se oli hirveän pitkä, monta sataa metriä, ja kun se siitä kolisteli, Tomppa hermostui vähän ajan päästä ja kääntyi itse perä junaa kohden, mistä veti tietysti hepulit ja ravasi pari kiekkaa äidin ympäri ja rauhoittui sitten. Hoidettiin Tomppa kunnolla ratsastuksen jälkeen, ja hän meni tyytyväisenä tarhaan. :)

ei toki tuullut, ei sitten yhtään (se oli käyntiä)

näemme yhteistä unta :D

epätoivoinen nosto

ilmeisesti jokin heinänkorsi heilahti ja Tomppa veti kilarit

ei voi sanoa kuin istunta ihan 5/5

tää oli kai sit sitä ravia mistä olis pitänyt nostaa

loppukäyntejä

Tomppa ja iso, paha tavarajuna-VR

Tästäkin kerrasta oppi, ja ensi kerroilla en laukkaa vielä kun tästä jäi vähän karvas maku suuhun. Katsotaan myös mitä teen, tänään en mennyt ratsastamaan enkä mene ensi viikollakaan, kun olen laskettelemassa Lapissa. Teen postauksen jos voin, nyt unelmoin REVONTULISTA! ♥

Suokkijätin selässä

Voihan Paukkua sellaiseksikin kutsua. Ratsastin sillä. Kun tultiin talliin, en tiennyt, kenellä menisin, mutta otin hoidokikseni Bitten, joka oli aivan ravassa joka puolelta, mutta kun soitettiin Marjolle, hän saneli hevoset. Mulle sattui Paukku, joten varustin sen. Siellä yli 165 cm korkeudessa tuntuu kyllä vähän erilaiselta kuin pikku Bitten selässä!

Paukku on aika häsläri, ja yrittää kiirehtiä. Se painoi aika raskaasti kädelle varsinkin alussa. Tunnin aiheena oli kulmat, ja Marjo laittoi kavalettipidikkeen joka kulmaan, jotta ratsastaisimme ne kunnolla. Paukku ei oikein aluksi malttanut ollenkaan taipua kyljestään.

Aloimme ratsastaa kulmia ravissa ja ravata ympäri kenttää. Paukulla on ensiluokkainen kompastumisvaara - heti jos sen päästää vähääkään kaahaamaan ja päätä vähänkään alas, se alkaa kompuroida. Kerran kompastuttiin niin pahasti kulmassa, että Paukku putosi melkein etupolvilleen, eikä ollut kaukana, että olisin sinkoutunut sen kaulan vasemmalta puolelta alas. Siitä lähtien Paukkukin kyllä varoi askeleitaan ja hidasti vähän hanakammin.

Koska Valssi kaahaili myös ratsastajansa kanssa, aloimme ravata vain pitkät sivut. Paukku ei tykännyt ajatuksesta ollenkaan ja kiirehti käynnissä, ja ravi oli pää vinossa tikkausta. Se tasaantui vähitellen.

Teimme tätä vähän toiseenkin suuntaan, mutta laukkasimme toisen pitkän sivun, joka näkyy alemmassa kuvassa. Ensin en nostanut, koska edessä oli ruuhkaa, mutta Paukku oli jo menossa, vaikka pysyikin käsissä. Toisella kerralla asetin sen äärimmäisen huolellisesti ohjan ja pohkeen väliin, hallintaan, ja siirsin vähän ulkopohjetta taaksepäin, ja siitä Paukku lähtikin lujaan vastalaukkaan. Seuraavat kerrat menivät kyllä paremmin, mutta Paukku puhisi kuin höyryveturi ja olisi taatusti lähenyt jyräämään kenttää ympäri jos en olisi pitänyt tiukasti ohjalla. Valitettavasti ei ole laukkakuvia. 

Loppuravit vähän rauhallisemmin. En uskaltanut taluttaa loppukäyntejä, kuten aina Ruskolla tein, koska kenttä oli muta-altaan perikuva - kenkä upposi jalkauduttuani liejuun 5 cm enkä meinannut saada sitä irti! :D Äiti otti Paukun ratsukseen minun jälkeeni, ja menin talliin auttamaan Valssin ja Bitten kanssa. Talutin Valssin pihattoon, jonka jälkeen kuvasin vähän aasiemää ja hänen poikaansa. ♥

Olin tiistaina Tomppaa ratsastamassa - siitä tulee huomenna postaus. Oli niin tuulista, että Tomppakin pelkäsi ja kyttäsi alituiseen heiluvia oksia ja heiniä ynnä muita, ottipa se muutamat parin askeleen pikkulähdötkin. Ei mennyt niin hyvin. Äiti näpsi muutamat hauskatkin kuvat! Tiistaina ei tuntunut niin hauskalta, en oikein tykännyt kerrasta, mutta en ollut tyytymätön Tomppaan, vaan aivan kerrassaan surkeaan säähän. Siitä lisää ensi postauksessa!