Uusia turpakarvoja!

ja, eh, myös irtokarvoja.
ja toivon mukaan aktivoituminenkin!

Heippa! Olen muutaman päivän jo oikeasti halunnut kirjoittaa, mutta tiistaina oli tiedossa sen verran hyvä kuvasaldo, että halusin odottaa vielä pari päivää (tämä "pari päivää" venähtikin sitten entisestään). Valitettavasti kaksi viikkoa tälläkin kertaa, heh. Ei mutta oikeasti, ottaa niin päähän ettei ole tullut aikaiseksi kirjoittaa, vaikka aikaa olisi kyllä ollut. Kai se on se materiaalin ja motivaation puute, blääh.

Mutta nyt on materiaalia, ja kaupan päälle vielä motivaatiotakin! Tänään olin myös Kylämäessä pitkästä aikaa. Menin Bittellä, aiheena oli ravipuomeja ympyrällä, ja näillä näkymin olisi tarkoitus alkaa käydä sielläkin useammin nyt kesän lähestyessä. Viime kerrasta Kylämäellä oli muutenkin jo aivan liian pitkä aika, onneksi sen sai nollattua! Valitettavasti tunnilta ei tullut kuvia ollenkaan, koska äiti ei ollut tallilla mukana ja muilla oli kätöset täynnä työtä omien ratsujensa kanssa. Se ei oikeastaan haittaa, ei jokaiselta ratsastukselta edes tarvitse olla materiaalia. Tämä talvi oli muutenkin materiaalin puolesta todella surkeaa aikaa, sillä Tompan tallilla ei ole maneesia ja kenttä sijaitsee kirjaimellisesti keskellä peltoa jolloin siihen tuulee yleensä todella kylmästi, eikä kuvata tarkene ilman toppahanskoja, joilla puolestaan on kameran käsittely sangen... haasteellista.

mielestäni tämä on kaunis ja harmoninen otos ♥

Itse postauksen aiheena kuitenkin on ratsastus. Eikä vain Tompalla, vaan kahdella eri hevosella. ratsastin myös Marjatalla, suomenhevostammalla, josta on jossain muodossa ollut täälläkin juttua. Nyt olen saanut luvan Marjatan omistajilta kirjoittaa rouvastakin tänne blogin puolelle. Teen siitä pian jonkinlaisen tietoiskun johonkin, mutta lyhyesti sanottuna Marjatta on jonkin verran häsä, perusrehti suokki, joka peilaa vahvasti ihmisen käyttäytymistä ja asennetta. Ratsastaessa se on pääsääntöisesti reipas ja jollain tasolla kiirehtivä sekä omaa hyvän työmoraalin. Koska sillä on ravitaustaa eikä kovin kauan ratsukokemusta, se ei osaa mitään ihmeellisiä kommervenkkejä, mutta muun muassa sen tasapaino on kehityspiikissä ja laukannostotkin paranemaan päin. Marjatta on todella kiva ja suloinen pakkaus. :)

Herra Tomppa puolestaan on yhä puolittain jalkapotilaana. Jollain tasolla sitä voi liikuttaa lähes normaalisti, mutta itse olen mennyt käyntipainoitteisesti, mikä onkin ollut ihan kivaa vaihtelua. Käynnissä saa ratsastettua eri tavalla, ja joutuukin ratsastamaan eri tavalla, sillä käynti on mielestäni ehdottomasti vaikein askellaji oikeasti ratsastaa hevosta. Käynnissä hevosen asetukseen ja taivutukseen joutuu kiinnittämään enemmän huomiota, ja sen on myös helpompi luistaa töistä huomaamattomasti kuin muissa askellajeissa. Sattumoisin ratsastuskoulutaustainen ruuna osaa nämä hommat, ja sen aktiiviseksi käynnissä saaminen vaatiikin jonkin verran työtä.

Tiistaina Tomppa olikin normaali rauhallinen itsensä. Menin aluksi aika pitkään käyntiä ja tein paljon temponvaihteluita käynnissä, pääsääntöisesti pikakipityskäynnistä armottomaan matelemiseen (jonka Tomppa taitaa sangen hyvin). Mukaan mahtui myös pysähdyksiä ja vähän ravailuja, mutta en kauheasti ravaillut. Pari laukannostoa otin herätykseksi, minkä jälkeen herra T toimikin vähän paremmin.

pienimuotoinen testi - kuinka monta ratsastajan virhettä löydät kuvasta? Eniten löytänyt saa tulla opettamaan mut ratsastamaan (ja ohja sitten on tarkoituksella pitkä :DD)

Marjatan omistajatyttö ratsasti samaan aikaan kanssani Marjatalla, ja kun lopetin Tompalla, äiti vei sen kävelylle ja minä kiikuin pikku tamman selkään. Kiitos hänelle Marjatta-kuvista (ja äidille Tomppa-kuvista). :)

Oikeastaan kuvia on vain laukasta, mutta ei se mitään, laukka oli ratsastuksen pääasiallinen "opettelun" aihe. Nostelin laukkaa kolmikaarisella, jonka jokaisen kaaren pohjukkaan tein ympyrän. Ravurit ravaavat vasempaan suuntaan, joten Marjatta on vahvempi siihen kierrokseen ja samoin sen nostot ovat parempia vasemmalle. Oikean harjoitteluun kannattaa siis käyttää tässä vaiheessa enemmän aikaa. Eikä vasenta olisi tarvinnut sen enempää reenatakaan, koska Marjatan omistaja oli itse laukannut vasempaan suuntaan.

Ravasin siis ensimmäisen pohjukan oikealle, tein siihen ympyrän, ravasin toisen pohjukan puoleenväliin, nostin vasemman laukan, laukkasin ympyrän, ravasin oikealle kolmanteen pohjukkaan, valmistelin ympyrällä laukannoston ja nostin oikean laukan. Sitten laukkasin pitkän sivun. :)

tykkään tästä kuvasta!

Marjatalla on kuumuessaan tapana nyppiä päätä, siksi sivuohjat, jotta oppisi tavasta pois

olisi muuten kiva, mutta vähän epätarkka

toinen lempparini

välillä tiputtiin raville, kun ratsastaja unohti tukea pohkeella

juu Anette, ratsastus on vaikeaa, mutta silti

wrooooom

Marjatalla on todella mukava ratsastaa, ja tämä ratsastus meni luultavasti paremmin kuin yksikään on aiemmin sillä mennyt. Olin todella tyytyväinen ja onnellinen, ja olen edelleen! Ja nyt kun kerran siitäkin saan kirjoitella, tulee siitäkin enemmän juttua tänne blogin puolelle. Huomenna olen menossa Tompan kanssa tunnille, otetaan varmaan aika rauhallisesti silläkin. Koetan värvätä äidin kuvailemaan tuntia, josko saisi siitäkin sitten jotain materiaalia. Yritän tosiaan nyt saada tätäkin blogia aktiivisemmaksi, kun kelit ovat lämpimiä ja kuvia saa taas "normaalisti". :)

hikinen rouva

♥♥♥

Kauneus on aina läsnä

Taisit katsoa maailmaa ja sen liikehdintää ja eloa sumentavien lasien lävitse. Taisit sivuuttaa täysin sen, miten mahtavalla tavalla luonto ja sen suloisuus paljastaa itsensä. Kauniina, aurinkoisena päivänä taisit unohtaa kokonaan sen, miten muut iloitsevat kauneudesta. Mutta oliko jotain tapahtunut? Jotain, joka aiheutti sinulle sokeuden maailman kauneudelle? Ryvitkö itsesäälissä ja turhautumisessa, kun muu maailma iloitsi - vai tunsitko vain rypeväsi?

Joku suree ja on harmissaan aina. Koko ajan. Jatkuvasti. Taisit unohtaa sen. Et ollut ainoa ihminen maailmassa, olit vain yksi niistä seitsemästä miljardista. Ajatuksesi ja tunteesi yrittivät kertoa sen sinulle. Mutta sinä et tainnut haluta uskoa niitä, sinulla oli sellainen päivä, jolloin kaikki kaunis sumenee pois, katoaa, häviää. Et suostunut uskomaan, että mikään muu voisi olla hyvin, jos sinun ajatuksesi kerran olivat sekaisin. Et voinut käsittää, että joku muu saattaa olla onnellinen, kun ryvit kaikessa synkkyydessäsi. Se ei tuntunut sinulle turhalta, olit itsesi tärkein asia sillä hetkellä. Tunsit olevasi täysin ainut, jolla oli murheita.

Päiväsi meni, toinen tulee tilalle. Avaat silmäsi. Muistat harmaan verhon, jonka taakse edellinen, kaunis päivä jäi. Mutta jollain tavalla tämä päivä on kauniimpi. Yhtäkkiä ymmärrät vihdoin, mistä maailma rakentuu. Maailma ei ole vain kiveä, hiekkaa, maata ja vettä ilmakuplassa. Maailma ei ole vain eliöiden kansoittama planeetta ihminen sen herrana. Universumi on kylmä ja kolkko, maailmankaikkeus suunnaton, tunteeton tila. Sinä olit eilen osa sitä. Mutta tänään jokin herännyt. Sinä olet herännyt.

Maailma on kauneutta, elämäniloa ja rakkautta. Se kukoistaa kuin nuppunsa avannut ruusu, tuoksuu kuin vasta herännyt metsä, ja elää kuin maasta nouseva uusi verso. Kun et osannut katsoa maailmaa, et nähnyt kaikkea sitä, mitä elämä tuo tullessaan, mitä se on jo tuonut, ja mitä se tulee tuomaan. Et nähnyt, miten elämänilo muuttaa ihmistä, etkä muistanut, miltä tuntuu riisua se harmaa synkkyyden huopa, heittää se menemään ja sylkäistä päälle.

Sinä tarvitsit aikaa. Aikaa ymmärtääksesi sen, minkä jokaisen pitäisi ymmärtää, mutta vain harva ymmärtää oikeasti. Sinä sisäistit totuuden, jota olit tullut ajatelleeksi, mutta työntänyt aina kohta pois mielestäsi.

Kauneus on aina läsnä.

Se rakentaa rakkauden, elämänilon, onnellisuuden. Sillä ei ole vastapainoa, sillä rumuutta ei ole. Kaikki on kaunista omalla kauniilla tavallaan. Maailma on kaunis. Sinä olet kaunis. Jokainen on kaunis. Mutta kauneinta kaikesta on se, että ymmärtää, mitä kauneus on. Ei, ihmisen kauneus ei ole sitä, että latoo kunnon kokoelman aineita naamaansa, on olevinaan kopea ja siveä ja noudattaa suosituksia. Se ei ole sinne päinkään. Eräät kutsuvat tuota kauneudeksi, mutta se on pinnallisuutta ja katkeruutta ja niiden ruumillistuma.

Kauneus on sitä, että on millainen on, uskaltaa olla sellainen kuin on ja nauttii siitä. Vähemmän ajattelevat ovat ymmärtäneet sen. Kasvit eivät esitä. Eläimet eivät valehtele. Ne ovat sellaisia kuin ne ovat. Mutta sinä ja ihmiskunta olette eri luku. Me ajattelemme. Ja kun meillä on jokin huonosti, saatamme yrittää purkaa sen muihin. Oikeasti kaunis ihminen ei välitä. Oikeasti kaunis ihminen ymmärtää mitä on meneillään ja jakaa kauneutta muille. Oikeasti kaunis ihminen todella on millainen on, uskaltaa olla millainen on ja nauttii siitä.

Kauneuden ymmärtäminen ei ole helppoa. Oikean, puhtaan kauneuden saavuttaminen on aikaa vievää. Oikea kauneus on saavutus, jota suurempi moni asia ei ole. Kun olet ymmärtänyt kauneuden, olet hyvin lähellä. Jos joku sanoo sinua kauniiksi, vaikka olisit hukassa, muista, että hän on oikeassa. Sinä todella olet kaunis, jokainen on kaunis. Ja kun sisäistää sen, todella näkee sen. "Minä olen kaunis."

Kauneus ei ole katsojan silmässä. Se on kaikkialla.