Sanokaamme hei auringolle - ja ajatuksille

Kesä tuntuu nyt tulleen ihan tosissaan. Ei ole tainnut lähes viikkoon olla päivääkään, jolloin aurinko ei olisi paistanut, ja olenkin ottanut ilon irti. Tuossa viikko sitten kävin Tompan kanssa kahdestaan rentouttavalla maastokävelyllä, vaikka en tiedä miten rentoutunut tummansävyinen hevonen voi olla paahteessa, kun karva imee kaiken kuumuuden. Noh, ruoho herralle ainakin maistui, tosin nyt syöttöreissuja ei enää tarvita, koska helatorstaina heposet siirrettiin laitumelle - heinäpaalin kera tietysti, ruohossa ei ole vielä tarpeeksi ravinteita eikä sitä ole kovin paljoakaan.

Viikko sitten Tomppa ei kuitenkaan laitumella vielä ollut, eikä ruohoakaan ollut pahemmin. Se vähäkin, joka sieltä maasta kurkisti, imuroitiin nopeasti Tompan kitusiin. Häähää, ette kai oikeesti kuvitelleet et säästyisitte mun suurelta suulta, taisi Tomppa miettiä, jos katsoo päältäpäin tai niitä hauskoja kuvatekstejä, joilla ihmiset usein hevosten "ajatuksia" kuvaavat.

Onhan hevonen ajatteleva eläin. Ajatteleva, tunteva, näkevä ja kuuleva eläin, joka kyllä vaistoaa mitä mieltä siitä ollaan, jos tunne pysyy yksinkertaisella tasolla. Mutta omalla tavallaan vaarallisen ihmisen ja hevosen suhteesta tekee juuri se, että hevonen oikeasti ajattelee ja tuntee. Vaan se ei osaakaan kertoa meille, mitä se ajattelee ja tuntee. Hevonen on niiden kanssa vähän aikaa viettävälle tai kokemattomalle vaikealukuinen, kuin yrittäisi lukea kirjaa jonka kieltä ei osaa tai osaa hyvin vähän. Ja niin suurin osa hevosen antamista merkeistä menee ohi. Todellisuus on se, että täytyy seurata juurikin niitä pieniä merkkejä tulkitakseen hevosen mielentilaa. Merkit voivat olla uskomattoman pieniä. Uskoisin, että itseltänikin menee reilusti yli suurin osa hevosen merkeistä tai niiden merkityksistä ohi.

Mietin usein, mitä hevostuttavani ajattelevat. Niiden korvien välissä, perunan kokoisissa aivoissa liikkuu paljon yksinkertaistakin yksinkertaisempia ajatuksia. Ei hevonen osaa valehdella tai juonitella, se on rehellinen oma itsensä, joka ilmaisee käytännössä kaikki tuntemuksensa. Paitsi kivun. Sen hevonen peittää viimeiseen asti. Ja jos hevosesta jotenkin näkee, että se on kipeä, kuten ontumisesta, sen täytyy oikeasti olla todella kipeä, ellei vaiva liity johonkin sairauteen tai pysyvään vammaan, missä tapauksessa kipu on tietysti myös läsnä. Juuri kivun peittämisen takia minua on mietityttänyt, miten kipeä Tomppa oikeasti on, ja miten kauan se on ollut kipeä. Normaali, terve hevonen liikkuu mielellään. Sitä Tomppa ei ole tehnyt pitkään aikaan, varsinkaan kentällä. Se ei ole tehnyt mitään jos sen ei ole ollut pakko, ja se on vastustellut joitakin apuja. Tällä perusteella ajateltuna se on siis jopa voinut olla kipeä jo pidemmän aikaa. Ja tämän takia minulla on syyllinen olo, kun en ole tajunnut tätä aikaisemmin.

Tomppaa käytettin klinikalla, missä ei löydetty mitään selkeää vikaa. Oli joitain kinnerongelmia, joihin hoidoksi annettiin kylmäystä joka liikutuskerran jälkeen, ja tätä ollaan parhaamme mukaan noudatettu. Vähään aikaan en ole liikuttanut Tomppaa kunnolla kentällä. Eilen käytiin maastossa, jossa Tomppa meni kivasti, kun sai mennä Marjatan perässä. Edellä Tomppa ei ole koskaan tykännyt mennä. Minusta oli kiva ratsastaa sillä, kun se liikkui vapaaehtoisesti eteenpäin. Silloin tuntee, että se tykkää. Ja maasta käsin se on aina ravannut ja liikkunut mielellään.

Haluaisin uskoa, että Tomppa on ihan kunnossa. En osaa sanoa, kun en tosiaan ole sillä vähään aikaan kunnolla mennyt. Huomenna on tarkoituksena mennä kentälle, alun perin piti olla tunti, mutta se ei sopinutkaan opettajallemme. En tiedä, onko Tomppa kokenut ihmeparantumista, mutta yritän tunnustella ainakin, eroaako se jotenkin siitä, miten se on liikkunut aiemmin.

Haluaisin osata tulkita hevosen antamia merkkejä. Valitettava totuus on, etten osaa. Tiedän hevosten eleistä hyvin vähän, ja vielä vähemmän tiedän niistä eleistä, mitä meidän pitäisi viestiä hevoselle. Juuri se viestiminen ja hevoselle puhuminen kiehtovat minua, haluaisin saada kontaktin tuohon suureen, voimakkaaseen eläimeen. Nyt olen valovuosien päässä. 

Mutta olen ponnistanut Maan pinnalta avaruuden tyhjiöön. Ehkä pääsen joskus perille hevosen kanssa viestinnän sumuiselle planeetalle, jos liikun vakionopeudella eikä tielleni osu epäonnen komeettoja tai asteroideja eikä mustia aukkoja.