21. helmikuuta 2016

#200

Aika on venyvä käsite.
Siitä, mitä se tuo tullessaan, ei voi ikinä olla varma.
Sille voi antaa ohjeita, mutta sitä ei voi ohjata.

Se kuluu koko ajan. Sanotaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin aika kuluu. Siltä ei pääse pakoon eikä sitä voi väistää. Aika tulee ja pyyhkäisee kaiken yli, kadottaen hitaasti toiset asiat, vahvistaen toisia asioita. Vain aika voi parantaa haavat.

Mistä minä olisin voinut reilun vuoden takaperin tietää, että löydän niinkin ihanan vuokrahevosen kuin Tomppa? Entä mistä sen, että syyskuussa saisin sen puoliylläpitoon. Aika tuo paljon yllätyksiä, on tuonut kauan ja tulee aina tuomaan. Ajan myötä taidot karttuvat asiassa kuin asiassa. Ajan myötä muistoista kuluu se kaikki turha pois, ja vain tärkein jää jäljelle.


Aika tulee ja aika menee.
On aina tullut ja aina mennyt.
Tulee aina tulemaan ja tulee aina menemään.

Saada aikaan. Käsite luontuu minun silmini suoraan sanasta aika. Aika ilmaisee myös nopeutta ja hitautta, voihan se itsekin tuntua kuluvan nopeasti ja hitaasti. Aika hallitsee meitä, aika hallitsee kaikkea. Ei ole voimaa, joka olisi aikaa vahvempi. Ajan kanssa ei voi juosta kilpaa, kukaan ei ole koskaan ollut sitä nopeampi. Ajan perään ei voi jäädä, kukaan ei ole koskaan ollut sitä hitaampi.

Aika unohtaa ja antaa anteeksi. Sen on pakko antaa anteeksi asioille, jotka se on itse luonut. Aika luo meidät kaikki, kaiken ja kaikkeuden, on luonut ja tulee aina luomaan. Aika pirstoaa liian vanhat, uurtaa ja kuluttaa nuoret ja rakentaa uutta tilalle. Aika tappaa sielun hitaasti, mutta sillä on monta kymmentä vuotta elinaikaa. Aika on se, joka aiheuttaa suurimmat tuskat, mutta aika on myös se, joka parantaa ne.


Aika turruttaa tunteet, haalistaa muistot, parantaa haavat. Mutta mitä muuta se tekee?

Aika opettaa.

Tiedän satoja asioita, joita olen oppinut, opin paraikaa ja tulen oppimaan ajan myötä. Olen oppinut, mitä oikea ystävyys on. Olen oppinut, mitä aito välittäminen ja tukeminen on. Opin paraikaa, miten pienet asiat oikeasti voivat tuottaa riemua. Tulen oppimaan, mitä aito, ylitsepääsemätön rakkaus on. Tulen oppimaan, mitä on murskaava menetyksen tuska, ja oppimaan, miten siitä oikeasti selviytyy. Aika tulee opettamaan, mikä on elämisen tärkein asia, se opettaa sen kaikille. Mutta on eri asia, ymmärtääkö sen.

Minä en ole vielä ymmärtänyt. Mutta aion ottaa siitä selvää.

20. helmikuuta 2016

Joulukalenteriin linkatut blogit #1

No niin, vihdoinkin sain aikaiseksi kirjoittaa tämän joulukalenterin ekaan luukkuun linkattujen blogien ensimmäisen osan! Se on muhinut tuolla luonnoksissa ainakin kaksi kuukautta, oivoi. Toinen osa tulee tässä lähipäivinä, ja siinä on loput blogit. :)



Blogi kertoo puoliverisen Laikun elämästä.

Blogissa Repe kirjoittaa hevosestaan Laikusta. Hän käy Laikun kanssa valmennuksissa ja joskus kisoissakin, ainakin sain vähän selaillessa sellaisen käsityksen. Kirjoituksen tyyli ei oikein puhuttele minua, mutta sitä on silti ihan ok lukea ja helppo ymmärtää. Banneri on yksinkertainen, mutta sopii blogiin. Ainoa häiritsevä tekijä bannerissa on tekstin jossain kohtaa sijaitseva tummempi varjo, se pistää ärsyttävästi silmään. Ulkoasun teemaväri on toteutettu hyvin, vaikka välilehtipalkki voisikin olla hieman vaaleampi. :) Blogi on aiheeltaan aikalailla perus heppablogi, kerrotaan omasta hevosesta ja sen kanssa ratsasteluista.

        + aika kattavasti selitetyt postaukset
        + välillä löytyy videoitakin
        + banneri sopii blogiin
        - laihat esittelysivut (kirjoittajasta ei ole ollenkaan)
        - joka postauksessa ei ole kuvia, saattavat olla myös todella sumeita
        - postaustahti ei ole kovin tiheä




Tässä blogissa Silja kirjoittaa kahdesta ponistaan, Prinssistä ja Jumbosta. Prinssin esteura on poissuljettu kinnerpattien takia, mutta Silja kilpailee Jumbolla ja tarkoitus olisi ilmeisesti päästä korkeampiinkin luokkiin hyppimään. Kirjoitus on selkeää ja miellyttävää lukea, tykkään! Bannerissa on hauska idea, omaan makuun on kuitenkin hieman vähän korkea, mutta onneksi moiset pikkuseikat eivät juurikaan vaikuta blogiin itseensä muuten. Esittelysivuista pisteet, ne ovat erittäin kattavat ja niistä pääsee jo hyvin sisään blogin aiheeseen. Ulkoasu on mielestäni toteutettu hyvin, ja vaikka aihe ei ole omaperäinen, niin blogi jää jostain mieleen ja "erottuu massasta" niin sanotusti.

        + kattavat postaukset ja monipuolista kerrontaa
        + videoitakin löytyy
        + bannerin värimaailma sopii blogiin
        + bannerin teksti on häivytetty juuri sopivasti niin, että se isona erottuu, muttei hypi silmille
        + postaustahti on aika tiheä
        Mitään negatiivista en keksinytkään, hyvää työtä Silja. :)




Emma kirjoittaa blogissa lähinnä vuokrahevosestaan Riiviöstä ja opiskeluistaan Ypäjän hevosopistossa. Aiemmin blogissa esiintyi säännöllisesti myös issikka Gletti, mutta sen säännöllisen vuokrauksen Emma joutui lopettamaan opiskelun alettua. Emma osaa kirjoittaa erittäin hyvin, ja tekstiä on helppo seurata. Myös blogin aihe on mielenkiintoinen, en ole tainnut yhteenkään toiseen Ypäjällä opiskelevan blogiin edes törmätä! Blogin ulkoasu on mielestäni hyvin toteutettu - ainoastaan tuo pienoinen "tyhjä valkoinen tila" tekstin ja varsinaisen banneriosion välissä ja Artso-kuvakkeen koko ja tummuus pistävät vähän silmään, muuten ulkoasu on mielenkiintoinen ja juuri sopivan koodattu. Tykkään blogista muutenkin ja se on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa. :)

        + ulkoasu on kokonaisuudessaan kiva
        + kirjoitustapa ja postaustahti ovat hyvät
        + aihe on jossakin määrin omaperäinen
        + kattavat esittelysivut
        - postaukset saattavat ehkä olla pidemmän päälle yksitoikkoisia



Hevostytön elämää laajasti. Postauksia on niin hevosista kuin muustakin mitä elämääni kuuluu.

Niina kirjoittelee vaihtelevasti erilaisista aiheista, tosin eniten postauksia on ratsastustunneista. Esittelysivuista ei oikein pääse blogin aiheeseen kiinni eivätkä ne ole järin kattavat. Kirjoitustapa on myös aika yksinkertainen ja "väritön", mutta sentään helppolukuista. Ulkoasu on yksinkertainen ja koodaamaton, mutta itseäni häiritsee eniten bannerin valkoinen reunat ja se, ettei siinä lue mitään. Aihe ei ole mitenkään omaperäinen eikä blogi erotu joukosta, mutta postauksissa sentään on välillä havainnollistavia kuvia. Videot vain puuttuvat.

        - bannerin valkoiset reunat, tekstin puuttuminen
        - lyhyet postaukset
        + postauksia tulee aika usein
        - ei videoita tai paljoakaan kuvia
        + kirjoituksesta saa selvää, vaikka se ei olekaan kovin monipuolista (värikästä)



 Blogia kirjoittelee 16 vuotias tyttönen uudeltamaalta, postauksia tulee enimmäkseen vain hevosiin liittyen mutta joskus saattaa jokunen ei heppapostaus eksyä joukkoon. Mukana blogissani seikkailee vuokraponini Jacki ja valmennusratsuni Vimppa.

Jessica kirjoittaa tässä blogissa lähinnä vuokraponistaan Jackista ja koeajalla olevasta puoliylläpitohepastaan Larsonista. Ulkoasu on ihanan harmoninen ja rauhallinen, tykkään tuosta vaalean sävystä. Postauksia ei tule niin usein, mutta niissä on paljon useimmiten hyvälaatuisia kuvia ja kattavasti ja selkeästi selitetyt tekstit. Pisteet tällekin blogille esittelysivuista, niistä sai hyvän käsityken siitä, mistä tässä blogissa oikein on kyse. Ehkä blogi on liian leveä omaan makuuni, ei oikein osaa päättää mihin katsoo, mutta kokonaisuus on hyvä ja blogi herättää huomion. Tervetuloa-teksti on myös oikein kattavasti kirjoitettu.

        + omaperäinen ja hieno banneri ja ulkoasu
        + kattavat postaukset, sivut ja Tervetuloa-teksti
        - postaustahti on aika harvassa
        + esittelysivut ovat kattavat ja mielenkiintoista luettavaa
        + kuvat ovat suuria ja hyvälaatuisia

19. helmikuuta 2016

Thank you, kiitos, Bitte

ja bittehän tarkoittaa saksaksi "ole hyvä". :p

pikkurouva osaa aina vaan yllättää suloisuudellaan ♥

Viime lauantaina olin vaihteeksi Kylämäessä ratsastamassa, alla ihana pikku Bitte. Se on alkanut nyt kasvattaa taas lihasmassaa kesän mammaloman jäljiltä, mutta intoa on silti yhä aika reilusti enemmän kuin kuntoa. Aloitimme tunnin pellolla, mutta koska oli aika märkää, siirryimme pian kentälle työskentelemään ravissa. Äiti oli uskollisesti kuvaamassa koska ei ratsastanut itse, kiitokset siis hänelle kuvista (jotka muokkasin vasta tänään, ehhh). Aurinkokin pääsi yllättämään kun menimme kentälle ratsastamaan.


Bitte tuntui tapansa mukaan käynnissä reippaalta, ja puksuttikin menemään tasaista ja pehmoista tahtia. Alkuun kävelimme ehkä kymmenisen minuuttia, muutaman kierroksen pellon ympäri joka tapauksessa. Sitten aloimme levittäytyä ympäri peltoa niin, että jokainen ratsasti aina "yksinään". Voltteja ynnä muuta sai tehdä, pitkät sivut ravattiin. Hepat keräsivät käsittääkseni tilsaa, mutta ne lähtivät nopeasti irti etenkin ravatessa. Bitte tykkäsi mennä herkästi vähän kovempaa kuin ope olisi halunnut (itselläni ei olisi ollut mitään sitä vastaan), joten sain käyttää puolipidätettä jonkin verran tunin aikana. Hiljalleen aloimme ravata koko uraa.




Koska pelto alkoi muuttua aika märäksi siitä kohtaa mistä ratsukot menivät, siirryimme kentälle keskeympyräuralle, joka siinä valmiina jo olikin. Kun teimme siirtymiä, meinasi Bitte vähän kuumentua. Minun piti keskittyä rentouteen ja istuntaan, ja siihen olikin hyvä tilaisuus, kun meidän käskettiin ottaa jalustimet pois. Monessa kuvassahan meinaan kallistua vähän tuoli-istuntaan ja ryhti ei ole mitenkään erityisen hyvä, joten pitänee keskittyä siihen tulevien ratsastusten saralla.



huikean hyvä esimerkki - näin ei kannata istua hevosen selässä :D





ravasimme ensin puoli kierrosta kerrallaan

huikean hyvä esimerkki nro 2 - näin ei kannata istua hevosen selässä

Suunnanvaihdoksen jälkeen ravasimme erikoista tehtävää, nimittäin meidän piti katsella edessä kulkevaa ja pysyä koko ajan juuri samalla etäisyydellä edessä menevästä ratsukosta. Tehtävä oli vähintäänkin mielenkiintoinen, ja joutui oikeasti keskittymään. Tykkäsin kyllä kovasti kyseisestä tehtävästä ja sitä olisi hauska tehdä toistekin!




yksi suosikkikuvistani. Ihana ♥

Tunnista jäi erittäin hyvä fiilis, tykkäsin todella. Bittestä huokuu aina sellainen rauhallisen harmoninen, turvaa tuova fiilis, ja se on niin äidillinen jotenkin. Onhan sillä toki myös yli 20 vuotta elämänkokemusta, mutta jotain sellaista siinä on, mikä tekee siitä niin täydellisen hevosen. Tätä hevosta täytyy vain kiittää erikseen siitä, että se on olemassa juuri sellaisena kuin se on. c: ♥



"Pääsenks mäki töihin?" - Vanupallo


Sain kivan idean ulkoasuun tässä parisen päivää takaperin. Toteutin vastaavanlaisen jo aiemmin ulkoasutilaukseen, mutta suunnittelin yksityiskohtaisemman omaan blogiini (tekopyhää :D). Enpä olisi uskonut, että Simle-malliinkin saa tällaisen enemmän persoonallisen lookin! Tuo sticky navbar on seikkaillut monessa blogissa, ja sen kokeilu vähän mietitytti, mutta tein siitä mahdollisimman huomaamattoman ja kapean, joten ehkä se ei siellä häiritse kovinkaan paljoa. Kertokaa toki mielipiteenne tästä ulkoasusta, vastaavanlaiset ovat täysin uusi aluevaltaus ja mielenkiintoinen kokeilu minulle! :)

11. helmikuuta 2016

Vuosi vuodelta


vuosi vuodelta tätä teen
vuosi vuodelta iloitsen
ja vuosi vuodelta hiljalleen
koen onnen tunteen.

Ensimmäinen vuosista kanssasi mennyt
toisia edessä on
ajatukset mielessä virtaa
mitä kaikkea kaunista niiltä saa.

Itse asiassa tämäkin postaus myöhästyi, kun eilen en ehtinyt lainkaan tietokoneen ääreen. Kaikki tekstit ovat jääneet tulematta, kamera ei ole pimeyden takia kulkeutunut tallille lainkaan ja sitten iski kipeys, jonka takia en viime viikonloppuna päässyt tallille ollenkaan. Eilen kuitenkin oli minun ja Tompan vuosipäivä, 10.2.2015 kipusin ensimmäistä kertaa hevosen kyytiin.

Olisin tehnyt jonkin sortin vuosivideon varmaankin, mutta koneelleni ei ole asennettu missään vaiheessa elokuvatyökalua sen jälkeen kun sain uuden koneen, enkä muistanut sitä ollenkaan. Ehkä asennetaan se tässä lähipäivinä, niin voi taas välillä tehdä vaikka tuntikoosteita, jos joskus se kamerakin kulkeutuisi tallille mukaan valoisaan aikaan! Onneksi nämä päivät tästä pitenevät.

kesällä

otsassasi on kysymysmerkki
vaikka onkin väärin päin
olet silti pieni mysteeri
mutta aion ottaa sinusta vielä selvän

Kuinka moni muu on huomannut, että piirto Tompan otsassa muistuttaa nurinkurista kysymysmerkkiä?
On niin mahtava tajuta, että pienimuotoinen kavioliittomme on kestänyt jo vuoden. Olen iloinnut ajasta, vaikka välillä on tullut hakattua päätä seinään ja välillä lähestulkoon itkettyä onnen kyyneleitä. Mitäpä tässä tämän enempää tuhlaamaan näppäimistöä, kun sanat ei riitä tähän tunteeseen. Ehkäpä leivon Tompalle vuotispäivän kunniaksi jonkin hienon kakkusen, ainakin haluaisin ottaa joitain upeita yhteiskuvia, joten pitäänee värvätä äiti hommiin.

Kiitos myös teille kaikille ketkä olette seuranneet menoamme. Voisin tässä vakavasti puhuen oikeasti tehdä jonkin erikoispostauksen, teitä nimittäin on tämän päälle kahden vuoden blogiaikana kertynyt nyt jo 30 kappaletta, kiitos. ♥

syksyllä