Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tomppa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tomppa. Näytä kaikki tekstit

7. toukokuuta 2016

Sanokaamme hei auringolle - ja ajatuksille


Kesä tuntuu nyt tulleen ihan tosissaan. Ei ole tainnut lähes viikkoon olla päivääkään, jolloin aurinko ei olisi paistanut, ja olenkin ottanut ilon irti. Tuossa viikko sitten kävin Tompan kanssa kahdestaan rentouttavalla maastokävelyllä, vaikka en tiedä miten rentoutunut tummansävyinen hevonen voi olla paahteessa, kun karva imee kaiken kuumuuden. Noh, ruoho herralle ainakin maistui, tosin nyt syöttöreissuja ei enää tarvita, koska helatorstaina heposet siirrettiin laitumelle - heinäpaalin kera tietysti, ruohossa ei ole vielä tarpeeksi ravinteita eikä sitä ole kovin paljoakaan.


Viikko sitten Tomppa ei kuitenkaan laitumella vielä ollut, eikä ruohoakaan ollut pahemmin. Se vähäkin, joka sieltä maasta kurkisti, imuroitiin nopeasti Tompan kitusiin. Häähää, ette kai oikeesti kuvitelleet et säästyisitte mun suurelta suulta, taisi Tomppa miettiä, jos katsoo päältäpäin tai niitä hauskoja kuvatekstejä, joilla ihmiset usein hevosten "ajatuksia" kuvaavat.

Onhan hevonen ajatteleva eläin. Ajatteleva, tunteva, näkevä ja kuuleva eläin, joka kyllä vaistoaa mitä mieltä siitä ollaan, jos tunne pysyy yksinkertaisella tasolla. Mutta omalla tavallaan vaarallisen ihmisen ja hevosen suhteesta tekee juuri se, että hevonen oikeasti ajattelee ja tuntee. Vaan se ei osaakaan kertoa meille, mitä se ajattelee ja tuntee. Hevonen on niiden kanssa vähän aikaa viettävälle tai kokemattomalle vaikealukuinen, kuin yrittäisi lukea kirjaa jonka kieltä ei osaa tai osaa hyvin vähän. Ja niin suurin osa hevosen antamista merkeistä menee ohi. Todellisuus on se, että täytyy seurata juurikin niitä pieniä merkkejä tulkitakseen hevosen mielentilaa. Merkit voivat olla uskomattoman pieniä. Uskoisin, että itseltänikin menee reilusti yli suurin osa hevosen merkeistä tai niiden merkityksistä ohi.


Mietin usein, mitä hevostuttavani ajattelevat. Niiden korvien välissä, perunan kokoisissa aivoissa liikkuu paljon yksinkertaistakin yksinkertaisempia ajatuksia. Ei hevonen osaa valehdella tai juonitella, se on rehellinen oma itsensä, joka ilmaisee käytännössä kaikki tuntemuksensa. Paitsi kivun. Sen hevonen peittää viimeiseen asti. Ja jos hevosesta jotenkin näkee, että se on kipeä, kuten ontumisesta, sen täytyy oikeasti olla todella kipeä, ellei vaiva liity johonkin sairauteen tai pysyvään vammaan, missä tapauksessa kipu on tietysti myös läsnä. Juuri kivun peittämisen takia minua on mietityttänyt, miten kipeä Tomppa oikeasti on, ja miten kauan se on ollut kipeä. Normaali, terve hevonen liikkuu mielellään. Sitä Tomppa ei ole tehnyt pitkään aikaan, varsinkaan kentällä. Se ei ole tehnyt mitään jos sen ei ole ollut pakko, ja se on vastustellut joitakin apuja. Tällä perusteella ajateltuna se on siis jopa voinut olla kipeä jo pidemmän aikaa. Ja tämän takia minulla on syyllinen olo, kun en ole tajunnut tätä aikaisemmin.


Tomppaa käytettin klinikalla, missä ei löydetty mitään selkeää vikaa. Oli joitain kinnerongelmia, joihin hoidoksi annettiin kylmäystä joka liikutuskerran jälkeen, ja tätä ollaan parhaamme mukaan noudatettu. Vähään aikaan en ole liikuttanut Tomppaa kunnolla kentällä. Eilen käytiin maastossa, jossa Tomppa meni kivasti, kun sai mennä Marjatan perässä. Edellä Tomppa ei ole koskaan tykännyt mennä. Minusta oli kiva ratsastaa sillä, kun se liikkui vapaaehtoisesti eteenpäin. Silloin tuntee, että se tykkää. Ja maasta käsin se on aina ravannut ja liikkunut mielellään.


Haluaisin uskoa, että Tomppa on ihan kunnossa. En osaa sanoa, kun en tosiaan ole sillä vähään aikaan kunnolla mennyt. Huomenna on tarkoituksena mennä kentälle, alun perin piti olla tunti, mutta se ei sopinutkaan opettajallemme. En tiedä, onko Tomppa kokenut ihmeparantumista, mutta yritän tunnustella ainakin, eroaako se jotenkin siitä, miten se on liikkunut aiemmin.

Haluaisin osata tulkita hevosen antamia merkkejä. Valitettava totuus on, etten osaa. Tiedän hevosten eleistä hyvin vähän, ja vielä vähemmän tiedän niistä eleistä, mitä meidän pitäisi viestiä hevoselle. Juuri se viestiminen ja hevoselle puhuminen kiehtovat minua, haluaisin saada kontaktin tuohon suureen, voimakkaaseen eläimeen. Nyt olen valovuosien päässä. 

Mutta olen ponnistanut Maan pinnalta avaruuden tyhjiöön. Ehkä pääsen joskus perille hevosen kanssa viestinnän sumuiselle planeetalle, jos liikun vakionopeudella eikä tielleni osu epäonnen komeettoja tai asteroideja eikä mustia aukkoja.

1. toukokuuta 2016

Levoton tättähäärä ja puoliylläpitohevosettomuus





 ratsastakaa puomeja näin! (syvät pahoittelut laadusta)

Tuossa vähän liian kauan aikaa sitten olin Marjatan kanssa kentällä, tehden puomiharjoituksia. Marjatta on mennyt puomeja ennenkin, mutta ensimmäinen ravipuomi tällä ratsastuskerralla oli näköjään pakko loikata. :D 

Postauksen otsikko siitä, että Marjatta oli tuolloin kiimassa, ja kiimassa ollessaan se on aikamoinen sättääjä hoitaessa. Muutaman kerran se tallasi varpaille ja meinasi vähän huitoa takakaviollakin, mutta tämä neito ei sentään yritä tieten tahtoen aiheuttaa meille ihmiskunnan edustajille tuskaa. Jotakuinkin sille sai varusteet päälle, sitten lähdimme kentälle ja otin alkulämmittelyt joihin kuului myös superhienoa pohkeenväistöä ja laukkaa! Sitten aloitimme puomityöskentelyn. :)





Puomeista ei ole enempää materiaalia, eikä oikeastaan mistään muustakaan. Voin kuitenkin todeta, että Marjatta oli hyvin hieno ja laukat nousivat huipusti, heppa siis kehittyy koko ajan. Se tarvitsee vain toistoa, toistoa, toistoa... Ja vielä vähän toistoa.



liehutukat




Todennäköisesti alan ratsastaa Marjattaa välillä säännöllisen epäsäännöllisesti. Valitettavasti blogi sen sijaan kokee radikaalin epäsäännöllistymisen, koska lopetamme Tompan liikuttamisen ja puoliylläpidossa pitämisen. En avaa tarkemmin henkilökohtaisia syitä, mutta yksi syy on se, että Tomppa on ollut hyvin haluton liikkumaan viime aikoina. Sitä käytettiin torstaina klinikalla, ja sen kintereissä on jotain vaivaa, mutta kuulemma silti voisi liikuttaa normaalisti. Itse en ala tapella haluttoman ja selvästi jollain tasolla kipeän hevosen kanssa, eikä sellaisen kanssa voi edes kehittyä. Tämä päätös tehtiin itse asiassa jo jokin aikaa sitten, mutta käymme silti Tompalla toukokuun loppuun irtisanomisaikaan asti. Blogi ei muutenkaan olisi kovin aktiivinen, koska lähinnä olemme kävelyttäneet Tomppaa maastossa ja sellaisesta ei viitsi ottaa kovin paljoa kuvia, eikä sen pahemmin kirjoittaa postaustakaan.

Kylämäessä olen jatkamassa. Sinnekään en luultavasti pääse joka viikko, enkä välttämättä saa aina materiaalia. Jossain vaiheessa näytti siltä, että joutuisin lopettamaan sielläkin, mutta onneksi ei tarvinnutkaan. Meillä on hiljaisessa katselupohjaisessa etsinnässä vuokrahevonen, yhtä kävimme jo katsomassa, mutta se ei ollut ihan meille soveltuva.

Valitettavasti minun on oltava kamala ja sanottava, että minua ei pahemmin harmita lopettaa Tompalla käyminen. En halua aiheuttaa sille tuskaa. Tomppaa pääsee onneksi näkemään siinä muodossa kuin nyt sitten Marjattaa käydään liikuttamassa. Niiltä reissuilta tulee postauksia, koska Marjatan omistaja on ollut innokas kuvaaja ja on varmaankin vastakin. 

Blogi siis hiljentyy, mutta banneritoimintaa pidän ihan niin kuin ennenkin. En myöskään tiedä blogin nimestä, vaihdanko sen jossain vaiheessa. Hevosharrastukseni kun ei ole enää suunnattu tuntihevosiin.

Hyvää vappua kaikille!

hassut hevoset

16. huhtikuuta 2016

Uusia turpakarvoja!

ja, eh, myös irtokarvoja.
ja toivon mukaan aktivoituminenkin!

Heippa! Olen muutaman päivän jo oikeasti halunnut kirjoittaa, mutta tiistaina oli tiedossa sen verran hyvä kuvasaldo, että halusin odottaa vielä pari päivää (tämä "pari päivää" venähtikin sitten entisestään). Valitettavasti kaksi viikkoa tälläkin kertaa, heh. Ei mutta oikeasti, ottaa niin päähän ettei ole tullut aikaiseksi kirjoittaa, vaikka aikaa olisi kyllä ollut. Kai se on se materiaalin ja motivaation puute, blääh.


Mutta nyt on materiaalia, ja kaupan päälle vielä motivaatiotakin! Tänään olin myös Kylämäessä pitkästä aikaa. Menin Bittellä, aiheena oli ravipuomeja ympyrällä, ja näillä näkymin olisi tarkoitus alkaa käydä sielläkin useammin nyt kesän lähestyessä. Viime kerrasta Kylämäellä oli muutenkin jo aivan liian pitkä aika, onneksi sen sai nollattua! Valitettavasti tunnilta ei tullut kuvia ollenkaan, koska äiti ei ollut tallilla mukana ja muilla oli kätöset täynnä työtä omien ratsujensa kanssa. Se ei oikeastaan haittaa, ei jokaiselta ratsastukselta edes tarvitse olla materiaalia. Tämä talvi oli muutenkin materiaalin puolesta todella surkeaa aikaa, sillä Tompan tallilla ei ole maneesia ja kenttä sijaitsee kirjaimellisesti keskellä peltoa jolloin siihen tuulee yleensä todella kylmästi, eikä kuvata tarkene ilman toppahanskoja, joilla puolestaan on kameran käsittely sangen... haasteellista.

mielestäni tämä on kaunis ja harmoninen otos ♥

Itse postauksen aiheena kuitenkin on ratsastus. Eikä vain Tompalla, vaan kahdella eri hevosella. ratsastin myös Marjatalla, suomenhevostammalla, josta on jossain muodossa ollut täälläkin juttua. Nyt olen saanut luvan Marjatan omistajilta kirjoittaa rouvastakin tänne blogin puolelle. Teen siitä pian jonkinlaisen tietoiskun johonkin, mutta lyhyesti sanottuna Marjatta on jonkin verran häsä, perusrehti suokki, joka peilaa vahvasti ihmisen käyttäytymistä ja asennetta. Ratsastaessa se on pääsääntöisesti reipas ja jollain tasolla kiirehtivä sekä omaa hyvän työmoraalin. Koska sillä on ravitaustaa eikä kovin kauan ratsukokemusta, se ei osaa mitään ihmeellisiä kommervenkkejä, mutta muun muassa sen tasapaino on kehityspiikissä ja laukannostotkin paranemaan päin. Marjatta on todella kiva ja suloinen pakkaus. :)


Herra Tomppa puolestaan on yhä puolittain jalkapotilaana. Jollain tasolla sitä voi liikuttaa lähes normaalisti, mutta itse olen mennyt käyntipainoitteisesti, mikä onkin ollut ihan kivaa vaihtelua. Käynnissä saa ratsastettua eri tavalla, ja joutuukin ratsastamaan eri tavalla, sillä käynti on mielestäni ehdottomasti vaikein askellaji oikeasti ratsastaa hevosta. Käynnissä hevosen asetukseen ja taivutukseen joutuu kiinnittämään enemmän huomiota, ja sen on myös helpompi luistaa töistä huomaamattomasti kuin muissa askellajeissa. Sattumoisin ratsastuskoulutaustainen ruuna osaa nämä hommat, ja sen aktiiviseksi käynnissä saaminen vaatiikin jonkin verran työtä.


Tiistaina Tomppa olikin normaali rauhallinen itsensä. Menin aluksi aika pitkään käyntiä ja tein paljon temponvaihteluita käynnissä, pääsääntöisesti pikakipityskäynnistä armottomaan matelemiseen (jonka Tomppa taitaa sangen hyvin). Mukaan mahtui myös pysähdyksiä ja vähän ravailuja, mutta en kauheasti ravaillut. Pari laukannostoa otin herätykseksi, minkä jälkeen herra T toimikin vähän paremmin.



pienimuotoinen testi - kuinka monta ratsastajan virhettä löydät kuvasta? Eniten löytänyt saa tulla opettamaan mut ratsastamaan (ja ohja sitten on tarkoituksella pitkä :DD)

Marjatan omistajatyttö ratsasti samaan aikaan kanssani Marjatalla, ja kun lopetin Tompalla, äiti vei sen kävelylle ja minä kiikuin pikku tamman selkään. Kiitos hänelle Marjatta-kuvista (ja äidille Tomppa-kuvista). :)


Oikeastaan kuvia on vain laukasta, mutta ei se mitään, laukka oli ratsastuksen pääasiallinen "opettelun" aihe. Nostelin laukkaa kolmikaarisella, jonka jokaisen kaaren pohjukkaan tein ympyrän. Ravurit ravaavat vasempaan suuntaan, joten Marjatta on vahvempi siihen kierrokseen ja samoin sen nostot ovat parempia vasemmalle. Oikean harjoitteluun kannattaa siis käyttää tässä vaiheessa enemmän aikaa. Eikä vasenta olisi tarvinnut sen enempää reenatakaan, koska Marjatan omistaja oli itse laukannut vasempaan suuntaan.

Ravasin siis ensimmäisen pohjukan oikealle, tein siihen ympyrän, ravasin toisen pohjukan puoleenväliin, nostin vasemman laukan, laukkasin ympyrän, ravasin oikealle kolmanteen pohjukkaan, valmistelin ympyrällä laukannoston ja nostin oikean laukan. Sitten laukkasin pitkän sivun. :)


tykkään tästä kuvasta!


Marjatalla on kuumuessaan tapana nyppiä päätä, siksi sivuohjat, jotta oppisi tavasta pois

olisi muuten kiva, mutta vähän epätarkka


toinen lempparini



välillä tiputtiin raville, kun ratsastaja unohti tukea pohkeella

juu Anette, ratsastus on vaikeaa, mutta silti

wrooooom


Marjatalla on todella mukava ratsastaa, ja tämä ratsastus meni luultavasti paremmin kuin yksikään on aiemmin sillä mennyt. Olin todella tyytyväinen ja onnellinen, ja olen edelleen! Ja nyt kun kerran siitäkin saan kirjoitella, tulee siitäkin enemmän juttua tänne blogin puolelle. Huomenna olen menossa Tompan kanssa tunnille, otetaan varmaan aika rauhallisesti silläkin. Koetan värvätä äidin kuvailemaan tuntia, josko saisi siitäkin sitten jotain materiaalia. Yritän tosiaan nyt saada tätäkin blogia aktiivisemmaksi, kun kelit ovat lämpimiä ja kuvia saa taas "normaalisti". :)

hikinen rouva

♥♥♥

11. helmikuuta 2016

Vuosi vuodelta


vuosi vuodelta tätä teen
vuosi vuodelta iloitsen
ja vuosi vuodelta hiljalleen
koen onnen tunteen.

Ensimmäinen vuosista kanssasi mennyt
toisia edessä on
ajatukset mielessä virtaa
mitä kaikkea kaunista niiltä saa.

Itse asiassa tämäkin postaus myöhästyi, kun eilen en ehtinyt lainkaan tietokoneen ääreen. Kaikki tekstit ovat jääneet tulematta, kamera ei ole pimeyden takia kulkeutunut tallille lainkaan ja sitten iski kipeys, jonka takia en viime viikonloppuna päässyt tallille ollenkaan. Eilen kuitenkin oli minun ja Tompan vuosipäivä, 10.2.2015 kipusin ensimmäistä kertaa hevosen kyytiin.

Olisin tehnyt jonkin sortin vuosivideon varmaankin, mutta koneelleni ei ole asennettu missään vaiheessa elokuvatyökalua sen jälkeen kun sain uuden koneen, enkä muistanut sitä ollenkaan. Ehkä asennetaan se tässä lähipäivinä, niin voi taas välillä tehdä vaikka tuntikoosteita, jos joskus se kamerakin kulkeutuisi tallille mukaan valoisaan aikaan! Onneksi nämä päivät tästä pitenevät.

kesällä

otsassasi on kysymysmerkki
vaikka onkin väärin päin
olet silti pieni mysteeri
mutta aion ottaa sinusta vielä selvän

Kuinka moni muu on huomannut, että piirto Tompan otsassa muistuttaa nurinkurista kysymysmerkkiä?
On niin mahtava tajuta, että pienimuotoinen kavioliittomme on kestänyt jo vuoden. Olen iloinnut ajasta, vaikka välillä on tullut hakattua päätä seinään ja välillä lähestulkoon itkettyä onnen kyyneleitä. Mitäpä tässä tämän enempää tuhlaamaan näppäimistöä, kun sanat ei riitä tähän tunteeseen. Ehkäpä leivon Tompalle vuotispäivän kunniaksi jonkin hienon kakkusen, ainakin haluaisin ottaa joitain upeita yhteiskuvia, joten pitäänee värvätä äiti hommiin.

Kiitos myös teille kaikille ketkä olette seuranneet menoamme. Voisin tässä vakavasti puhuen oikeasti tehdä jonkin erikoispostauksen, teitä nimittäin on tämän päälle kahden vuoden blogiaikana kertynyt nyt jo 30 kappaletta, kiitos. ♥

syksyllä

29. tammikuuta 2016

Jäljessä kuten aina

 "Moi!"

Turha tässä varmaan todeta, että kahden viikon loman aikainen paussi venyikin vähän yli kuukauden tauoksi. Varsinainen kysymys onkin sitten se, että miten siinä nyt niin pääsi käymään. Ummet ja lammet lupailin, että heti loman jälkeen palaan takaisin blogosfäärin ihmeelliseen maailmaan ja jatkan siihen kuuluisaan ihan normaaliin tapaan. Mutta tällä kertaa se ei mennytkään sitten ihan niin kuin piti. Minua ei nimittäin oikeastaan yhtään huvittanut loman jälkeen avata konetta, ja se olikin kiinni pitkän aikaa. Kunnes eilen, ymmärtäessäni että oikeastaan blogia tulee ajateltua joka päivä, otin itseäni vihdoin niskasta kiinni ja avasin sen. Tuskin tässä tulee mitään lopetettua, ja bannerinkin väsäsin iloisin mielin uudemmista, talvisista kuvista.

Niin, se talvikin tuli. Ja meni, ikävä kyllä. Lumi pysyi maassa ehkä vähän päälle pari viikkoa, ja nyt kuvaa meidän takapihastamme ei halua nähdä kukaan. :D Ihan kuin kevät olisi yllättänyt keskellä talvea! Kaiken lisäksi, kun on vuorotellen vähän miinusta ja plussaa, niin se hiljalleen sulkee kaiken jäähän ja hyvin liukkaaseen sellaiseen. Eeen tykkää, varsinkaan, kun useimpina päivinä kävelen kouluun.

parin viikon takaa, saisi mennä useammin noin

Entäs Tompan kanssa sitten? Ollaan edistytty, ei paljoa, mutta sen verran, että eron huomaa. Motivaatio ratsastukseen on pysynyt myös aika lailla samana, mikä on ihanaa, sillä se on minulle äärimmäisen rakas harrastus. Toissaviikonloppuna se meni erittäin kivasti, ja tein ison oivalluksen nimeltä ulko-ohja. Milloin tultu kiskottua vähän sisäohjasta, minkä seurauksena heppa saa kaikki valtuudet luistaa ulkolapa edellä, banaaninmuotoisena kaarena ympyrältä ulos. Kyllä tuon kanssa aina vaan oppii jotakin uutta. (Samoin Kylämäestä, mutta sieltä en ole saanut kuvia, joten sitten kun saan, niin teen siitä oman kirjoituksensa.)

tarkennus valitettavasti lumiroiskeissa

Edellisviikon maanantaina opin muun muassa sen, että lumi pehmentää tippumista sangen huomattavasti, kun sitä on sellaiset 30 senttiä. Ratsastin Tompalla ilman satulaa, se säikähti tai "säikähti" jotain, väisti vähän sivuun ja pikku-Ansu syöksähtää lumeen heposen vasemmalta puolelta. Olimme tapelleet ehkä viisi kierrosta laukannostosta, kyllä tuo vaan teki sillä kerralla kaikesta muustakin tosi hankalaa. Mutta ei huonoa jos ei jotain hyvääkin - tämän jälkeen nosti laukan oikein hienosti yhden laimean protestin jälkeen. Toinen kierros olikin sitten vähän toinen juttu, mutta lopetin onnistumiseen.

papparatsu enjoys

Bloggaamisesta onkin sitten hankalampi sanoa. Sen merkitys elämässäni on pienentynyt huomattavasti, mutta en silti ole lähelläkään mitään kokonaisvaltaista lopettamista. Todennäköisesti alan kirjoitella noin ehkä kerran pari kahdessa viikossa, mutta en ala lupailla mitään mistään, koska kuten huomattua, lupauksiin ei enää voi luottaa. Linkkaa blogisi-postaus/postaukset ovat todellakin tulossa, mutta mitään myöhäisjoulukalenteriluukkuja en ole tekemässä. Toteutan myöskin sen toivekuvapostauksen, jota ehdotin luukussa 7, mutta nämä postaukset eivät ole tulossa ihan vielä. Bannerinteko pörähtelee myös tässä hiljakseen käyntiin, siitä en luopuisi muutenkaan missään tapauksessa! Bannerintekotaitojen ruostumisesta en osaa sanoa, jotain ehkä näkee tuosta tekeleestä, jonka väsäsin aikaisemmin tänään tuohon möllöttämään. ;)

Toivottavasti te pikkusakki siellä ette ole kovin pettyneitä minuun (ok tiiän että ootte), tästä tämä hiljalleen lähtee taas! Tämä on lupaus, vaikka pelottaakin, miten sen pitäminen onnistuu, heh. Uusi annos motivaatiota kuitenkin odottaa hiljalleen käyttäjäänsä, ei vain saa ottaa yliannostusta kerralla!