30 faktaa, joita et tiennyt!

Heippa! Ensin ulkoasuasiaa, nimittäin siitä liilasta vaihdettiin tyyliä aika radikaalisti syksyisempään sävyyn. Palasin takaisin standardiin Simple-malliin, koska lähtökohtaisesti tätä on helpompi muokata, ja lisäksi tuo banneri-idea sopi paremmin tähän. Pitäydyin muutenkin sangen yksinkertaisessa ja vaaleassa teemassa tällä kertaa, talveksi sitten jotain tummempaa ja tunnelmallisempaa. Mitä te olette mieltä tästä?

Postauksen aiheesta sen verran, että tämä on jonkin sortin vaihtelua normaaleihin postauksiin. Marjatasta ja Ajatuksesta oli hyvin vaikea keksiä asioita, joita ette jo tietäisi, ja osan näistäkin todennäköisesti tiedätte, mutta ei anneta sen häiritä. Nyt enemmän tai vähemmän järkeviin faktoihin! Kymmenen minusta, kymmenen Ajatuksesta ja kymmenen Marjatasta. ;)

M I N Ä

1 Kun otan lasin kaapista juodakseni siitä, minun on pakko tiirailla lasin läpi sen pohjaa ja haistaa, että se on varmasti puhdas.

2 Minulla on tapana laulaa joka tilanteessa - suihkussa, banneria tehdessä, pyöräillessä, yksin kotona ollessa... Varsinkin yksin kotona ollessani hoilotan niin, että luultavasti koko asuinalue kuulee. Jos en laula usein, alan kaivata sitä.

3 Olen hyvin laiska ihminen, jolle tuottaa kohtuullisen suuria vaikeuksia kävellä huoneen toiselle puolelle hakemaan laturi, tai talon toiselle puolelle hakemaan ruokaa.

4 Minulla on uskomaton taito hävittää kaikki maailman hiuslenkit! Tänäänkin yksi vain katosi ranteestani koulupäivän aikana... outoa.

5 Olen hyvin pihi ja tarkka rahojeni käytössä. Yritän ostaa kaiken tarkasti hinta-laatusuhteen mukaan, mutta silti usein vain unohdan, että laatu maksaa.

järkevän kuvan puutteessa kesäkuulta, en ota itsestäni yleensä kameralla kuvia

6 En pidä koruista, mutta käytän silti itse tekemiäni kaulakoruja satunnaisesti.

7 Viiteen vuoteen en pitänyt farkkuja kertaakaan jalassa, sitten kokeilin uudestaan ja voin nykyään pitää niitä huoletta. Syynä oli se, että ne tuntuivat epämukavilta, koska enhän minä silloin mitään oikean mallisia farkkuja osannut etsiä, ja traumat jäi. :D

8 Mallin saadessani voin kopioida paperille tai mille vain lähes mitä tahansa, mutta piirtäessäni/maalatessani jotakin ilman mallia on jälki usein jotain karmaisevaa ja epärealistista.

9 Luen järkyttävästi nuorten fantasia/dystopiakirjoja, ja kirjat ovat muutenkin lähes koko elämäni vapaa-ajalla, siis silloin kun en ole tallilla. Kesänkin istuin lähes koko ajan nenä kiinni kirjassa.

10 Minulla on tapana liikkua kotona innostuessani laukaten ja ravaten kuin hevonen, ollut jo monta vuotta. Tiedä mistä tullut..

tämä hiusten puolesta mahtava kuva puolestaan on maaliskuulta 2015

A J A T U S

11 Jos Ajatusta rapsuttaa sen ollessa oikealla päällä, se kyhnyttää huulella takaisin.

12 Ajatuksella olisi valtavasti työmoraalia, jos se vain olisi kunnossa.

13 Ajatus on yksi herkimmistä tapaamistani hevosista ratsastaessa, se reagoi heti eikä hetken kuluttua, jos vain ymmärsi, mitä pyydettiin.

14 Ajatus kävisi koirasta - jos sille antaisi luvan, se varmaan tulisi taloonkin sisälle ihmisen perässä.

15 Ajatuksella on tapana olla hieman kärsimätön kuntoonlaittaessa, ja se tepastelee yleensä suhteellisen paljon sivulle, jos sen jättää hetkeksikään yksin.

Ajatus etualalla toukokuussa 2015

16 Ajatus on tasaisen varma ajaa, mutta se kiemurtelee herkästi tien puolelta toiselle, mikä ei kapealla maantiellä ehkä ole se turvallisin juttu. 

17 Ajatus ei ole lainkaan tammamainen tai ärsyttävä kiimassa, se on yhtä hellyydenkipeä ja suloinen kaikkina päivinään. Ratsastettavuudesta en osaa sanoa, koska olen mennyt sillä vain käyntiä niveltulehduksen vuoksi.

18 Ajatus ei pidä juustosämpylöistä.

19 Ajatus on toiseksi ylimpänä lauman hierarkiassa, vain Pimu-lämppäri on korkea-arvoisempi. Tämä tarkoittaa, että Ajatus saattaa pomottaa muita, jos ne ovat sen herkkuapajilla. :D

20 Ajatus ystävystyy ihmisten kanssa hyvin nopeasti, ja se on kaikkien sille herkkuja syöttelevän ja rapsuttelevan kaveri.

testattiin Ajatuksen ravia toukokuussa, sen jälkeen ollaan vain kävelty selästä käsin

M A R J A T T A

21 Marjatan on lähes aina pakko pissiä heti ratsastuksen jälkeen, yleensä hoitopuomille, mutta joskus vasta laitumelle/tarhaan.

22 Marjatta on kiimassa kivempi hoitaa kuin normaalisti, mutta taas ärsyttävämpi ratsastaa.

23 Marjatalla on järkyttävän vaikeaa saada asetus pidettyä, kun sen on saanut läpi, se menisi mieluiten suorana tai totaalivinossa.

24 Marjatta hätääntyy, jos sen ollessa kaverin kanssa tallilla kaveri lähtee takaisin laitumelle. Tarhakaudella ongelmaa ei ole, koska kamuleita on heti näköetäisyydellä.

25 Marjatta pukittelee vain harvoin, olen itse ollut kyydissä vain ehkä neljässä "kunnon" pukissa.

ainoa kuvalle tallentunut pukki (ja siitäkin vain alku)

26 Marjatalla on varmaan jonkin sortin hevosten adhd, koska sillä on ongelmia keskittyä hitaampaa tempoa vaativissa tehtävissä, joissa siltä palaa nopeasti pinna. :D

27 Marjatta on keskimmäinen lauman hierarkiassa, mutta en ole juurikaan nähnyt sen pomottelevan alempiaan.

28 Marjatta kuolaa hermostuessaan hyvin paljon, joskus se vaahdottaa sekä itsensä että ratsastajan.

29 Marjatalla on ravitaustaiseksi hevoseksi todella hyvä, lähes kolmitahtinen laukka.

30 Luulin aiemmin Marjattaa helpoksi, koska en juurikaan ole vaatinut siltä aiemmin mitään. Nyt kun pitäisi tehdä enemmän töitä, se onkin osoittautunut aika haastavaksi. Siinä riittää työtä, mutta onneksi on mahdollisuus tunteihin!

 molemmat Marjatta-kuvat elokuun alusta, valitettavasti laiska bloggaaja ei jaksanut muokata niitä

Löydättekö itsestänne tai hevosestanne samoja piirteitä? Tuliko jokin yllätyksenä?

Tänään lähti

...ja aika lujaa.

Heippa! Olin tänään Marjatan kanssa sänkkärillä puksuttelemassa, itse asiassa ekaa kertaa ikinä tuon hevosen kanssa. Viime talvena olimme lumisella pellolla, mutta onhan se hieman eri asia, kun täytyy varoa liukkauksia ynnä muuta. Nyt on ollut niin kuivaa jo aika pitkään, että pellolla ei ollut yhtäkään mutaista, liukasta kohtaa, joten sai spurttailla menemään aika huolettomasti. Rajana oli tietysti aika lämmin päivä ja ei niin loistokuntoinen Marjatta, joka hikosi ihan läpimäräksi jo ekan pitkän laukkapätkän jälkeen (ei sillä, että se olisi Marjattaa haitannut, se olisi laukannut menemään vaikka hamaan tappiin asti..). :D

Marjatta on suunnattoman mukava hevonen ratsastella rennosti, ongelmat alkavat vasta siinä, kun pitäisi tehdä jotain vähän enemmän aivoja vaativaa. Siinä kohden alkaa pikkuisella mennä hermo. Peltoilussa ei aivoja pahemmin tarvita, kunhan se pysyvät menossa hevosella sen verran, että malttaa hidastaa. Arvostankin Marjatassa eritoten sitä, että sen kanssa voi mennä käytännössä mitä tahansa vauhtia missä tahansa paikassa ja tilanteessa, ja jarrut löytyvät silti nopeasti. Ainoa poikkeus on siinä, että aina ei oikein malttaisi seistä tai kävellä rauhallisesti, mutta ravista ja laukasta jarrut löytyvät aina.

Aloitin menemällä peltoa käynnissä ympäri, otin myös satunnaisia ravipätkiä. Marjatta oli alkuun tosi kiireinen, ja jarruja ei oikein käynnissä meinannut löytyä. Ravissa se alkoi pikku hiljaa rentoutua, ja otin muutaman rauhallisen laukannoston vasemmalle, ennen kuin päästin Marjatan paahtamaan kunnolla. Ei ehkä niin hyvä idea heti alkuun, koska kuten jo sanottu, se oli saman tien läpimärkä. Energiaa ei kuitenkaan ollut yhtään vähemmän sen jälkeen - päin vastoin, sen jälkeen se olisi vain halunnut laukata ja laukata. Päätin kuitenkin, että nyt otetaan vähän aikaa rauhallisesti ennen muita spurtteja, ja kävelin peltoa muutaman kerran ympäri antaen Marjatan hengityksen tasaantua ennen muita laukannostoja.

Seuraavat nostot otin oikealle. Marjatta on siitä aika jännä hevonen, että se nostaa laukkaa paremmin oikealle, mutta vasen laukka on parempi. Älkää edes kysykö, miten se on mahdollista. :D Voi toki olla, että itse enemmän oikeanpuoleisena ratsastajana osaan antaa avut jotenkin paremmin oikeaan kierrokseen, kuka tietää.

Loppuspurtit otin ensin oikealle, sitten taas vasemmalle. Marjatalta ei missään vaiheessa tuntunut loppuvan energia, vaikka olihan se aika paljon rauhallisempi loppua kohden. Kävelin aika reilusti laukkojen jälkeen, ennen kuin lähdimme taivaltamaan pellolta tallille. Matkaa on muutama puolisen kilometriä. On kyllä tosi mahtavaa, että tuon tallin lähellä on niin paljon peltoja! Oikeastaan joka syksy ehtii kyllä käydä jollain sänkkärillä, mikäli niitä ei kynnetä heti puimisen jälkeen.

Materiaalista kiitän hyvää ystävääni, joka ei ole varsinainen hevoshullu, mutta jonka silti sain raahattua mukaan tallille tänään. Hän kuvasi pyynnöstäni enemmän videota, joten sain tehtyä teille videon. Editoidessa sitä meni aikaa idioottimaisen Movie Makerin kanssa, siksi postaus tulee näin myöhään, mutta se oli pakko tehdä tänään! :D

Videossa muuten näkyy paikka paikoin Ajatus-parka, joka pääsi kyllä pellolle, mutta sai mennä vain käyntiä. Toivottavasti se pian paranee!

Ratsastuksen jälkeen pesin Marjatan tarkasti sienellä, vaikka se ei paljoakaan elettä arvostanut, vaan yritti vimmatusti ravistella kaikki vedet päälleni. Olin - olen vieläkin - tosi tyytyväinen ja iloinen tämän vapautuksen jäljiltä, sain luultavasti karistettua loputkin flunssan rippeet matkasta viikon sairastelun jälkeen. Syysflunssat ovat kavalia, lieviä ja pitkäkestoisia. Nyt yritän pysyä terveenä ja muokata lähipäivinä hieman päivitetymmän ulkoasun. Minun koneellani ainakin tuo taustakuva tuntuu temppuilevan, huomaatteko te siinä mitään?

Oletteko te päässeet sänkkärille tänä vuonna?

art :DD

Mites sen blogin kävi?

"Postausta tulossa satavarmasti, ehkä myös video, kuten viime vuonna!"

 JUU KYLLÄ!

Olen aivan taatusti maailman aikaansaamattomin ihminen, koska niinhän se on, että on vähän into mennyt bloggaamiseen, vaikka silti samalla kovasti tahtoisi kirjoitella. Mitään ei vaan saa koskaan aikaiseksi. Mun pitäisi oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä elämällä edes jotain, minkä voisi saattaa kunniallisesti loppuun. :D

Kesä tuli ja kesä meni, ja nyt sitä ollaankin sitten ysiluokalla. Tämä takaa tietenkin sen, että siitä ajasta, mitä bloggaamiseen muuten riittäisi, nipistetään vielä reilusti pois. Mutta miksi ihmeessä en voinut kirjoittaa blogiin kesän aikana, kun aikaa olisi ollut yllin kyllin? Samanlainen kesän hiljaiselo oli viime vuonnakin, ja uskoakseni se johtuu siitä, että olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat elämään rutiinia voidakseen toimia jokseenkin järkevästi.

Pele-kulta ♥

Ratsastukseen olisi todellakin motivaatiota, mutta tunneilla käymisen tilanne on tällä hetkellä aika epävakaa. Kylämäen talli on kuitenkin aika kaukana, eikä siellä pidemmän päälle ole kauheasti puitteita kehittyä. Marjatan kanssa olisi tarkoitus alkaa käydä tunneilla muutaman kerran kuussa ja Ajatusta alkaa kuntouttaa heti, kun sen yllättäen johonkin terävään iskeytynyt etunen alkaa toipua. Viimeksi mainitun mustan murheenkryynin tulevaisuus ei myöskään ole varma, mutta sen persoona on sen verran ihana, että siitä en haluaisi todellakaan luopua! Se on ehkä ensimmäinen hevonen ikinä, joka osoittaa kiintymystä. Voitteko uskoa, viimeksi kun hain sen laitumelta keskiviikkona, päätin kokeilla uutta kikkaa ja istahdin kymmenen metrin päähän portista kyljittäin. Yli sadan metrin levyisen laitumen toisessa päässä oleva Ajatus lähtee kävelemään portille päin ja pysähtyy lopulta nuuskien mun naamaa uteliaasti. Tähän asti olen aina kuvitellut, ettei sellaista suhdetta tulisi ennen kuin joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä - EHKÄ - ostan oman hevosen. Olin suorastaan pakahtua, ja sen kertainen ratsastuskin meni ihanasti (kevyt alkumaasto ja käyntituuppailua kentällä vähän alle tunnin verran). Siitä hevosesta aion pitää kiinni. ♥

Marjatankin kanssa alkavat asiat selkeytyä, sen kunnioitus mua kohtaan on jo ihan eri luokkaa kuin joskus alkuaikoina, jolloin se tapasi viedä vähän miten sattuu käsitellessä. Tekeehän se sitä joskus vieläkin, kun sen on luultavasti aikoinaan annettu tehdä vähän mitä sattuu, mutta nyt se jo sentään uskoo, kun pyydetään olemaan kunnolla. Kun tulee sopivia sänkkäreitä, me mennään Marjatan kanssa karauttelemaan kunnon peltolaukat, sitä ei ole tapahtunut sitten kevättalven!

aiemmin kesällä

huh huh, tässä kuvassa kiteytyy lähes vuoden saikuttelun tulos! Siis katsokaa tuota mahaa!

Blogin kannalta en lupaa mitään. Todennäköisesti teen postauksia ehkä 1-4 kuukaudessa, mutta lopettaa en aio, ainakaan kokonaan, ainakaan vielä. Yritän myös käynnistää bannerikeittiön taas, nyt on aikaa kun syysflunssa iski ja on vähän lämpöä ja nuhaa. Todennäköisesti tämän kirjoittaminen takaa vain sen, että tulossa on taas uusi kahden kuukauden hiljaiselo, mutta hei, aina voi yrittää! Niin kauan kuin saan bloggaamisesta iloa ja haluan tehdä sitä, jatkan. Jos se alkaa tuntua täydelliseltä pakkopullalta, lopetan tai ainakin pistän blogin ihan jäihin niin pitkäksi aikaa kuin siltä tuntuu.

Tähän loppuun kiitän vielä erikseen Kuusikorven P(T)erskanelosia! Meitä oli vain 6, mutta leiri oli silti ikimuistoinen, niin kuin leiri nyt voi olla. Minulla on leiripäiväkirja, jota kirjoitin leirillä ollessani, joten kuka tietää, ehkä kirjoitan erikseen postauksenkin siitä? ;)

Tässä leirivideo!

Vielä erityiskiitos teille 41 ihanalle siellä, jota ette lopettaneet lukemista tämän hiljaiselon aikana! Toivottavasti näen teitä yhä tulevaisuudessa, vaikka ymmärrän varsin hyvin, jos saan kirjoittaa tästä lähin vain itselleni. :D