Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulunvääntöä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulunvääntöä. Näytä kaikki tekstit

16. huhtikuuta 2016

Uusia turpakarvoja!

ja, eh, myös irtokarvoja.
ja toivon mukaan aktivoituminenkin!

Heippa! Olen muutaman päivän jo oikeasti halunnut kirjoittaa, mutta tiistaina oli tiedossa sen verran hyvä kuvasaldo, että halusin odottaa vielä pari päivää (tämä "pari päivää" venähtikin sitten entisestään). Valitettavasti kaksi viikkoa tälläkin kertaa, heh. Ei mutta oikeasti, ottaa niin päähän ettei ole tullut aikaiseksi kirjoittaa, vaikka aikaa olisi kyllä ollut. Kai se on se materiaalin ja motivaation puute, blääh.


Mutta nyt on materiaalia, ja kaupan päälle vielä motivaatiotakin! Tänään olin myös Kylämäessä pitkästä aikaa. Menin Bittellä, aiheena oli ravipuomeja ympyrällä, ja näillä näkymin olisi tarkoitus alkaa käydä sielläkin useammin nyt kesän lähestyessä. Viime kerrasta Kylämäellä oli muutenkin jo aivan liian pitkä aika, onneksi sen sai nollattua! Valitettavasti tunnilta ei tullut kuvia ollenkaan, koska äiti ei ollut tallilla mukana ja muilla oli kätöset täynnä työtä omien ratsujensa kanssa. Se ei oikeastaan haittaa, ei jokaiselta ratsastukselta edes tarvitse olla materiaalia. Tämä talvi oli muutenkin materiaalin puolesta todella surkeaa aikaa, sillä Tompan tallilla ei ole maneesia ja kenttä sijaitsee kirjaimellisesti keskellä peltoa jolloin siihen tuulee yleensä todella kylmästi, eikä kuvata tarkene ilman toppahanskoja, joilla puolestaan on kameran käsittely sangen... haasteellista.

mielestäni tämä on kaunis ja harmoninen otos ♥

Itse postauksen aiheena kuitenkin on ratsastus. Eikä vain Tompalla, vaan kahdella eri hevosella. ratsastin myös Marjatalla, suomenhevostammalla, josta on jossain muodossa ollut täälläkin juttua. Nyt olen saanut luvan Marjatan omistajilta kirjoittaa rouvastakin tänne blogin puolelle. Teen siitä pian jonkinlaisen tietoiskun johonkin, mutta lyhyesti sanottuna Marjatta on jonkin verran häsä, perusrehti suokki, joka peilaa vahvasti ihmisen käyttäytymistä ja asennetta. Ratsastaessa se on pääsääntöisesti reipas ja jollain tasolla kiirehtivä sekä omaa hyvän työmoraalin. Koska sillä on ravitaustaa eikä kovin kauan ratsukokemusta, se ei osaa mitään ihmeellisiä kommervenkkejä, mutta muun muassa sen tasapaino on kehityspiikissä ja laukannostotkin paranemaan päin. Marjatta on todella kiva ja suloinen pakkaus. :)


Herra Tomppa puolestaan on yhä puolittain jalkapotilaana. Jollain tasolla sitä voi liikuttaa lähes normaalisti, mutta itse olen mennyt käyntipainoitteisesti, mikä onkin ollut ihan kivaa vaihtelua. Käynnissä saa ratsastettua eri tavalla, ja joutuukin ratsastamaan eri tavalla, sillä käynti on mielestäni ehdottomasti vaikein askellaji oikeasti ratsastaa hevosta. Käynnissä hevosen asetukseen ja taivutukseen joutuu kiinnittämään enemmän huomiota, ja sen on myös helpompi luistaa töistä huomaamattomasti kuin muissa askellajeissa. Sattumoisin ratsastuskoulutaustainen ruuna osaa nämä hommat, ja sen aktiiviseksi käynnissä saaminen vaatiikin jonkin verran työtä.


Tiistaina Tomppa olikin normaali rauhallinen itsensä. Menin aluksi aika pitkään käyntiä ja tein paljon temponvaihteluita käynnissä, pääsääntöisesti pikakipityskäynnistä armottomaan matelemiseen (jonka Tomppa taitaa sangen hyvin). Mukaan mahtui myös pysähdyksiä ja vähän ravailuja, mutta en kauheasti ravaillut. Pari laukannostoa otin herätykseksi, minkä jälkeen herra T toimikin vähän paremmin.



pienimuotoinen testi - kuinka monta ratsastajan virhettä löydät kuvasta? Eniten löytänyt saa tulla opettamaan mut ratsastamaan (ja ohja sitten on tarkoituksella pitkä :DD)

Marjatan omistajatyttö ratsasti samaan aikaan kanssani Marjatalla, ja kun lopetin Tompalla, äiti vei sen kävelylle ja minä kiikuin pikku tamman selkään. Kiitos hänelle Marjatta-kuvista (ja äidille Tomppa-kuvista). :)


Oikeastaan kuvia on vain laukasta, mutta ei se mitään, laukka oli ratsastuksen pääasiallinen "opettelun" aihe. Nostelin laukkaa kolmikaarisella, jonka jokaisen kaaren pohjukkaan tein ympyrän. Ravurit ravaavat vasempaan suuntaan, joten Marjatta on vahvempi siihen kierrokseen ja samoin sen nostot ovat parempia vasemmalle. Oikean harjoitteluun kannattaa siis käyttää tässä vaiheessa enemmän aikaa. Eikä vasenta olisi tarvinnut sen enempää reenatakaan, koska Marjatan omistaja oli itse laukannut vasempaan suuntaan.

Ravasin siis ensimmäisen pohjukan oikealle, tein siihen ympyrän, ravasin toisen pohjukan puoleenväliin, nostin vasemman laukan, laukkasin ympyrän, ravasin oikealle kolmanteen pohjukkaan, valmistelin ympyrällä laukannoston ja nostin oikean laukan. Sitten laukkasin pitkän sivun. :)


tykkään tästä kuvasta!


Marjatalla on kuumuessaan tapana nyppiä päätä, siksi sivuohjat, jotta oppisi tavasta pois

olisi muuten kiva, mutta vähän epätarkka


toinen lempparini



välillä tiputtiin raville, kun ratsastaja unohti tukea pohkeella

juu Anette, ratsastus on vaikeaa, mutta silti

wrooooom


Marjatalla on todella mukava ratsastaa, ja tämä ratsastus meni luultavasti paremmin kuin yksikään on aiemmin sillä mennyt. Olin todella tyytyväinen ja onnellinen, ja olen edelleen! Ja nyt kun kerran siitäkin saan kirjoitella, tulee siitäkin enemmän juttua tänne blogin puolelle. Huomenna olen menossa Tompan kanssa tunnille, otetaan varmaan aika rauhallisesti silläkin. Koetan värvätä äidin kuvailemaan tuntia, josko saisi siitäkin sitten jotain materiaalia. Yritän tosiaan nyt saada tätäkin blogia aktiivisemmaksi, kun kelit ovat lämpimiä ja kuvia saa taas "normaalisti". :)

hikinen rouva

♥♥♥

19. helmikuuta 2016

Thank you, kiitos, Bitte

ja bittehän tarkoittaa saksaksi "ole hyvä". :p

pikkurouva osaa aina vaan yllättää suloisuudellaan ♥

Viime lauantaina olin vaihteeksi Kylämäessä ratsastamassa, alla ihana pikku Bitte. Se on alkanut nyt kasvattaa taas lihasmassaa kesän mammaloman jäljiltä, mutta intoa on silti yhä aika reilusti enemmän kuin kuntoa. Aloitimme tunnin pellolla, mutta koska oli aika märkää, siirryimme pian kentälle työskentelemään ravissa. Äiti oli uskollisesti kuvaamassa koska ei ratsastanut itse, kiitokset siis hänelle kuvista (jotka muokkasin vasta tänään, ehhh). Aurinkokin pääsi yllättämään kun menimme kentälle ratsastamaan.


Bitte tuntui tapansa mukaan käynnissä reippaalta, ja puksuttikin menemään tasaista ja pehmoista tahtia. Alkuun kävelimme ehkä kymmenisen minuuttia, muutaman kierroksen pellon ympäri joka tapauksessa. Sitten aloimme levittäytyä ympäri peltoa niin, että jokainen ratsasti aina "yksinään". Voltteja ynnä muuta sai tehdä, pitkät sivut ravattiin. Hepat keräsivät käsittääkseni tilsaa, mutta ne lähtivät nopeasti irti etenkin ravatessa. Bitte tykkäsi mennä herkästi vähän kovempaa kuin ope olisi halunnut (itselläni ei olisi ollut mitään sitä vastaan), joten sain käyttää puolipidätettä jonkin verran tunin aikana. Hiljalleen aloimme ravata koko uraa.




Koska pelto alkoi muuttua aika märäksi siitä kohtaa mistä ratsukot menivät, siirryimme kentälle keskeympyräuralle, joka siinä valmiina jo olikin. Kun teimme siirtymiä, meinasi Bitte vähän kuumentua. Minun piti keskittyä rentouteen ja istuntaan, ja siihen olikin hyvä tilaisuus, kun meidän käskettiin ottaa jalustimet pois. Monessa kuvassahan meinaan kallistua vähän tuoli-istuntaan ja ryhti ei ole mitenkään erityisen hyvä, joten pitänee keskittyä siihen tulevien ratsastusten saralla.



huikean hyvä esimerkki - näin ei kannata istua hevosen selässä :D





ravasimme ensin puoli kierrosta kerrallaan

huikean hyvä esimerkki nro 2 - näin ei kannata istua hevosen selässä

Suunnanvaihdoksen jälkeen ravasimme erikoista tehtävää, nimittäin meidän piti katsella edessä kulkevaa ja pysyä koko ajan juuri samalla etäisyydellä edessä menevästä ratsukosta. Tehtävä oli vähintäänkin mielenkiintoinen, ja joutui oikeasti keskittymään. Tykkäsin kyllä kovasti kyseisestä tehtävästä ja sitä olisi hauska tehdä toistekin!




yksi suosikkikuvistani. Ihana ♥

Tunnista jäi erittäin hyvä fiilis, tykkäsin todella. Bittestä huokuu aina sellainen rauhallisen harmoninen, turvaa tuova fiilis, ja se on niin äidillinen jotenkin. Onhan sillä toki myös yli 20 vuotta elämänkokemusta, mutta jotain sellaista siinä on, mikä tekee siitä niin täydellisen hevosen. Tätä hevosta täytyy vain kiittää erikseen siitä, että se on olemassa juuri sellaisena kuin se on. c: ♥



"Pääsenks mäki töihin?" - Vanupallo


Sain kivan idean ulkoasuun tässä parisen päivää takaperin. Toteutin vastaavanlaisen jo aiemmin ulkoasutilaukseen, mutta suunnittelin yksityiskohtaisemman omaan blogiini (tekopyhää :D). Enpä olisi uskonut, että Simle-malliinkin saa tällaisen enemmän persoonallisen lookin! Tuo sticky navbar on seikkaillut monessa blogissa, ja sen kokeilu vähän mietitytti, mutta tein siitä mahdollisimman huomaamattoman ja kapean, joten ehkä se ei siellä häiritse kovinkaan paljoa. Kertokaa toki mielipiteenne tästä ulkoasusta, vastaavanlaiset ovat täysin uusi aluevaltaus ja mielenkiintoinen kokeilu minulle! :)

8. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015 - luukku 8


Tästä kalenteriluukusta vilahti
RATSASTUS BITTEN NÄKÖKULMASTA

Hei vaan! Olen Bitte, pikku suokkimummeli. Ihmisten mielestä olen suloinen karvapallo. Minulla oli varsa kesällä, laitumella, mutta sitten se raukka parka vieroitettiin minusta, ja olen taas työelämässä. Toki se puolen vuoden mammaloma olisi saanut olla vähän pidempikin, heh heh.


Kolme valoisaa ajanjaksoa sitten ihmisten lauantaina, aamulla, jouduin jälleen hommiin. Olen vasta totutellut tähän työelämään, ja kuten kuvista varmasti huomaatte, olen varsin lihakseton pitkän loman jälkeen. Laitumella harvoin treenataan muuta kuin mahan ruohonvetokykyä!

Onneksi sainkin selkääni karvalätkän, joka on tosi mukava. Seitsemän valoisaa ajanjaksoa aiemmin lauantaista pääsin sen sijaan töihin ilman mitään tämän samaisen ratsastajan ja minun selkäni välissä, mutta se on jo ihan toinen pitkä tarina se.


Olimme kaikki hevoset tosi hämmentyneitä, kun meidät laitettiin kuntoon alapelloilla sijaitsevilla halleilla, kuten ihmiset asian ilmaisivat. "Kenttä on huono, ei sinne voi mennä." Meille oltiin tasoitettu hassunkurinen hiekkaläiskä hallien välistä, ja me kaikki huomasimme pian, että se oli vain ja ainoastaan hyvä juttu!


Aloitimme käynnissä, kuten joka kerta. Ratsastajani vaikutti oikein iloiselta, olen kuulemma hänen kestosuosikkinsa. Silti hän hidasti minua käynnissä jo vähän väliä. Voi miten ihanaa olisikaan ollut, jos olisin saanut tikata omaa mummokäyntiäni niin nopeasti kuin ikinä haluan! Ratsastaja tosin vaikutti myös vähän siltä, että hänkin olisi mielellään antanut minun kävellä ihan omaa vauhtiani. Kun aloimme ravaamaan, hänkin hidasti minua hanakammin. Pah, mitä tylsimyksiä, mikseivät mammat saa pitää hauskaa?

Teimme molemmille lyhyemmille pätkille iiisot ja pyöreät ympyrät. En olisi halunnut taipua. Mutta olen niin kuuliainen ja herkkä pohkeelle, että taivuin mieluummin kuin siedin jatkuvaa painetta kyljissäni. Myös pohkeenväistötehtävä meni sen takia hyvin. Väistin oikein mallikkaasti, ravissakin. Ratsastajani tuli koko ajan vain paremmalle tuulelle. Kun laukkasimme pitkää pätkää, hän kehui minua kovasti ja nautti täysin siemauksin!

ratsastajani sanoo puolustuksekseen, ettei karvalätkä ole paras mahdollinen istunnan tukemiselle


Laukkani oli kuulemma ihanan kumipallomaista mutta tasaista. Tykkäsin tehdä töitä varsinkin kun sain paljon kehuja! Lopuksi sain pidempää ohjaa ravissa, ja olisin heti halunnut kiihdyttää vauhtia. Kun niin ei saanutkaan tehdä, kilttinä ja sivistyneenä tietenkin hidastin ja ravasin hiljempaa.

Töiden jälkeen vuorossa oli jalkojen kylmäys ja monen monituista namipalaa palkinnoksi. Sain myös täysin turhan ja hyödyttömän puunauskäsittelyn jouhilleni. Alla on mielipiteeni asiasta.



Pääsin lopulta tarhaan syömään. Kiitän vielä tuonkertaista ratsastajaani siitä, että sain tulla kirjoittamaan tännekin. Hyvää joulunodotusta kaikille - mikä se muuten on?