Panostetuin ulkoasuni ikinä! + asiaa stereotyyppisyydestä

Eilen iltapäivällä totesin, että vaalean ulkoasun on aika heittää heipat - nyt tarvittiin jotain uutta ja erilaista tilalle!

Ja sen uuden ja erilaisen toteuttamiseen meni... kuusi tuntia. :D En ole ihan varma, olenko niin kauan aikaa käyttänyt yhteenkään oman blogini ulkoasuun, kun joka tapauksessa tein koko sen ajan jotain blogin parissa - tai kyllä nyt kävin syömässä tai muilla asioilla, mutta muulloin.

Minulla ei ollut yhden yhtäkään ajankohtaista talvista kuvaa, joten jätin kuvat vähemmälle ja annoin tumman, sinisenvioletin taustan puhua puolestaan ja läiskäisin vain korkealle nostettuun sivupalkkiin yhden rajatun kuvan Ajatuksesta. Banneri on yksinkertainen, mutta siinä on mielestäni hyvin kiva hover-efekti - kuva vaihtuu, kun hiiren vie päälle. Toisin sanoen tekstien värit vaihtuvat ja kuvassa on eri lumihiutaleet.

Samaista hover-efektiä käytin myös sivupalkin linkeissä, kun päätin, että sivun ylälaidassa olleen linkkilaatikon oli aika sanoa heipat. Olikohan se säilynyt siinä muuttumattomana jotain puoli vuotta? :D

Kerran tein yhteen blogiin vastaavan ulkoasun syksymmällä, ja siitäkin tuli silloin hyvä. Jotain tällaista olen kuitenkin kaavaillut tähän blogiin jo pidemmän aikaa. Useimmat blogit kun ovat ulkoasultaan ja malliltaan hyvin valoisia, harvoin näkee tummempaa blogia, jossa pääteksti on lähes valkoista (tuo ei ole valkoista, vaan vaaleanvioletinharmaata, joskin lähellä valkoista). Tai edes sellaista, joka jotenkin poikkeaisi "normaalista värimaailmasta". Itse asiassa, kun nyt kävin tarkistamassa asiaa, niin yhdessäkään lukulistallani olevassa blogissa ei ollut tämän kaltaista ulkoasua (paitsi tietysti siinä, johon olin sen tehnyt. :D), pitää tietysti nyt taputtaa itseään selkään vähän uniikimman mallin kehittelystä!

edellinen banneri

(Hevos)blogimaailma tuntuu olevan kovin stereotyyppinen nykyään, ainakin minun mielestäni. Yleensä pysytään vanhassa kaavassa - uskaltaisin esimerkiksi väittää, että vähintään joka toisella blogilla on mallinaan Simple, eli se perinteinen valkoinen lätkä jonkin taustakuvan keskellä. Minullakin on Simple-malli, koska lähes kaikki koodit purevat siihen ja siitä saa niin erilaisia puolia esiin. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä.

Mutta niin kovin usein näkee vain niitä valkoisia lätkiä siinä ihan hienojen taustakuvien keskellä, joka blogissa on nykyään lähes samanlainen malli. Vain banneri saattaa vaihdella. Enkä nyt ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi yhtäkkiä poistaa blogistaan taustaväri ja muuttaa teksti valkoiseksi, jos pitää valkoisesta lätkästään niin tietysti se on ihan fine! Sitä ei saa myöskään helposti ristiriitaisen näköiseksi. Jokainen tehköön sellaisen ulkoasun ja bannerin, mistä itse pitää, tai jos ei osaa tai saa haluttua tulosta itse tehtyä, niin tilatkoon sitten muilta jos tahtoo. Rohkaisisin vain tähän:

Jos sinulla on jokin mielestäsi hyvä idea ulkoasun toteuttamiseen, niin yritä toteuttaa se tai pyydä jotakuta auttamaan sen toteuttamisessa. Luo jotain erilaista tähän valkoisten lätkien aikakauteen, jos sinusta vähääkään tuntuu siltä.

Onko sinun blogissasi tämä hassu valkoinen lätkä? Mitä mieltä olet tummemmasta värimaailmasta?

Kahden kuukauden takaiset kisat

Tervepä teille! Kaksi kuukautta sitten, 25. syyskuuta, olin Lululla Someron estekisoissa hyppimässä 40 sentin luokan. Kuskaukset ja kaikki hoitui Kylämäen tallin puolesta, joten miksi en olisi tarttunut tilaisuuteen? Lisää kokemuksia otan yleensä vastaan oikein mielelläni, eikä tämä ollut poikkeus!

Se ei ollut myöskään virhe, sillä teimme puhtaan radan. Tuossa luokassa ei ollut sijoituksia, vaan kaikki puhtaan radan tehneet saivat oikein hienon punavalkoisen ruusukkeen sekä auringonkukan. En olisi voinut olla Luluun paljon tyytyväisempi, vaikka verkassa se vaikuttikin hieman tahmealta ja sitä sai ratsastaa aika reilusti eteen, jotta se heräisi.

Lopullinen herääminen tapahtui radalla, siitä ei ollut mitään pelkoja. Lululla on aivan selvästi hypätty mitä erilaisempia esteitä ennenkin, sillä se ei oikeastaan edes tarkemmin katsonut esteiden mahdollista outoutta - eikä radalla toisaalta mitään sen erikoisempia esteitä ollutkaan. Ykkösesteen jälkeisen käännöksen feilasin, ja Lulu tiputti pikkuhetkeksi raville. Ai että miten rumaa ratsastusta oli siinä tilanteessa, pitää sanoa! :D

Olin silti melkeinpä järkyttynyt siitä, että minua ei varsinaisesti jännittänyt oikeastaan yhtään. Ok, ehkä vähän olin hermostunut ennen suoritusta - lähinnä siitä, että muistanko nyt radan kokonaan vai en. Mutta heti minun vuoroni koitettua se haihtui kaikki, ja keskityin jotakuinkin kokonaan suoritukseen, joka ei vaikuttanut pahemmin minun tulevaisuuteeni ratsastajana, mutta kartutti kuitenkin ruusukekokoelmaani yhdellä palkinnolla. Olen siis joskus vuosina joulukortti osallistunut kahteen harjoituskilpailuun, koulu- ja puomiluokkaan. Koulukisoihin ponilla nimeltä Fella, jonka satulavyön kiinnittämiseen piti olla oikein oma tekniikkansa, kun poni pullisteli niin paljon (Fella on itse asiassa tainnut esiintyä tässäkin blogissa joskus Ruskon aikoina!), estekisoihin Nemo-nimisellä poninpallerolla. Nemo oli omanlaisempi tapaus, varustaessa aivan kaameakäytöksinen ja ratsastaessa hyvin... omituiset liikkeet omaava. Pieni tuntiratsastaja ei tietenkään silloin tajunnut, että Nemo ei taatusti ollut aivan ehjä kropastaan. En tiedä yhtään, missä Nemo tai Fella ovat nyt, mutta kumpikin lähti Ruskolta ennen kuin vaihdoin tallia. Etenkin Fellan lähtö oli kova paikka. :')

Joka tapauksessa, niitä harjoituskisoja ei voi oikein verrata noihin syyskuussa olleisiin, mutta ainakin minulla on nyt kolme punavalkoista ruusuketta kolmen leireiltä saatujen lisäksi. Jälkimmäisten kokoelmaan on muuten tulossa myös lisäystä, koska ensi vuonna menen vielä (oletettavasti viimeisen) kerran Kuusikorpeen leirille, tällä kertaa tehoesteleirille! En varmaan muuten olisi mennyt, mutta muutama viime kesän Perska oli menossa, joten tartuin vielä mahdollisuuteen. Yksin en luultavasti olisi enää mennyt.

rata

Eksyin pahasti aiheesta, mutta eipä se varmaankaan pahemmin haittaa. :D Toisaalta eipä minulla ole pahemmin sanottavaa tähän väliin, vaan annan puhelimella kuvatun, huonolaatuisen videon puhua puolestaan. Pahoittelut, jos silmänne syöpyvät pysyvästi pois.

Ykkönen, tuo keltaraidallinen, meni oikein jees, sain pidettyä laukan ja hyppy meni kivasti. Sen jälkeisessä kaarteessa oli hassuhko probleema, kun käännös oli Lululle hivenen tiukka ja se joutui tiputtamaan raville. Ratsastajan vehtaaminen selässä näyttää kammottavalle, eikö näistä viiden vuoden tunneista ole oikeasti ollut tuon enempää hyötyä? :D

Kakkonen menee ongelmitta, tosin Lulu vähän hirnui jotain sen jälkeen. Kolmosesteen ratsastuksesta olen ehkä jopa vähän ylpeä, sillä sain vaihdettua laukan ilman ongelmia. Tuo aika pitkä kaarre oli aika hyvä, ehkä Lulu vähän levähti sen aikana, mutta meni silti hyvin yli nelosesta, joka oli ehkä todennäköisin este kiellolle. En osaa tarkkaan sanoa mikä noista oli pelottavin este. Vitonen oli kaukana takana, loivassa kaarteessa neloselta, mutta meni myös puhtaasti yli.

Sitten spurtti kutoselle, askel ei ollut ihan napissaan, vaan Lulu joutui tekemään pienen pupunaskeleen esteen eteen. Henkilökohtaisesti itse mietin vähän seiskan suoritusta, koska siinä oli siniset puomit ja se oli melko kapea, mutta hyvinhän se meni! Kunnon loppurutistus kasille, askeleetkin menivät oikein hyvin ja hyppy oli hyvä. Olin kyllä ylpeä Lulusta ja vähän itsestänikin, radan ratsastaminen ei loppujen lopuksi ole kovin helppoa, kun samalla joutuu keskittymään niin moneen asiaan. Vaikka tietenkään en sanoisi tuota vaikeaksi, korkeammissa luokissahan ne haasteet vasta oikeasti alkavat!

Lulu sai paljon nameja palkintojenjaon jälkeen, hyvin ihana tapaus tuo tyttönen. ♥ Taputan myös itseäni selkään siitä, että sain nyt viimein julkaistua tämänkin postauksen. :D Tosin arvatkaa vain, kuka ei lauantaina iloisena kirjoittaessaan tajunnut, että kamerahan ei ollut äidillä mukana? Aivan, en siis saanut sunnuntaina lumisia kuvia, ja nyt lumet menivät kiltisti sulamaan täältä pois. :))) Ihme hommaa tämä säiden ailahtelu, en muista miten monta kertaa on tullut ehkä neljäksi päiväksi lunta, minkä jälkeen se on taas sulanut pois.

Talviselle ulkoasulle saa siis toistaiseksi heittää heipat, mutta jonkun väliaikaisen kyllä vetäisen hatusta, että kehtaa linkata bloginsa joulukalentereihin! Tällaisen nähdessäänhän iskee vain myötähäpeäkohtaus, yh. :p

En muuten muista, olenko kirjoittanut siitä estetunnista, jolloin tipahdin Lululta? (Sama tunti kuin yllä olevassa kuvassa.) Ilmeisesti en, kun blogiarkistosta ei löytynyt. Siihen tehdään varmaan vielä jonkinlainen paluu, jos aiheet loppuvat kesken, ja tippuminenkin tuli ekaa kertaa ikinä videolle! Oh my my (myöskin OneRepublicin uusin, ei kauan aikaa sitten ilmestynyt albumi, kannattaa kuunnella), tätä ei ole ikinä ennen tapahtunut! Sen näette varmasti pian, jos tämä mun blogiura tästä vielä starttaa. Tänä vuonna olen oikeasti kirjoittanut suorastaan luvattoman vähän postauksia vrt. esim vuoteen 2014, jolloin niitä tuli lähes kuusi kertaa enemmän! Tilanne pitää korjata. Tätä postausta oli ainakin hyvin mukava kirjoittaa, joten ehkä tämä vielä tästä!

Ensi postaukseen! :)

Oletko joksus osallistunut ihan mihin vain hevosiin littyvään kilpailuun? Mikä on jäänyt mieleen?

5 faktaa, jotka taisit jo kaikki tietää

1 Viimeisimmästä postauksesta on kulunut kaksi kuukautta.

2 Viimeisimmistä banneritilausten tekemisistäkin oli kulunut kaksi kuukautta, ennen kuin otin itseäni lähes viikko sitten niskastani kiinni ja tein niitä.

3 Kohta taatusti selittelen taukoa kaikilla mahdollisilla kiireillä, ongelmilla ja pikkuvarpaankynsien katkeamisilla (mitä ei sentään tapahtunut (vielä)).

4 Olen uskomattoman laiska ja aikaansaamaton ihminen.

5 Moti meni.

lokakuu

Hohhoijaa.
Edellinen postaus julkaistiin 12. syyskuuta. Syyskuuta. SYYSKUUTA.
Ei toimi ei.

Enpä jaksa edes kauheasti selitellä, koska seliteltävää ei pahemmin ole. :D Minulla ei todellakaan ole ollut kiireitä, muutamaa satunnaista päivää lukuunottamatta, jolloin on kotiin päästyään vain tehnyt mieli kaatua sänkyyn, elää ja hengittää - ja mitä tärkeintä, nukkua. En kuitenkaan ole sitä tehnyt: sen sijaan olen lukenut (koulu)kirjoja, kirjoittanut tarinaa (pssst, mun Wattpad on @anzaajj) ja tehnyt kaikkea mahdollista tietokoneella - anteeksi, kaikkea muuta paitsi avannut sen bloggerin ja kirjoittanut muutaman hassun rivin tekstiä. Kaikkea muuta kuin käynnistänyt sen Gimpin ja editoinut sen 1h aikaa vievän bannerin tai tehnyt sen päivän aikaa vievän ulkoasun.

Kameralla ei ole tullut kuvattua ainakaan kuukauteen tallilla kertaakaan, mutta huomenna voisi oikeasti yrittää. Jostain kumman kierosta, ihmeellisestä syystä en kuitenkaan millään haluaisi bloggaamista lopettaa. Rakastan kuvien editoimista, ulkoasujen ja bannereiden muokkaamista ja kirjoittamista. Mikä voisi mennä pieleen?

Totuus on, etten oikeasti tiedä, miksi en ole saanut aikaan mitään. Ainakin olen viime aikoina kärsinyt pienehköstä univajauksesta, koska olen liian laiska mennäkseni ajoissa nukkumaan, mutta se ei selitä kahta kuukautta - itse asiassa kahta ja puolta kuukautta. Uskoakseni koin jostain syystä alitajuisesti huonoa omaatuntoa siitä, etten ole kirjoitellut, joskus esim. siinä kohtaa, kun taukoa oli ollut pari viikkoa. Siitä johtuen välttelin kaikkea blogeihin liittyvää lievittääkseni sitä, ja kas kummaa, noidankehä was ready.

Ei myöskään ole kovin monipuolista kuvata kerrasta toiseen sitä, kun pyörii iki-ihanan, joskin edelleen hitaasti kuntoutuvan hevosen kanssa kentällä käynnissä. Heippa kaikki! Tänään ratsastin taas vaihteeksi käyntiä, Ajatus tosin yllätti ja taipui aika hyvin ympyrällä, kuten viimeksikin. Koetin myös tuota erittäin eksoottista liikettä nimeltä peruutus, ja sekin sujui kivasti. Kuka sellaista jaksaa lukea, saati sitten kirjoittaa, viikosta toiseen? Ratsastaminen on eri juttu, koska siihen ei koskaan kyllästy, mutta että tuollaisen samanlaisen mantran hokeminen ikuisuuksiin asti? Eip.

Marjattaakin olen ratsastellut, ja siitä saisi jonkin verran materiaalia, mutta en kyllä todellakaan tiedä, miksei sitä saa aikaiseksi kirjoittaa tai vaikka ihan vain ottaa sitä kameraa mukaan tallille. Minä kuitenkin pidän myös valokuvauksesta, minulla on suhteellisen hyvä kamera ja hevostenkuvaamislupa.

Nytkin tekstiä tulee tähänkin aikaan oikein helposti ja luontevasti, ja huomaan taas, että pidän kirjoittamisesta. Ehkä esteenä on vain se monipuolisuus.

Poikkeuksena aiempiin lupailuihini, nyt en lupaakaan mitään. En tiedä, tuleeko seuraava postaus huomenna, vuoden päästä vai ei koskaan. Yritän kuitenkin ihan tosissani pitää bannerikeittiötä auki, koska bannerien teko ja ulkoasujen ideoiminen on ihan oikeasti yksi lempihommiani tällä hetkellä. En myöskään enää ala pahoitella, jos taukoa on ollut, koska ei se hyödytä kenenkään elämää. Samoin Siirille lupasin postauksen niistä estekisoista, joissa olin Lulun kanssa, ja sen aion luultavasti tehdä tässä lähiaikoina - minulla on video radasta, tosin puhelimella kuvattu, mutta parempi sekin kuin ei mitään, eikös? Uutta, talvisempaa ulkoasua myös melko varmasti tulossa, koska huomenna on tallireissu ja ulkoasun teko on jotakuinkin parasta mahdollista terapiaa (ellei ole asetteluongelmia, jotka aiheuttavat harmaita hiuksia).

puhdas rata ja ruusuke 40 cm luokassa, jossa ei ollut varsinaisia sijoituksia

Näissä tunnelmissa lähdemme odottelemaan joulua, ilman blogijoulukalenteria tänä vuonna, koska feilasin blogin aika totaalisesti tässä parin kuukauden aikana. Onneksi kuitenkin on lunta maassa edes maanantaihin asti, koska muuten on niin pimeää ettei mistään ainakaan mitään tule!

Kiitos jos olette yhä siellä, ja anteeksi suuren pettymyksen tuottamisesta! Vaikka lupasinkin kyllä olla pyytelemättä anteeksi... :D

Mutta eikö nyt ole jo liian aika monta kertaa nähty, että minun sanani ei pidä?

30 faktaa, joita et tiennyt!

Heippa! Ensin ulkoasuasiaa, nimittäin siitä liilasta vaihdettiin tyyliä aika radikaalisti syksyisempään sävyyn. Palasin takaisin standardiin Simple-malliin, koska lähtökohtaisesti tätä on helpompi muokata, ja lisäksi tuo banneri-idea sopi paremmin tähän. Pitäydyin muutenkin sangen yksinkertaisessa ja vaaleassa teemassa tällä kertaa, talveksi sitten jotain tummempaa ja tunnelmallisempaa. Mitä te olette mieltä tästä?

Postauksen aiheesta sen verran, että tämä on jonkin sortin vaihtelua normaaleihin postauksiin. Marjatasta ja Ajatuksesta oli hyvin vaikea keksiä asioita, joita ette jo tietäisi, ja osan näistäkin todennäköisesti tiedätte, mutta ei anneta sen häiritä. Nyt enemmän tai vähemmän järkeviin faktoihin! Kymmenen minusta, kymmenen Ajatuksesta ja kymmenen Marjatasta. ;)

M I N Ä

1 Kun otan lasin kaapista juodakseni siitä, minun on pakko tiirailla lasin läpi sen pohjaa ja haistaa, että se on varmasti puhdas.

2 Minulla on tapana laulaa joka tilanteessa - suihkussa, banneria tehdessä, pyöräillessä, yksin kotona ollessa... Varsinkin yksin kotona ollessani hoilotan niin, että luultavasti koko asuinalue kuulee. Jos en laula usein, alan kaivata sitä.

3 Olen hyvin laiska ihminen, jolle tuottaa kohtuullisen suuria vaikeuksia kävellä huoneen toiselle puolelle hakemaan laturi, tai talon toiselle puolelle hakemaan ruokaa.

4 Minulla on uskomaton taito hävittää kaikki maailman hiuslenkit! Tänäänkin yksi vain katosi ranteestani koulupäivän aikana... outoa.

5 Olen hyvin pihi ja tarkka rahojeni käytössä. Yritän ostaa kaiken tarkasti hinta-laatusuhteen mukaan, mutta silti usein vain unohdan, että laatu maksaa.

järkevän kuvan puutteessa kesäkuulta, en ota itsestäni yleensä kameralla kuvia

6 En pidä koruista, mutta käytän silti itse tekemiäni kaulakoruja satunnaisesti.

7 Viiteen vuoteen en pitänyt farkkuja kertaakaan jalassa, sitten kokeilin uudestaan ja voin nykyään pitää niitä huoletta. Syynä oli se, että ne tuntuivat epämukavilta, koska enhän minä silloin mitään oikean mallisia farkkuja osannut etsiä, ja traumat jäi. :D

8 Mallin saadessani voin kopioida paperille tai mille vain lähes mitä tahansa, mutta piirtäessäni/maalatessani jotakin ilman mallia on jälki usein jotain karmaisevaa ja epärealistista.

9 Luen järkyttävästi nuorten fantasia/dystopiakirjoja, ja kirjat ovat muutenkin lähes koko elämäni vapaa-ajalla, siis silloin kun en ole tallilla. Kesänkin istuin lähes koko ajan nenä kiinni kirjassa.

10 Minulla on tapana liikkua kotona innostuessani laukaten ja ravaten kuin hevonen, ollut jo monta vuotta. Tiedä mistä tullut..

tämä hiusten puolesta mahtava kuva puolestaan on maaliskuulta 2015

A J A T U S

11 Jos Ajatusta rapsuttaa sen ollessa oikealla päällä, se kyhnyttää huulella takaisin.

12 Ajatuksella olisi valtavasti työmoraalia, jos se vain olisi kunnossa.

13 Ajatus on yksi herkimmistä tapaamistani hevosista ratsastaessa, se reagoi heti eikä hetken kuluttua, jos vain ymmärsi, mitä pyydettiin.

14 Ajatus kävisi koirasta - jos sille antaisi luvan, se varmaan tulisi taloonkin sisälle ihmisen perässä.

15 Ajatuksella on tapana olla hieman kärsimätön kuntoonlaittaessa, ja se tepastelee yleensä suhteellisen paljon sivulle, jos sen jättää hetkeksikään yksin.

Ajatus etualalla toukokuussa 2015

16 Ajatus on tasaisen varma ajaa, mutta se kiemurtelee herkästi tien puolelta toiselle, mikä ei kapealla maantiellä ehkä ole se turvallisin juttu. 

17 Ajatus ei ole lainkaan tammamainen tai ärsyttävä kiimassa, se on yhtä hellyydenkipeä ja suloinen kaikkina päivinään. Ratsastettavuudesta en osaa sanoa, koska olen mennyt sillä vain käyntiä niveltulehduksen vuoksi.

18 Ajatus ei pidä juustosämpylöistä.

19 Ajatus on toiseksi ylimpänä lauman hierarkiassa, vain Pimu-lämppäri on korkea-arvoisempi. Tämä tarkoittaa, että Ajatus saattaa pomottaa muita, jos ne ovat sen herkkuapajilla. :D

20 Ajatus ystävystyy ihmisten kanssa hyvin nopeasti, ja se on kaikkien sille herkkuja syöttelevän ja rapsuttelevan kaveri.

testattiin Ajatuksen ravia toukokuussa, sen jälkeen ollaan vain kävelty selästä käsin

M A R J A T T A

21 Marjatan on lähes aina pakko pissiä heti ratsastuksen jälkeen, yleensä hoitopuomille, mutta joskus vasta laitumelle/tarhaan.

22 Marjatta on kiimassa kivempi hoitaa kuin normaalisti, mutta taas ärsyttävämpi ratsastaa.

23 Marjatalla on järkyttävän vaikeaa saada asetus pidettyä, kun sen on saanut läpi, se menisi mieluiten suorana tai totaalivinossa.

24 Marjatta hätääntyy, jos sen ollessa kaverin kanssa tallilla kaveri lähtee takaisin laitumelle. Tarhakaudella ongelmaa ei ole, koska kamuleita on heti näköetäisyydellä.

25 Marjatta pukittelee vain harvoin, olen itse ollut kyydissä vain ehkä neljässä "kunnon" pukissa.

ainoa kuvalle tallentunut pukki (ja siitäkin vain alku)

26 Marjatalla on varmaan jonkin sortin hevosten adhd, koska sillä on ongelmia keskittyä hitaampaa tempoa vaativissa tehtävissä, joissa siltä palaa nopeasti pinna. :D

27 Marjatta on keskimmäinen lauman hierarkiassa, mutta en ole juurikaan nähnyt sen pomottelevan alempiaan.

28 Marjatta kuolaa hermostuessaan hyvin paljon, joskus se vaahdottaa sekä itsensä että ratsastajan.

29 Marjatalla on ravitaustaiseksi hevoseksi todella hyvä, lähes kolmitahtinen laukka.

30 Luulin aiemmin Marjattaa helpoksi, koska en juurikaan ole vaatinut siltä aiemmin mitään. Nyt kun pitäisi tehdä enemmän töitä, se onkin osoittautunut aika haastavaksi. Siinä riittää työtä, mutta onneksi on mahdollisuus tunteihin!

 molemmat Marjatta-kuvat elokuun alusta, valitettavasti laiska bloggaaja ei jaksanut muokata niitä

Löydättekö itsestänne tai hevosestanne samoja piirteitä? Tuliko jokin yllätyksenä?

Tänään lähti

...ja aika lujaa.

Heippa! Olin tänään Marjatan kanssa sänkkärillä puksuttelemassa, itse asiassa ekaa kertaa ikinä tuon hevosen kanssa. Viime talvena olimme lumisella pellolla, mutta onhan se hieman eri asia, kun täytyy varoa liukkauksia ynnä muuta. Nyt on ollut niin kuivaa jo aika pitkään, että pellolla ei ollut yhtäkään mutaista, liukasta kohtaa, joten sai spurttailla menemään aika huolettomasti. Rajana oli tietysti aika lämmin päivä ja ei niin loistokuntoinen Marjatta, joka hikosi ihan läpimäräksi jo ekan pitkän laukkapätkän jälkeen (ei sillä, että se olisi Marjattaa haitannut, se olisi laukannut menemään vaikka hamaan tappiin asti..). :D

Marjatta on suunnattoman mukava hevonen ratsastella rennosti, ongelmat alkavat vasta siinä, kun pitäisi tehdä jotain vähän enemmän aivoja vaativaa. Siinä kohden alkaa pikkuisella mennä hermo. Peltoilussa ei aivoja pahemmin tarvita, kunhan se pysyvät menossa hevosella sen verran, että malttaa hidastaa. Arvostankin Marjatassa eritoten sitä, että sen kanssa voi mennä käytännössä mitä tahansa vauhtia missä tahansa paikassa ja tilanteessa, ja jarrut löytyvät silti nopeasti. Ainoa poikkeus on siinä, että aina ei oikein malttaisi seistä tai kävellä rauhallisesti, mutta ravista ja laukasta jarrut löytyvät aina.

Aloitin menemällä peltoa käynnissä ympäri, otin myös satunnaisia ravipätkiä. Marjatta oli alkuun tosi kiireinen, ja jarruja ei oikein käynnissä meinannut löytyä. Ravissa se alkoi pikku hiljaa rentoutua, ja otin muutaman rauhallisen laukannoston vasemmalle, ennen kuin päästin Marjatan paahtamaan kunnolla. Ei ehkä niin hyvä idea heti alkuun, koska kuten jo sanottu, se oli saman tien läpimärkä. Energiaa ei kuitenkaan ollut yhtään vähemmän sen jälkeen - päin vastoin, sen jälkeen se olisi vain halunnut laukata ja laukata. Päätin kuitenkin, että nyt otetaan vähän aikaa rauhallisesti ennen muita spurtteja, ja kävelin peltoa muutaman kerran ympäri antaen Marjatan hengityksen tasaantua ennen muita laukannostoja.

Seuraavat nostot otin oikealle. Marjatta on siitä aika jännä hevonen, että se nostaa laukkaa paremmin oikealle, mutta vasen laukka on parempi. Älkää edes kysykö, miten se on mahdollista. :D Voi toki olla, että itse enemmän oikeanpuoleisena ratsastajana osaan antaa avut jotenkin paremmin oikeaan kierrokseen, kuka tietää.

Loppuspurtit otin ensin oikealle, sitten taas vasemmalle. Marjatalta ei missään vaiheessa tuntunut loppuvan energia, vaikka olihan se aika paljon rauhallisempi loppua kohden. Kävelin aika reilusti laukkojen jälkeen, ennen kuin lähdimme taivaltamaan pellolta tallille. Matkaa on muutama puolisen kilometriä. On kyllä tosi mahtavaa, että tuon tallin lähellä on niin paljon peltoja! Oikeastaan joka syksy ehtii kyllä käydä jollain sänkkärillä, mikäli niitä ei kynnetä heti puimisen jälkeen.

Materiaalista kiitän hyvää ystävääni, joka ei ole varsinainen hevoshullu, mutta jonka silti sain raahattua mukaan tallille tänään. Hän kuvasi pyynnöstäni enemmän videota, joten sain tehtyä teille videon. Editoidessa sitä meni aikaa idioottimaisen Movie Makerin kanssa, siksi postaus tulee näin myöhään, mutta se oli pakko tehdä tänään! :D

Videossa muuten näkyy paikka paikoin Ajatus-parka, joka pääsi kyllä pellolle, mutta sai mennä vain käyntiä. Toivottavasti se pian paranee!

Ratsastuksen jälkeen pesin Marjatan tarkasti sienellä, vaikka se ei paljoakaan elettä arvostanut, vaan yritti vimmatusti ravistella kaikki vedet päälleni. Olin - olen vieläkin - tosi tyytyväinen ja iloinen tämän vapautuksen jäljiltä, sain luultavasti karistettua loputkin flunssan rippeet matkasta viikon sairastelun jälkeen. Syysflunssat ovat kavalia, lieviä ja pitkäkestoisia. Nyt yritän pysyä terveenä ja muokata lähipäivinä hieman päivitetymmän ulkoasun. Minun koneellani ainakin tuo taustakuva tuntuu temppuilevan, huomaatteko te siinä mitään?

Oletteko te päässeet sänkkärille tänä vuonna?

art :DD

Mites sen blogin kävi?

"Postausta tulossa satavarmasti, ehkä myös video, kuten viime vuonna!"

 JUU KYLLÄ!

Olen aivan taatusti maailman aikaansaamattomin ihminen, koska niinhän se on, että on vähän into mennyt bloggaamiseen, vaikka silti samalla kovasti tahtoisi kirjoitella. Mitään ei vaan saa koskaan aikaiseksi. Mun pitäisi oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä elämällä edes jotain, minkä voisi saattaa kunniallisesti loppuun. :D

Kesä tuli ja kesä meni, ja nyt sitä ollaankin sitten ysiluokalla. Tämä takaa tietenkin sen, että siitä ajasta, mitä bloggaamiseen muuten riittäisi, nipistetään vielä reilusti pois. Mutta miksi ihmeessä en voinut kirjoittaa blogiin kesän aikana, kun aikaa olisi ollut yllin kyllin? Samanlainen kesän hiljaiselo oli viime vuonnakin, ja uskoakseni se johtuu siitä, että olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat elämään rutiinia voidakseen toimia jokseenkin järkevästi.

Pele-kulta ♥

Ratsastukseen olisi todellakin motivaatiota, mutta tunneilla käymisen tilanne on tällä hetkellä aika epävakaa. Kylämäen talli on kuitenkin aika kaukana, eikä siellä pidemmän päälle ole kauheasti puitteita kehittyä. Marjatan kanssa olisi tarkoitus alkaa käydä tunneilla muutaman kerran kuussa ja Ajatusta alkaa kuntouttaa heti, kun sen yllättäen johonkin terävään iskeytynyt etunen alkaa toipua. Viimeksi mainitun mustan murheenkryynin tulevaisuus ei myöskään ole varma, mutta sen persoona on sen verran ihana, että siitä en haluaisi todellakaan luopua! Se on ehkä ensimmäinen hevonen ikinä, joka osoittaa kiintymystä. Voitteko uskoa, viimeksi kun hain sen laitumelta keskiviikkona, päätin kokeilla uutta kikkaa ja istahdin kymmenen metrin päähän portista kyljittäin. Yli sadan metrin levyisen laitumen toisessa päässä oleva Ajatus lähtee kävelemään portille päin ja pysähtyy lopulta nuuskien mun naamaa uteliaasti. Tähän asti olen aina kuvitellut, ettei sellaista suhdetta tulisi ennen kuin joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä - EHKÄ - ostan oman hevosen. Olin suorastaan pakahtua, ja sen kertainen ratsastuskin meni ihanasti (kevyt alkumaasto ja käyntituuppailua kentällä vähän alle tunnin verran). Siitä hevosesta aion pitää kiinni. ♥

Marjatankin kanssa alkavat asiat selkeytyä, sen kunnioitus mua kohtaan on jo ihan eri luokkaa kuin joskus alkuaikoina, jolloin se tapasi viedä vähän miten sattuu käsitellessä. Tekeehän se sitä joskus vieläkin, kun sen on luultavasti aikoinaan annettu tehdä vähän mitä sattuu, mutta nyt se jo sentään uskoo, kun pyydetään olemaan kunnolla. Kun tulee sopivia sänkkäreitä, me mennään Marjatan kanssa karauttelemaan kunnon peltolaukat, sitä ei ole tapahtunut sitten kevättalven!

aiemmin kesällä

huh huh, tässä kuvassa kiteytyy lähes vuoden saikuttelun tulos! Siis katsokaa tuota mahaa!

Blogin kannalta en lupaa mitään. Todennäköisesti teen postauksia ehkä 1-4 kuukaudessa, mutta lopettaa en aio, ainakaan kokonaan, ainakaan vielä. Yritän myös käynnistää bannerikeittiön taas, nyt on aikaa kun syysflunssa iski ja on vähän lämpöä ja nuhaa. Todennäköisesti tämän kirjoittaminen takaa vain sen, että tulossa on taas uusi kahden kuukauden hiljaiselo, mutta hei, aina voi yrittää! Niin kauan kuin saan bloggaamisesta iloa ja haluan tehdä sitä, jatkan. Jos se alkaa tuntua täydelliseltä pakkopullalta, lopetan tai ainakin pistän blogin ihan jäihin niin pitkäksi aikaa kuin siltä tuntuu.

Tähän loppuun kiitän vielä erikseen Kuusikorven P(T)erskanelosia! Meitä oli vain 6, mutta leiri oli silti ikimuistoinen, niin kuin leiri nyt voi olla. Minulla on leiripäiväkirja, jota kirjoitin leirillä ollessani, joten kuka tietää, ehkä kirjoitan erikseen postauksenkin siitä? ;)

Tässä leirivideo!

Vielä erityiskiitos teille 41 ihanalle siellä, jota ette lopettaneet lukemista tämän hiljaiselon aikana! Toivottavasti näen teitä yhä tulevaisuudessa, vaikka ymmärrän varsin hyvin, jos saan kirjoittaa tästä lähin vain itselleni. :D

Keskiviikon hyppelöt kuvina

Heippa, ja hyvää juhannusta kaikille! Tulin juhlistamaan juhannusta teille kuvapainotteisen postauksen muodossa, kun keskiviikkona hyppäsin ekaa kertaa Marjatalla sen omistajan kanssa. Marjatalla on ennenkin hypätty, mutta siitä on ilmeisesti jo jonkin verran aikaa. Niinpä se oli tietenkin aluksi epävarma, etenkin ristikosta. Aina, kun este jotenkin muuttui suuremmaksi, se hidasti ensimmäisellä kerralla ennen estettä, mutta meni kuitenkin aina yli - vaikka käynnissä sitten. :D

Lisäksi lähden ratsastusleirille huomenna, ja olen siellä perjantaihin asti. Postausta tulossa satavarmasti, ehkä myös video, kuten viime vuonna!

käyhän se puomikin toki esteestä

...mutta kun puomit yhdistetään ristikoksi, niin johan on pelottavaa!

 ylitse päästiin siitä huolimatta

 

...myös ravissa...

...ja lopulta laukassa!

(mitä ihmettä nuo takajalat tekevät??)

välillä esteelle ei osuta ihan niin hyvin...

...ja aina ei oikein tiedä, mistä pitäisi ponnistaa.

ja kun se este taas kasvaa järkyttävästi kokoa, täytyy sitä hetki katsella

...mutta pääsee siitä kuitenkin ylitse (puomi ei muuten tippunut :DD)

joskus ratsastaja käpertyy koppakuoriaiseksi...

...jos sattuu jäämään hypystä jälkeen

yleensä meni kyllä oikein hyvin ♥

Seuraavaksi täytyy hypätä ilman sivuohjia, jotta Marjatta saa käyttää kaulaansa enemmän. En tullut ajatelleeksi sitä ollenkaan tuossa ratsastuksen aikana, mutta jos este olisi oikein korkea, niin ei sivuohjat kyllä oikein toimisi. :D Ne on otettu käyttöön pään nyppimisen poistamiseksi, mutta en ole kyllä huomannut Marjatan nyppivän päätä mitenkään häiritsevästi.

Minä hipsin tästä huomenna sinne leirille, vaikka en tiedä, tekisittekö tiedolla muutenkaan mitään, kun on taas kerran hiljaiseloa ollut parin viikon ajan koko blogin osalta. Olen kyllä ollut ratsastamassa, mutta en ole saanut materiaalia. Ajatuksen kanssa ollaan käytännössä vaan maastoiltu, kun taas Marjatalla on ratsastanut lähinnä äiti viime aikoina. Katsotaan nyt sitten leirin jälkeen, mitä sillä rintamalla tapahtuu! :)

Hei me lennetään

Heippa! Joku teistä varmasti tietää sen tunteen, kun tunti sujuu niin hyvin, että siitä on nyt heti aivan pakko tulla kirjoittamaan blogiin? (Ja pidin muuten viime postauksessa antamani lupauksenkin!) Sellainen tunti oli minulla tänään, alla tietysti se ihanaakin ihanampi suokkineiti Räkis. Meillä oli estetunti, ja värväsin yhden tuntilaisen äidin kuvaamaan tuntia, kiitos kuvista siis hänelle! Olen aika onnellinen, kun vaihteeksi Kylämäestäkin saa materiaalia postauksen toteuttamiseen. Viimeisin tältä tallilta kirjoitettu postaus on monien kuukausien päässä.

Tunti aloitettiin puomien merkeissä, nimittäin päätyihin piti tehdä ympyrä, jonka keskihalkaisijalla oli puomi. Opettaja oli laittanut puomin reunoihin sokeripalat niin, että varmasti ratsastamme puomin keskelle. Harjoitus oli itsessään oikein kiva, Räkis vain keräsi jo puomeista hieman kierroksia ja sitä saikin olla vähän pitelemässä. Puolipidätteitä käytettiin aikamoisesti, varsinkin, kun toinen pitkä sivu mentiin kevyessä istunnassa ja Räkishän keksii että hei, nyt voikin esitellä vähän askeleenpidennystä ja temponlisäystä! Eipä neitiä voi siitä syyttää, viime tunnilla tehtiin juurikin askeleenpidennystä ja temponlisäystä tuolla samaisella sivulla.

onko teillä hetki aikaa puhua hevosen taipumisesta?

Tehtävää toistettiin molempiin suuntiin samanlaisena, ja ope keskittyi tarkasti siihen, että hevonen taipuisi kunnolla eikä kaatuisi sisään suorana (kuten ylemmässä kuvassa, ehehe). Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun jo aloitimme varsinaisen estetehtävän. Teiden ratsastus oli aiheena, joten esteet pysyivät aika pieninä. (Toivon mukaan pääsemme taas hyppäämään "kunnolla", muuta mahdollisuutta minulla ei nimittäin ole hyppäämiseen, kun liikutushevosina sattuvat olemaan saikkulainen ja kokematon.) Tehtävä alkoi kuvista katsottuna oikeanpuoleisesta päädystä ympyrällä, jonka jälkeen hypättiin lävistäjän ristikko ja tehtiin toiseen päähän ympyrä. Tulimme tehtävää ensimmäisen kerran ravissa, ja ravilähestymiset ovat jotain mitä en oikein hallitse, joten ensimmäinen hyppy meni vähän miten meni. :D

onko teillä hetki aikaa puhua esteistunnasta?

Toinen kierros meni ihan järkyttävän paljon paremmin, kun saimme tulla laukassa! Sain tuntuman Räkikseen hyvin, ja onnistuin jopa vaihtamaan laukan esteen päällä. Toinen puomiympyrä tuotti vaikeuksia, sillä unohdin ratsastaa hyvän tien ja ympyrä oli mallia päärynä. Noh, ei kun uusi ympyrä ja takaisin jonon perään!

ilmeen perusteella helpotuksen huokaisu - puomi selvitetty!

suosikkikuvani pitkäksi aikaa ♥

Seuraavaan rataan lisättiin yksi este - alemman kuvan taustalla näkyvä ristikko, joka tultiin vasemman päädyn ympyrän jälkeen. Tämä rata meni vielä paremmin, muistin ratsastaa kaikki tiet paremmin ja onnistuin vaihtamaan laukan esteen päällä taas kerran. Annoin radan jälkeen Räkikselle ihan hullut taputukset ja kehut, se ansaitsi ne todella!

Viimeisellä kierroksella ope nosti kahdelle viimeiselle ratsastajalle, mukaan lukien minulle, ristikot hieman korkeammiksi. Tällä kerralla ensimmäinen ristikko mokattiin, koska hyppy tuli liian pohjaan. Toisen, onnistuneen esteen jälkeen uusimme vielä tämän ensimmäisen ristikon, mutta nyt hyppy lähti kaukaa. Ei kun vielä uudestaan, ja saimmekin hyvän paikan. Siihen hyppyyn oli hyvä lopettaa, vaikka Räkis olisi mielellään hypännyt vielä radan toisenkin esteen uudelleen, heh!

jestas mikä tankki, saa istunnan näyttämään ihan oudolta :D ♥

Räkis sai tunnin jälkeen kunnon arsenaalin leipiä ja kehuja ja pääsi tyytyväisenä tarhaan odottelemaan iltapäivän maastoreissua. En tiedä miten paljon tyytyväisempi voisin edes olla tähän hevoseen, tästä on parempi kuin hyvä jatkaa esteiden saralla - varsinkin, kun kesäkuun lopulla oleva, väjäämättä lähestyvä leiri on esteleiri. Siihenkin on vain 15 päivää jäljellä, hups miten aika menee äkkiä! Mitenköhän mahtaa paikat kipeytyä, kun yhtäkkiä ratsastetaan pari tuntia päivässä melkein viikon ajan kun on tottunut köpöttelemään rennosti kerran pari viikossa ja kerran tunnilla? Sitä kun on niin vanhentunut ja tyyliin kuntokin huonontunut blogin alkuajoista, uskomatonta että olen kirjoittanut tänne jo kaksi ja puoli vuotta!

Oletko itse menossa tänä kesänä ratsastusleirille? Entä tykkäätkö hypätä esteitä?

on se täydellinen ♥