Muutoksia, tällä kertaa iloisia!

Tällä kertaa muutokset koskevat blogia. Olen nyt saanut luvan Marjatan tallin omistajalta kertoa blogissani myös hänen hevosestaan. Tämä uusi karvakaveri on nimeltään Ajatus ja on oikea halinalle ja syliin tunkeva sulotar. Ajatus on musta suomenhevonen, jollaisia ei kovinkaan usein tule vastaan, useimmat kun ovat rautiaita tai liinaharjaisia rautiaita. Tamma on ollut saikulla nyt yli puoli vuotta, koska sen takaosassa on ollut niveltulehdus, ja tarkoitus olisi nyt lähteä käynnissä vähän kasvattamaan lihaksia. Ravissa Ajatus könkkää yhä, muutaman askeleen puhtaan menon jälkeen, joten nyt sillä ratsastetaan vain käyntiä. Kärryjen edessä se on puhdas jo ilmeisesti.

tällaisesta kaverista on kyse!

Tämä merkitsee blogiin muutoksia. Pitkän aikaa olen jo kaavaillut nimenvaihtoa, mutta se on aina tyssähtänyt siihen, että en ole saanut päähäni omaperäistä nimeä joka kuitenkin kuvastaisi blogin sisältöä. Nythän minä sen keksin, heti kun kuulin että Ajatusta aiomme alkaa liikuttaa. Blogin uusi nimi tulee olemaan

Ajatuksen voimalla

Nimi astuu voimaan, kun saan aikaiseksi seuraavan omaan blogiin tulevan bannerin (jonossa olevat ovat etusijalla, koska ovat joutuneet jonottamaan aivan liian pitkään). Linkki ei kuitenkaan muutu, koska 1. tilausbannereissani lukee nykyinen linkki ja 2. en viitsisi vaihtaa linkkiä joka kerran kun vaihdan blogin nimeä (mitä ei nyt kovin usein tapahdu, mutta silti).

Nimen vaihto taas on ollut mielessä jo aika kauan, koska tuntihevoset eivät ole enää vuoteen olleet hevoselämäni pääsisältö. Nyt kun minulla on tuntihevosten lisäksi peräti kaksi liikutettavaa hevosta, en haluaisi pitää "harhaanjohtavaa nimeä". Linkki ja nimi tulevat tietenkin sitten olemaan erilaiset, mutta tuskin se haittaa ketään. ;)

Nyt on siis odotettavissa aktivoitumista blogin osalta - vihdoin ja viimein! Ajatuksen kanssa käymme lähinnä mäkisissä maastoissa ja metsäpoluilla, jotta sen lihakset kehittyisivät, ja välillä käyn kentällä vähän taivuttelemassa. Kylämäestä tulee postausta aina, kun äiti tai joku on mukana kuvaamassa. Marjatalla käyn myös kentällä ratsastelemassa, joten siitäkin tulee kirjoitettua sitten. En lupaa yltiömäisen nopeaa tahtia postauksissa, mutta viikoittain yritän saada kirjoitettua ainakin yhden tekstin liittyen hevosiin.

Pysykää siis kuulolla, pian alkaa tapahtua!

Omenankukkia ilta-auringossa

Olen vannoutunut kukkien ystävä. Koska alkava auringonlasku + takapihan omenapuut = ihanan sävyinen valo + luonnon oma kauneus = mahtavia kuvia, päätin katkaista tämän blogiin syntyneen hiljaisuuden vieläkin hiljaisemmissa tunnelmissa otetuille kuville. (En nyt ollut ihan yksin - seurana oli tietenkin linnut, jotka laulelivat suloisia lurituksiaan taustalla, ja unosilta heränneet hyttyset, joita sai läiskiä joka toisen kuvan ottamisen jälkeen - ei ollut ikävä.) Mitäpä tässä enää selittelemään mitään blogihiljaisuuksia kokonaisen postauksen voimalla, kun vastaukseksi riittää se tuttu, varsinkin yläastelaisten kärsimys ja vitsaus. Tämähän on siis koesuma, joka lyhyesti sanottuna tarkoittaa sitä, että teet läksyjä ja luet kokeeseen, seuraavana iltana mahdollisesti olet tallilla, teet läksyjä ja luet kokeeseen, joka on taas seuraavana päivänä, pidät yhden esitelmän sitä seuraavana päivänä, ja sitten on taas joku koe. Onneksi tämän lukuvuoden viimeisetkin kokeet on nyt karistettu kannoilta ja saa keskittyä iltaisinkin johonkin muuhun kuin kokeisiin lukemiseen ja esitelmän tekemiseen!

Marjatta laitumella eilen

Blogin kannalta tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että saatan jopa kyetä postailemaan. Tompalla emme enää käy, sopimus meni umpeen. Herraa näkyy laitumella, mutta koska se ei ole enää missään meidän oikeuksiemme rajoissa, en julkaise siitä enää kuvia tänne. Sen sijaan Marjattaa liikutan nyt säännöllisesti kerran viikossa, vaihtelevana päivänä tosin, ja Kylämäenkin tilanne näyttää vakiintuvan eli pääsen sinne lähes joka viikonloppu tunnille. Lisäksi alan liikuttamaan/kuntouttamaan tallinomistajan hevosta, mutta en ole häneltä vielä kysynyt lupaa hevosesta bloggaamiseen, joten ei siitä (vielä?) sen enempää!

Tämän lyhyen kuulumisosion jälkeen päästän teidät ihailemaan omenankukkia. Muokkasin vähemmän kuvia kuin ajattelin, koska joissakin tarkennus oli lähimmässä kuusimetsässä ja toisissa ongelmana oli ylivalottuminen tai jokin muu vastaava kiva juttu. Itse rakastan joitakin kuvia, jotka olen merkannut sydämellä. Mitkä kuvista olivat sinun suosikkejasi?

1 - sumentava tila käytössä

 2

 3

4

5

6 - ♥

7

8 - ♥

9

10 - ♥

11 - ♥

12

13

14

 15 - ♥

Sanokaamme hei auringolle - ja ajatuksille

Kesä tuntuu nyt tulleen ihan tosissaan. Ei ole tainnut lähes viikkoon olla päivääkään, jolloin aurinko ei olisi paistanut, ja olenkin ottanut ilon irti. Tuossa viikko sitten kävin Tompan kanssa kahdestaan rentouttavalla maastokävelyllä, vaikka en tiedä miten rentoutunut tummansävyinen hevonen voi olla paahteessa, kun karva imee kaiken kuumuuden. Noh, ruoho herralle ainakin maistui, tosin nyt syöttöreissuja ei enää tarvita, koska helatorstaina heposet siirrettiin laitumelle - heinäpaalin kera tietysti, ruohossa ei ole vielä tarpeeksi ravinteita eikä sitä ole kovin paljoakaan.

Viikko sitten Tomppa ei kuitenkaan laitumella vielä ollut, eikä ruohoakaan ollut pahemmin. Se vähäkin, joka sieltä maasta kurkisti, imuroitiin nopeasti Tompan kitusiin. Häähää, ette kai oikeesti kuvitelleet et säästyisitte mun suurelta suulta, taisi Tomppa miettiä, jos katsoo päältäpäin tai niitä hauskoja kuvatekstejä, joilla ihmiset usein hevosten "ajatuksia" kuvaavat.

Onhan hevonen ajatteleva eläin. Ajatteleva, tunteva, näkevä ja kuuleva eläin, joka kyllä vaistoaa mitä mieltä siitä ollaan, jos tunne pysyy yksinkertaisella tasolla. Mutta omalla tavallaan vaarallisen ihmisen ja hevosen suhteesta tekee juuri se, että hevonen oikeasti ajattelee ja tuntee. Vaan se ei osaakaan kertoa meille, mitä se ajattelee ja tuntee. Hevonen on niiden kanssa vähän aikaa viettävälle tai kokemattomalle vaikealukuinen, kuin yrittäisi lukea kirjaa jonka kieltä ei osaa tai osaa hyvin vähän. Ja niin suurin osa hevosen antamista merkeistä menee ohi. Todellisuus on se, että täytyy seurata juurikin niitä pieniä merkkejä tulkitakseen hevosen mielentilaa. Merkit voivat olla uskomattoman pieniä. Uskoisin, että itseltänikin menee reilusti yli suurin osa hevosen merkeistä tai niiden merkityksistä ohi.

Mietin usein, mitä hevostuttavani ajattelevat. Niiden korvien välissä, perunan kokoisissa aivoissa liikkuu paljon yksinkertaistakin yksinkertaisempia ajatuksia. Ei hevonen osaa valehdella tai juonitella, se on rehellinen oma itsensä, joka ilmaisee käytännössä kaikki tuntemuksensa. Paitsi kivun. Sen hevonen peittää viimeiseen asti. Ja jos hevosesta jotenkin näkee, että se on kipeä, kuten ontumisesta, sen täytyy oikeasti olla todella kipeä, ellei vaiva liity johonkin sairauteen tai pysyvään vammaan, missä tapauksessa kipu on tietysti myös läsnä. Juuri kivun peittämisen takia minua on mietityttänyt, miten kipeä Tomppa oikeasti on, ja miten kauan se on ollut kipeä. Normaali, terve hevonen liikkuu mielellään. Sitä Tomppa ei ole tehnyt pitkään aikaan, varsinkaan kentällä. Se ei ole tehnyt mitään jos sen ei ole ollut pakko, ja se on vastustellut joitakin apuja. Tällä perusteella ajateltuna se on siis jopa voinut olla kipeä jo pidemmän aikaa. Ja tämän takia minulla on syyllinen olo, kun en ole tajunnut tätä aikaisemmin.

Tomppaa käytettin klinikalla, missä ei löydetty mitään selkeää vikaa. Oli joitain kinnerongelmia, joihin hoidoksi annettiin kylmäystä joka liikutuskerran jälkeen, ja tätä ollaan parhaamme mukaan noudatettu. Vähään aikaan en ole liikuttanut Tomppaa kunnolla kentällä. Eilen käytiin maastossa, jossa Tomppa meni kivasti, kun sai mennä Marjatan perässä. Edellä Tomppa ei ole koskaan tykännyt mennä. Minusta oli kiva ratsastaa sillä, kun se liikkui vapaaehtoisesti eteenpäin. Silloin tuntee, että se tykkää. Ja maasta käsin se on aina ravannut ja liikkunut mielellään.

Haluaisin uskoa, että Tomppa on ihan kunnossa. En osaa sanoa, kun en tosiaan ole sillä vähään aikaan kunnolla mennyt. Huomenna on tarkoituksena mennä kentälle, alun perin piti olla tunti, mutta se ei sopinutkaan opettajallemme. En tiedä, onko Tomppa kokenut ihmeparantumista, mutta yritän tunnustella ainakin, eroaako se jotenkin siitä, miten se on liikkunut aiemmin.

Haluaisin osata tulkita hevosen antamia merkkejä. Valitettava totuus on, etten osaa. Tiedän hevosten eleistä hyvin vähän, ja vielä vähemmän tiedän niistä eleistä, mitä meidän pitäisi viestiä hevoselle. Juuri se viestiminen ja hevoselle puhuminen kiehtovat minua, haluaisin saada kontaktin tuohon suureen, voimakkaaseen eläimeen. Nyt olen valovuosien päässä. 

Mutta olen ponnistanut Maan pinnalta avaruuden tyhjiöön. Ehkä pääsen joskus perille hevosen kanssa viestinnän sumuiselle planeetalle, jos liikun vakionopeudella eikä tielleni osu epäonnen komeettoja tai asteroideja eikä mustia aukkoja.

Levoton tättähäärä ja puoliylläpitohevosettomuus

 ratsastakaa puomeja näin! (syvät pahoittelut laadusta)

Tuossa vähän liian kauan aikaa sitten olin Marjatan kanssa kentällä, tehden puomiharjoituksia. Marjatta on mennyt puomeja ennenkin, mutta ensimmäinen ravipuomi tällä ratsastuskerralla oli näköjään pakko loikata. :D 

Postauksen otsikko siitä, että Marjatta oli tuolloin kiimassa, ja kiimassa ollessaan se on aikamoinen sättääjä hoitaessa. Muutaman kerran se tallasi varpaille ja meinasi vähän huitoa takakaviollakin, mutta tämä neito ei sentään yritä tieten tahtoen aiheuttaa meille ihmiskunnan edustajille tuskaa. Jotakuinkin sille sai varusteet päälle, sitten lähdimme kentälle ja otin alkulämmittelyt joihin kuului myös superhienoa pohkeenväistöä ja laukkaa! Sitten aloitimme puomityöskentelyn. :)

Puomeista ei ole enempää materiaalia, eikä oikeastaan mistään muustakaan. Voin kuitenkin todeta, että Marjatta oli hyvin hieno ja laukat nousivat huipusti, heppa siis kehittyy koko ajan. Se tarvitsee vain toistoa, toistoa, toistoa... Ja vielä vähän toistoa.

liehutukat

Todennäköisesti alan ratsastaa Marjattaa välillä säännöllisen epäsäännöllisesti. Valitettavasti blogi sen sijaan kokee radikaalin epäsäännöllistymisen, koska lopetamme Tompan liikuttamisen ja puoliylläpidossa pitämisen. En avaa tarkemmin henkilökohtaisia syitä, mutta yksi syy on se, että Tomppa on ollut hyvin haluton liikkumaan viime aikoina. Sitä käytettiin torstaina klinikalla, ja sen kintereissä on jotain vaivaa, mutta kuulemma silti voisi liikuttaa normaalisti. Itse en ala tapella haluttoman ja selvästi jollain tasolla kipeän hevosen kanssa, eikä sellaisen kanssa voi edes kehittyä. Tämä päätös tehtiin itse asiassa jo jokin aikaa sitten, mutta käymme silti Tompalla toukokuun loppuun irtisanomisaikaan asti. Blogi ei muutenkaan olisi kovin aktiivinen, koska lähinnä olemme kävelyttäneet Tomppaa maastossa ja sellaisesta ei viitsi ottaa kovin paljoa kuvia, eikä sen pahemmin kirjoittaa postaustakaan.

Kylämäessä olen jatkamassa. Sinnekään en luultavasti pääse joka viikko, enkä välttämättä saa aina materiaalia. Jossain vaiheessa näytti siltä, että joutuisin lopettamaan sielläkin, mutta onneksi ei tarvinnutkaan. Meillä on hiljaisessa katselupohjaisessa etsinnässä vuokrahevonen, yhtä kävimme jo katsomassa, mutta se ei ollut ihan meille soveltuva.

Valitettavasti minun on oltava kamala ja sanottava, että minua ei pahemmin harmita lopettaa Tompalla käyminen. En halua aiheuttaa sille tuskaa. Tomppaa pääsee onneksi näkemään siinä muodossa kuin nyt sitten Marjattaa käydään liikuttamassa. Niiltä reissuilta tulee postauksia, koska Marjatan omistaja on ollut innokas kuvaaja ja on varmaankin vastakin. 

Blogi siis hiljentyy, mutta banneritoimintaa pidän ihan niin kuin ennenkin. En myöskään tiedä blogin nimestä, vaihdanko sen jossain vaiheessa. Hevosharrastukseni kun ei ole enää suunnattu tuntihevosiin.

Hyvää vappua kaikille!

hassut hevoset