Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuulumisia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuulumisia. Näytä kaikki tekstit

10. helmikuuta 2017

Ihan pimee oli

kävelemässä poispäin aktiivisesta bloggaamisesta

Heipä hei! Jostain syystä muokkasin nämä kuvat jo yli kuukausi sitten, mutta en koskaan kirjoittanut postausta. :D Tammikuun aikainen pimeys on kuitenkin onneksi jo väistymässä, juuri eilen hätkähdin siihen tosiasiaan, että ulkonahan oli viideltä vielä ihan valoisaa! Mitä täällä tapahtuu?

Ilmeisesti asia on niin, että pikku hiljaa se kevät tapahtuu. Olen keskittynyt parina viime viikkona lähes täysin kirjojen lukemiseen, ja kone on ollut muutenkin päällä hyvin rajallisesti. Lisäksi olen juuri suorittanut valinnan siitä, mihin kouluun aion hakea yhteishaussa, joka on ilmeisesti joskus helmi-maaliskuun vaihteessa, ja oikeastaan on aika vapautunut fiilis. Ysin kevät ei (vielä) paina ollenkaan päälle, odotan jo puolittain kauhulla niitä kaikkia valtakunnallisia, mitä nyt keväällä on tulossa!



tässä oli jotain taiteellista, vaikka kuva onkin rakeinen ja ratsastaja tietysti aivan miten sattuu

Hepparintamalla periaatteessa sitä samaa, Ajatusta ja Marjattaa ratsastelen edelleen. Tosin viime aikoina olen valitettavasti päässyt aika harvakseltaan tallille, mutta hevosten merkeissä olin mm. viime viikolla Apassionataa katsomassa lauantaina. Oli kyllä taas todella hieno show, joskus 4-5 vuotta sitten olimme viimeksi siellä. Tykkäsin erityisesti miniponeista, ne olivat ihania! Ja en käsitä, miten joku voi seistä kahden hevosen päällä laukassa niin, että kumpikin jalka on eri hevosen lautasella!

Oikeastaan nämä ovat viimeisimmät ratsastuskuvat, mitä minulla on koneella tai kamerassa ylipäätään. Tuo nimenomainen ratsastuskerta meni kyllä tosi kivasti, toisaalta Ajatus on nyt useimmiten todella kiva ja herkkä ratsastaa. Marjatan kanssa olen ollut muutamaan otteeseen maastossa, yksi kerta kävimme laskettamassa laukkoja peltotiellä puolisen kilometriä (tykättiin erittäin paljon) ja pellollakin on tullut käytyä - siis silloin, kun se ei ole ollut pelkkää jääkenttää. Ja vaikka tallin kenttä olisikin pelkkää jääkenttää teiden ohella, olemme voineet mennä läheisen autiotalon pihalle, jossa on juuri kentäksi sopivan kokoinen alue, joka soveltuu hyvin ratsasteluun. :)

tässä demonstraatio siitä, miksi mustalla hevosella ei kuvausta ajatellen kannata ratsastaa pimeässä



böö! :D

Valitettavasti, vaikka tuli luvattua, en ole saanut pidettyä oikeastaan banneripuoltakaan tästä blogista hengissä. Luulen, että tulen pitämään sen linjan, että aina, kun vain saan jostain kuvia, koetan kirjoittaa blogiin. Noh, kuvia ei tietystikään ole viime aikoina tullut, ja nämäkin ovat sen kuukauden myöhässä, joten en tosiaankaan voi edelleenkään luvata mitään kovin tiheää tahtia. Ilokseni voin kuitenkin ilmoittaa, että minusta tuntuu erittäin kivalta kirjoittaa tänne edelleen. Aika huisia, että blogi on ollut pystyssä yli kolme vuotta! Pysynee luultavasti edelleen, mutta suurimmat kiinnostuksen kohteet ovat kuitenkin tällä hetkellä jotain muuta. Alan olla siinä elämän taitekohdassa, jossa täytyy itse tehdä enemmän ja suurempia päätöksiä elämän saralla.





Itse asiassa jotain voisin mainita ihan elämästäkin! Olen käynyt hampaiden oikomishoidossa varmaan jo jostain kakkosluokalta asti, ja monta vuotta korjattiin hampaiden virheasentoja. Noh, nythän mulla onkin sitten avopurenta, joka kiteytettynä tarkoittaa sitä, että purressani hampaat yhteen etuhampaani eivät ota lainkaan kiinni toisiinsa. Tästä voi ilmeisesti seurata kipuja ja jatkohoidot (=leukaleikkauksia, ja ne eivät olekaan mikään naurun paikka) aikuisena, joten ei riittänyt, että mulla on ollut suussa ties mitä vehkeitä raudoista aktivaattoreihin ja muovikapistuksiin. Nyt sinne läntättiin sivuhampaisiin yksien hampaiden ympärille sellaiset metallirenkaat, joissa on kolot, joihin tulee sellainen metallihäkkyrä yön ajaksi. Tästä häkkyrästä taas lähtee kumilenkkiveto pään taakse. Monimutkaista ja äärimmäisen hankalaa ja hieman kivuliastakin laittaa paikalleen, jep jep, ja se on siellä ainakin yhden vuoden. Otan tietysti mieluummin oikomishoidot nyt kuin kivuliaita leikkauksia aikuisena, mutta kaikki, jotka olette ravanneet vuosia oikomishoidoissa, I feel you! Tunnen tuskanne!





Eipä tässä vaiheessa varmaan sen enempää! Tämä ulkoasu on yksi harvoista, joihin en ole kyllästynyt näinkään pitkän ajan kuluessa, joten annan sen toistaiseksi olla. Keväämmällä teen varmasti vehreämmän sävyisen ratkaisun, ja uskallan ehkä jopa yrittää herättää tuon bannerikeittiön henkiin, jos siitä enää mihinkään on. Sinällään hyvin hassua, että periaatteessa kirjoitan tänne keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa, mutta en kuitenkaan halua ajaa blogia alas. Ristiriitaista. :D

Pahoittelen suuresti sekavaa ja aiheesta toiseen hyppelehtivää postausta. Kiitos teille, jos siellä enää ketään on, ja pysykää ihmeessä edelleen mukana, jos vähääkään kiinnostaa!

Millä mielin odottelet kevättä?



hieno tyttö on ♥

3. joulukuuta 2016

5 faktaa, jotka taisit jo kaikki tietää

1 Viimeisimmästä postauksesta on kulunut kaksi kuukautta.
2 Viimeisimmistä banneritilausten tekemisistäkin oli kulunut kaksi kuukautta, ennen kuin otin itseäni lähes viikko sitten niskastani kiinni ja tein niitä.
3 Kohta taatusti selittelen taukoa kaikilla mahdollisilla kiireillä, ongelmilla ja pikkuvarpaankynsien katkeamisilla (mitä ei sentään tapahtunut (vielä)).
4 Olen uskomattoman laiska ja aikaansaamaton ihminen.
5 Moti meni.

lokakuu

Hohhoijaa.
Edellinen postaus julkaistiin 12. syyskuuta. Syyskuuta. SYYSKUUTA.
Ei toimi ei.

Enpä jaksa edes kauheasti selitellä, koska seliteltävää ei pahemmin ole. :D Minulla ei todellakaan ole ollut kiireitä, muutamaa satunnaista päivää lukuunottamatta, jolloin on kotiin päästyään vain tehnyt mieli kaatua sänkyyn, elää ja hengittää - ja mitä tärkeintä, nukkua. En kuitenkaan ole sitä tehnyt: sen sijaan olen lukenut (koulu)kirjoja, kirjoittanut tarinaa (pssst, mun Wattpad on @anzaajj) ja tehnyt kaikkea mahdollista tietokoneella - anteeksi, kaikkea muuta paitsi avannut sen bloggerin ja kirjoittanut muutaman hassun rivin tekstiä. Kaikkea muuta kuin käynnistänyt sen Gimpin ja editoinut sen 1h aikaa vievän bannerin tai tehnyt sen päivän aikaa vievän ulkoasun.

Kameralla ei ole tullut kuvattua ainakaan kuukauteen tallilla kertaakaan, mutta huomenna voisi oikeasti yrittää. Jostain kumman kierosta, ihmeellisestä syystä en kuitenkaan millään haluaisi bloggaamista lopettaa. Rakastan kuvien editoimista, ulkoasujen ja bannereiden muokkaamista ja kirjoittamista. Mikä voisi mennä pieleen?


Totuus on, etten oikeasti tiedä, miksi en ole saanut aikaan mitään. Ainakin olen viime aikoina kärsinyt pienehköstä univajauksesta, koska olen liian laiska mennäkseni ajoissa nukkumaan, mutta se ei selitä kahta kuukautta - itse asiassa kahta ja puolta kuukautta. Uskoakseni koin jostain syystä alitajuisesti huonoa omaatuntoa siitä, etten ole kirjoitellut, joskus esim. siinä kohtaa, kun taukoa oli ollut pari viikkoa. Siitä johtuen välttelin kaikkea blogeihin liittyvää lievittääkseni sitä, ja kas kummaa, noidankehä was ready.

Ei myöskään ole kovin monipuolista kuvata kerrasta toiseen sitä, kun pyörii iki-ihanan, joskin edelleen hitaasti kuntoutuvan hevosen kanssa kentällä käynnissä. Heippa kaikki! Tänään ratsastin taas vaihteeksi käyntiä, Ajatus tosin yllätti ja taipui aika hyvin ympyrällä, kuten viimeksikin. Koetin myös tuota erittäin eksoottista liikettä nimeltä peruutus, ja sekin sujui kivasti. Kuka sellaista jaksaa lukea, saati sitten kirjoittaa, viikosta toiseen? Ratsastaminen on eri juttu, koska siihen ei koskaan kyllästy, mutta että tuollaisen samanlaisen mantran hokeminen ikuisuuksiin asti? Eip.

Marjattaakin olen ratsastellut, ja siitä saisi jonkin verran materiaalia, mutta en kyllä todellakaan tiedä, miksei sitä saa aikaiseksi kirjoittaa tai vaikka ihan vain ottaa sitä kameraa mukaan tallille. Minä kuitenkin pidän myös valokuvauksesta, minulla on suhteellisen hyvä kamera ja hevostenkuvaamislupa.

Nytkin tekstiä tulee tähänkin aikaan oikein helposti ja luontevasti, ja huomaan taas, että pidän kirjoittamisesta. Ehkä esteenä on vain se monipuolisuus.

Poikkeuksena aiempiin lupailuihini, nyt en lupaakaan mitään. En tiedä, tuleeko seuraava postaus huomenna, vuoden päästä vai ei koskaan. Yritän kuitenkin ihan tosissani pitää bannerikeittiötä auki, koska bannerien teko ja ulkoasujen ideoiminen on ihan oikeasti yksi lempihommiani tällä hetkellä. En myöskään enää ala pahoitella, jos taukoa on ollut, koska ei se hyödytä kenenkään elämää. Samoin Siirille lupasin postauksen niistä estekisoista, joissa olin Lulun kanssa, ja sen aion luultavasti tehdä tässä lähiaikoina - minulla on video radasta, tosin puhelimella kuvattu, mutta parempi sekin kuin ei mitään, eikös? Uutta, talvisempaa ulkoasua myös melko varmasti tulossa, koska huomenna on tallireissu ja ulkoasun teko on jotakuinkin parasta mahdollista terapiaa (ellei ole asetteluongelmia, jotka aiheuttavat harmaita hiuksia).

puhdas rata ja ruusuke 40 cm luokassa, jossa ei ollut varsinaisia sijoituksia

Näissä tunnelmissa lähdemme odottelemaan joulua, ilman blogijoulukalenteria tänä vuonna, koska feilasin blogin aika totaalisesti tässä parin kuukauden aikana. Onneksi kuitenkin on lunta maassa edes maanantaihin asti, koska muuten on niin pimeää ettei mistään ainakaan mitään tule!

Kiitos jos olette yhä siellä, ja anteeksi suuren pettymyksen tuottamisesta! Vaikka lupasinkin kyllä olla pyytelemättä anteeksi... :D

Mutta eikö nyt ole jo liian aika monta kertaa nähty, että minun sanani ei pidä?

5. syyskuuta 2016

Mites sen blogin kävi?

"Postausta tulossa satavarmasti, ehkä myös video, kuten viime vuonna!"
 JUU KYLLÄ!

Olen aivan taatusti maailman aikaansaamattomin ihminen, koska niinhän se on, että on vähän into mennyt bloggaamiseen, vaikka silti samalla kovasti tahtoisi kirjoitella. Mitään ei vaan saa koskaan aikaiseksi. Mun pitäisi oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä elämällä edes jotain, minkä voisi saattaa kunniallisesti loppuun. :D

Kesä tuli ja kesä meni, ja nyt sitä ollaankin sitten ysiluokalla. Tämä takaa tietenkin sen, että siitä ajasta, mitä bloggaamiseen muuten riittäisi, nipistetään vielä reilusti pois. Mutta miksi ihmeessä en voinut kirjoittaa blogiin kesän aikana, kun aikaa olisi ollut yllin kyllin? Samanlainen kesän hiljaiselo oli viime vuonnakin, ja uskoakseni se johtuu siitä, että olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat elämään rutiinia voidakseen toimia jokseenkin järkevästi.

Pele-kulta ♥

Ratsastukseen olisi todellakin motivaatiota, mutta tunneilla käymisen tilanne on tällä hetkellä aika epävakaa. Kylämäen talli on kuitenkin aika kaukana, eikä siellä pidemmän päälle ole kauheasti puitteita kehittyä. Marjatan kanssa olisi tarkoitus alkaa käydä tunneilla muutaman kerran kuussa ja Ajatusta alkaa kuntouttaa heti, kun sen yllättäen johonkin terävään iskeytynyt etunen alkaa toipua. Viimeksi mainitun mustan murheenkryynin tulevaisuus ei myöskään ole varma, mutta sen persoona on sen verran ihana, että siitä en haluaisi todellakaan luopua! Se on ehkä ensimmäinen hevonen ikinä, joka osoittaa kiintymystä. Voitteko uskoa, viimeksi kun hain sen laitumelta keskiviikkona, päätin kokeilla uutta kikkaa ja istahdin kymmenen metrin päähän portista kyljittäin. Yli sadan metrin levyisen laitumen toisessa päässä oleva Ajatus lähtee kävelemään portille päin ja pysähtyy lopulta nuuskien mun naamaa uteliaasti. Tähän asti olen aina kuvitellut, ettei sellaista suhdetta tulisi ennen kuin joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä - EHKÄ - ostan oman hevosen. Olin suorastaan pakahtua, ja sen kertainen ratsastuskin meni ihanasti (kevyt alkumaasto ja käyntituuppailua kentällä vähän alle tunnin verran). Siitä hevosesta aion pitää kiinni. ♥

Marjatankin kanssa alkavat asiat selkeytyä, sen kunnioitus mua kohtaan on jo ihan eri luokkaa kuin joskus alkuaikoina, jolloin se tapasi viedä vähän miten sattuu käsitellessä. Tekeehän se sitä joskus vieläkin, kun sen on luultavasti aikoinaan annettu tehdä vähän mitä sattuu, mutta nyt se jo sentään uskoo, kun pyydetään olemaan kunnolla. Kun tulee sopivia sänkkäreitä, me mennään Marjatan kanssa karauttelemaan kunnon peltolaukat, sitä ei ole tapahtunut sitten kevättalven!

aiemmin kesällä

huh huh, tässä kuvassa kiteytyy lähes vuoden saikuttelun tulos! Siis katsokaa tuota mahaa!

Blogin kannalta en lupaa mitään. Todennäköisesti teen postauksia ehkä 1-4 kuukaudessa, mutta lopettaa en aio, ainakaan kokonaan, ainakaan vielä. Yritän myös käynnistää bannerikeittiön taas, nyt on aikaa kun syysflunssa iski ja on vähän lämpöä ja nuhaa. Todennäköisesti tämän kirjoittaminen takaa vain sen, että tulossa on taas uusi kahden kuukauden hiljaiselo, mutta hei, aina voi yrittää! Niin kauan kuin saan bloggaamisesta iloa ja haluan tehdä sitä, jatkan. Jos se alkaa tuntua täydelliseltä pakkopullalta, lopetan tai ainakin pistän blogin ihan jäihin niin pitkäksi aikaa kuin siltä tuntuu.

Tähän loppuun kiitän vielä erikseen Kuusikorven P(T)erskanelosia! Meitä oli vain 6, mutta leiri oli silti ikimuistoinen, niin kuin leiri nyt voi olla. Minulla on leiripäiväkirja, jota kirjoitin leirillä ollessani, joten kuka tietää, ehkä kirjoitan erikseen postauksenkin siitä? ;)
Tässä leirivideo!


Vielä erityiskiitos teille 41 ihanalle siellä, jota ette lopettaneet lukemista tämän hiljaiselon aikana! Toivottavasti näen teitä yhä tulevaisuudessa, vaikka ymmärrän varsin hyvin, jos saan kirjoittaa tästä lähin vain itselleni. :D

23. toukokuuta 2016

Omenankukkia ilta-auringossa

Olen vannoutunut kukkien ystävä. Koska alkava auringonlasku + takapihan omenapuut = ihanan sävyinen valo + luonnon oma kauneus = mahtavia kuvia, päätin katkaista tämän blogiin syntyneen hiljaisuuden vieläkin hiljaisemmissa tunnelmissa otetuille kuville. (En nyt ollut ihan yksin - seurana oli tietenkin linnut, jotka laulelivat suloisia lurituksiaan taustalla, ja unosilta heränneet hyttyset, joita sai läiskiä joka toisen kuvan ottamisen jälkeen - ei ollut ikävä.) Mitäpä tässä enää selittelemään mitään blogihiljaisuuksia kokonaisen postauksen voimalla, kun vastaukseksi riittää se tuttu, varsinkin yläastelaisten kärsimys ja vitsaus. Tämähän on siis koesuma, joka lyhyesti sanottuna tarkoittaa sitä, että teet läksyjä ja luet kokeeseen, seuraavana iltana mahdollisesti olet tallilla, teet läksyjä ja luet kokeeseen, joka on taas seuraavana päivänä, pidät yhden esitelmän sitä seuraavana päivänä, ja sitten on taas joku koe. Onneksi tämän lukuvuoden viimeisetkin kokeet on nyt karistettu kannoilta ja saa keskittyä iltaisinkin johonkin muuhun kuin kokeisiin lukemiseen ja esitelmän tekemiseen!

Marjatta laitumella eilen

Blogin kannalta tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että saatan jopa kyetä postailemaan. Tompalla emme enää käy, sopimus meni umpeen. Herraa näkyy laitumella, mutta koska se ei ole enää missään meidän oikeuksiemme rajoissa, en julkaise siitä enää kuvia tänne. Sen sijaan Marjattaa liikutan nyt säännöllisesti kerran viikossa, vaihtelevana päivänä tosin, ja Kylämäenkin tilanne näyttää vakiintuvan eli pääsen sinne lähes joka viikonloppu tunnille. Lisäksi alan liikuttamaan/kuntouttamaan tallinomistajan hevosta, mutta en ole häneltä vielä kysynyt lupaa hevosesta bloggaamiseen, joten ei siitä (vielä?) sen enempää!

Tämän lyhyen kuulumisosion jälkeen päästän teidät ihailemaan omenankukkia. Muokkasin vähemmän kuvia kuin ajattelin, koska joissakin tarkennus oli lähimmässä kuusimetsässä ja toisissa ongelmana oli ylivalottuminen tai jokin muu vastaava kiva juttu. Itse rakastan joitakin kuvia, jotka olen merkannut sydämellä. Mitkä kuvista olivat sinun suosikkejasi?

1 - sumentava tila käytössä

 2

 3

4

5

6 - ♥

7

8 - ♥

9

10 - ♥

11 - ♥

12

13

14

 15 - ♥

16. huhtikuuta 2016

Uusia turpakarvoja!

ja, eh, myös irtokarvoja.
ja toivon mukaan aktivoituminenkin!

Heippa! Olen muutaman päivän jo oikeasti halunnut kirjoittaa, mutta tiistaina oli tiedossa sen verran hyvä kuvasaldo, että halusin odottaa vielä pari päivää (tämä "pari päivää" venähtikin sitten entisestään). Valitettavasti kaksi viikkoa tälläkin kertaa, heh. Ei mutta oikeasti, ottaa niin päähän ettei ole tullut aikaiseksi kirjoittaa, vaikka aikaa olisi kyllä ollut. Kai se on se materiaalin ja motivaation puute, blääh.


Mutta nyt on materiaalia, ja kaupan päälle vielä motivaatiotakin! Tänään olin myös Kylämäessä pitkästä aikaa. Menin Bittellä, aiheena oli ravipuomeja ympyrällä, ja näillä näkymin olisi tarkoitus alkaa käydä sielläkin useammin nyt kesän lähestyessä. Viime kerrasta Kylämäellä oli muutenkin jo aivan liian pitkä aika, onneksi sen sai nollattua! Valitettavasti tunnilta ei tullut kuvia ollenkaan, koska äiti ei ollut tallilla mukana ja muilla oli kätöset täynnä työtä omien ratsujensa kanssa. Se ei oikeastaan haittaa, ei jokaiselta ratsastukselta edes tarvitse olla materiaalia. Tämä talvi oli muutenkin materiaalin puolesta todella surkeaa aikaa, sillä Tompan tallilla ei ole maneesia ja kenttä sijaitsee kirjaimellisesti keskellä peltoa jolloin siihen tuulee yleensä todella kylmästi, eikä kuvata tarkene ilman toppahanskoja, joilla puolestaan on kameran käsittely sangen... haasteellista.

mielestäni tämä on kaunis ja harmoninen otos ♥

Itse postauksen aiheena kuitenkin on ratsastus. Eikä vain Tompalla, vaan kahdella eri hevosella. ratsastin myös Marjatalla, suomenhevostammalla, josta on jossain muodossa ollut täälläkin juttua. Nyt olen saanut luvan Marjatan omistajilta kirjoittaa rouvastakin tänne blogin puolelle. Teen siitä pian jonkinlaisen tietoiskun johonkin, mutta lyhyesti sanottuna Marjatta on jonkin verran häsä, perusrehti suokki, joka peilaa vahvasti ihmisen käyttäytymistä ja asennetta. Ratsastaessa se on pääsääntöisesti reipas ja jollain tasolla kiirehtivä sekä omaa hyvän työmoraalin. Koska sillä on ravitaustaa eikä kovin kauan ratsukokemusta, se ei osaa mitään ihmeellisiä kommervenkkejä, mutta muun muassa sen tasapaino on kehityspiikissä ja laukannostotkin paranemaan päin. Marjatta on todella kiva ja suloinen pakkaus. :)


Herra Tomppa puolestaan on yhä puolittain jalkapotilaana. Jollain tasolla sitä voi liikuttaa lähes normaalisti, mutta itse olen mennyt käyntipainoitteisesti, mikä onkin ollut ihan kivaa vaihtelua. Käynnissä saa ratsastettua eri tavalla, ja joutuukin ratsastamaan eri tavalla, sillä käynti on mielestäni ehdottomasti vaikein askellaji oikeasti ratsastaa hevosta. Käynnissä hevosen asetukseen ja taivutukseen joutuu kiinnittämään enemmän huomiota, ja sen on myös helpompi luistaa töistä huomaamattomasti kuin muissa askellajeissa. Sattumoisin ratsastuskoulutaustainen ruuna osaa nämä hommat, ja sen aktiiviseksi käynnissä saaminen vaatiikin jonkin verran työtä.


Tiistaina Tomppa olikin normaali rauhallinen itsensä. Menin aluksi aika pitkään käyntiä ja tein paljon temponvaihteluita käynnissä, pääsääntöisesti pikakipityskäynnistä armottomaan matelemiseen (jonka Tomppa taitaa sangen hyvin). Mukaan mahtui myös pysähdyksiä ja vähän ravailuja, mutta en kauheasti ravaillut. Pari laukannostoa otin herätykseksi, minkä jälkeen herra T toimikin vähän paremmin.



pienimuotoinen testi - kuinka monta ratsastajan virhettä löydät kuvasta? Eniten löytänyt saa tulla opettamaan mut ratsastamaan (ja ohja sitten on tarkoituksella pitkä :DD)

Marjatan omistajatyttö ratsasti samaan aikaan kanssani Marjatalla, ja kun lopetin Tompalla, äiti vei sen kävelylle ja minä kiikuin pikku tamman selkään. Kiitos hänelle Marjatta-kuvista (ja äidille Tomppa-kuvista). :)


Oikeastaan kuvia on vain laukasta, mutta ei se mitään, laukka oli ratsastuksen pääasiallinen "opettelun" aihe. Nostelin laukkaa kolmikaarisella, jonka jokaisen kaaren pohjukkaan tein ympyrän. Ravurit ravaavat vasempaan suuntaan, joten Marjatta on vahvempi siihen kierrokseen ja samoin sen nostot ovat parempia vasemmalle. Oikean harjoitteluun kannattaa siis käyttää tässä vaiheessa enemmän aikaa. Eikä vasenta olisi tarvinnut sen enempää reenatakaan, koska Marjatan omistaja oli itse laukannut vasempaan suuntaan.

Ravasin siis ensimmäisen pohjukan oikealle, tein siihen ympyrän, ravasin toisen pohjukan puoleenväliin, nostin vasemman laukan, laukkasin ympyrän, ravasin oikealle kolmanteen pohjukkaan, valmistelin ympyrällä laukannoston ja nostin oikean laukan. Sitten laukkasin pitkän sivun. :)


tykkään tästä kuvasta!


Marjatalla on kuumuessaan tapana nyppiä päätä, siksi sivuohjat, jotta oppisi tavasta pois

olisi muuten kiva, mutta vähän epätarkka


toinen lempparini



välillä tiputtiin raville, kun ratsastaja unohti tukea pohkeella

juu Anette, ratsastus on vaikeaa, mutta silti

wrooooom


Marjatalla on todella mukava ratsastaa, ja tämä ratsastus meni luultavasti paremmin kuin yksikään on aiemmin sillä mennyt. Olin todella tyytyväinen ja onnellinen, ja olen edelleen! Ja nyt kun kerran siitäkin saan kirjoitella, tulee siitäkin enemmän juttua tänne blogin puolelle. Huomenna olen menossa Tompan kanssa tunnille, otetaan varmaan aika rauhallisesti silläkin. Koetan värvätä äidin kuvailemaan tuntia, josko saisi siitäkin sitten jotain materiaalia. Yritän tosiaan nyt saada tätäkin blogia aktiivisemmaksi, kun kelit ovat lämpimiä ja kuvia saa taas "normaalisti". :)

hikinen rouva

♥♥♥