Panostetuin ulkoasuni ikinä! + asiaa stereotyyppisyydestä

Eilen iltapäivällä totesin, että vaalean ulkoasun on aika heittää heipat - nyt tarvittiin jotain uutta ja erilaista tilalle!

Ja sen uuden ja erilaisen toteuttamiseen meni... kuusi tuntia. :D En ole ihan varma, olenko niin kauan aikaa käyttänyt yhteenkään oman blogini ulkoasuun, kun joka tapauksessa tein koko sen ajan jotain blogin parissa - tai kyllä nyt kävin syömässä tai muilla asioilla, mutta muulloin.

Minulla ei ollut yhden yhtäkään ajankohtaista talvista kuvaa, joten jätin kuvat vähemmälle ja annoin tumman, sinisenvioletin taustan puhua puolestaan ja läiskäisin vain korkealle nostettuun sivupalkkiin yhden rajatun kuvan Ajatuksesta. Banneri on yksinkertainen, mutta siinä on mielestäni hyvin kiva hover-efekti - kuva vaihtuu, kun hiiren vie päälle. Toisin sanoen tekstien värit vaihtuvat ja kuvassa on eri lumihiutaleet.

Samaista hover-efektiä käytin myös sivupalkin linkeissä, kun päätin, että sivun ylälaidassa olleen linkkilaatikon oli aika sanoa heipat. Olikohan se säilynyt siinä muuttumattomana jotain puoli vuotta? :D

Kerran tein yhteen blogiin vastaavan ulkoasun syksymmällä, ja siitäkin tuli silloin hyvä. Jotain tällaista olen kuitenkin kaavaillut tähän blogiin jo pidemmän aikaa. Useimmat blogit kun ovat ulkoasultaan ja malliltaan hyvin valoisia, harvoin näkee tummempaa blogia, jossa pääteksti on lähes valkoista (tuo ei ole valkoista, vaan vaaleanvioletinharmaata, joskin lähellä valkoista). Tai edes sellaista, joka jotenkin poikkeaisi "normaalista värimaailmasta". Itse asiassa, kun nyt kävin tarkistamassa asiaa, niin yhdessäkään lukulistallani olevassa blogissa ei ollut tämän kaltaista ulkoasua (paitsi tietysti siinä, johon olin sen tehnyt. :D), pitää tietysti nyt taputtaa itseään selkään vähän uniikimman mallin kehittelystä!

edellinen banneri

(Hevos)blogimaailma tuntuu olevan kovin stereotyyppinen nykyään, ainakin minun mielestäni. Yleensä pysytään vanhassa kaavassa - uskaltaisin esimerkiksi väittää, että vähintään joka toisella blogilla on mallinaan Simple, eli se perinteinen valkoinen lätkä jonkin taustakuvan keskellä. Minullakin on Simple-malli, koska lähes kaikki koodit purevat siihen ja siitä saa niin erilaisia puolia esiin. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä.

Mutta niin kovin usein näkee vain niitä valkoisia lätkiä siinä ihan hienojen taustakuvien keskellä, joka blogissa on nykyään lähes samanlainen malli. Vain banneri saattaa vaihdella. Enkä nyt ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi yhtäkkiä poistaa blogistaan taustaväri ja muuttaa teksti valkoiseksi, jos pitää valkoisesta lätkästään niin tietysti se on ihan fine! Sitä ei saa myöskään helposti ristiriitaisen näköiseksi. Jokainen tehköön sellaisen ulkoasun ja bannerin, mistä itse pitää, tai jos ei osaa tai saa haluttua tulosta itse tehtyä, niin tilatkoon sitten muilta jos tahtoo. Rohkaisisin vain tähän:

Jos sinulla on jokin mielestäsi hyvä idea ulkoasun toteuttamiseen, niin yritä toteuttaa se tai pyydä jotakuta auttamaan sen toteuttamisessa. Luo jotain erilaista tähän valkoisten lätkien aikakauteen, jos sinusta vähääkään tuntuu siltä.

Onko sinun blogissasi tämä hassu valkoinen lätkä? Mitä mieltä olet tummemmasta värimaailmasta?

Kahden kuukauden takaiset kisat

Tervepä teille! Kaksi kuukautta sitten, 25. syyskuuta, olin Lululla Someron estekisoissa hyppimässä 40 sentin luokan. Kuskaukset ja kaikki hoitui Kylämäen tallin puolesta, joten miksi en olisi tarttunut tilaisuuteen? Lisää kokemuksia otan yleensä vastaan oikein mielelläni, eikä tämä ollut poikkeus!

Se ei ollut myöskään virhe, sillä teimme puhtaan radan. Tuossa luokassa ei ollut sijoituksia, vaan kaikki puhtaan radan tehneet saivat oikein hienon punavalkoisen ruusukkeen sekä auringonkukan. En olisi voinut olla Luluun paljon tyytyväisempi, vaikka verkassa se vaikuttikin hieman tahmealta ja sitä sai ratsastaa aika reilusti eteen, jotta se heräisi.

Lopullinen herääminen tapahtui radalla, siitä ei ollut mitään pelkoja. Lululla on aivan selvästi hypätty mitä erilaisempia esteitä ennenkin, sillä se ei oikeastaan edes tarkemmin katsonut esteiden mahdollista outoutta - eikä radalla toisaalta mitään sen erikoisempia esteitä ollutkaan. Ykkösesteen jälkeisen käännöksen feilasin, ja Lulu tiputti pikkuhetkeksi raville. Ai että miten rumaa ratsastusta oli siinä tilanteessa, pitää sanoa! :D

Olin silti melkeinpä järkyttynyt siitä, että minua ei varsinaisesti jännittänyt oikeastaan yhtään. Ok, ehkä vähän olin hermostunut ennen suoritusta - lähinnä siitä, että muistanko nyt radan kokonaan vai en. Mutta heti minun vuoroni koitettua se haihtui kaikki, ja keskityin jotakuinkin kokonaan suoritukseen, joka ei vaikuttanut pahemmin minun tulevaisuuteeni ratsastajana, mutta kartutti kuitenkin ruusukekokoelmaani yhdellä palkinnolla. Olen siis joskus vuosina joulukortti osallistunut kahteen harjoituskilpailuun, koulu- ja puomiluokkaan. Koulukisoihin ponilla nimeltä Fella, jonka satulavyön kiinnittämiseen piti olla oikein oma tekniikkansa, kun poni pullisteli niin paljon (Fella on itse asiassa tainnut esiintyä tässäkin blogissa joskus Ruskon aikoina!), estekisoihin Nemo-nimisellä poninpallerolla. Nemo oli omanlaisempi tapaus, varustaessa aivan kaameakäytöksinen ja ratsastaessa hyvin... omituiset liikkeet omaava. Pieni tuntiratsastaja ei tietenkään silloin tajunnut, että Nemo ei taatusti ollut aivan ehjä kropastaan. En tiedä yhtään, missä Nemo tai Fella ovat nyt, mutta kumpikin lähti Ruskolta ennen kuin vaihdoin tallia. Etenkin Fellan lähtö oli kova paikka. :')

Joka tapauksessa, niitä harjoituskisoja ei voi oikein verrata noihin syyskuussa olleisiin, mutta ainakin minulla on nyt kolme punavalkoista ruusuketta kolmen leireiltä saatujen lisäksi. Jälkimmäisten kokoelmaan on muuten tulossa myös lisäystä, koska ensi vuonna menen vielä (oletettavasti viimeisen) kerran Kuusikorpeen leirille, tällä kertaa tehoesteleirille! En varmaan muuten olisi mennyt, mutta muutama viime kesän Perska oli menossa, joten tartuin vielä mahdollisuuteen. Yksin en luultavasti olisi enää mennyt.

rata

Eksyin pahasti aiheesta, mutta eipä se varmaankaan pahemmin haittaa. :D Toisaalta eipä minulla ole pahemmin sanottavaa tähän väliin, vaan annan puhelimella kuvatun, huonolaatuisen videon puhua puolestaan. Pahoittelut, jos silmänne syöpyvät pysyvästi pois.

Ykkönen, tuo keltaraidallinen, meni oikein jees, sain pidettyä laukan ja hyppy meni kivasti. Sen jälkeisessä kaarteessa oli hassuhko probleema, kun käännös oli Lululle hivenen tiukka ja se joutui tiputtamaan raville. Ratsastajan vehtaaminen selässä näyttää kammottavalle, eikö näistä viiden vuoden tunneista ole oikeasti ollut tuon enempää hyötyä? :D

Kakkonen menee ongelmitta, tosin Lulu vähän hirnui jotain sen jälkeen. Kolmosesteen ratsastuksesta olen ehkä jopa vähän ylpeä, sillä sain vaihdettua laukan ilman ongelmia. Tuo aika pitkä kaarre oli aika hyvä, ehkä Lulu vähän levähti sen aikana, mutta meni silti hyvin yli nelosesta, joka oli ehkä todennäköisin este kiellolle. En osaa tarkkaan sanoa mikä noista oli pelottavin este. Vitonen oli kaukana takana, loivassa kaarteessa neloselta, mutta meni myös puhtaasti yli.

Sitten spurtti kutoselle, askel ei ollut ihan napissaan, vaan Lulu joutui tekemään pienen pupunaskeleen esteen eteen. Henkilökohtaisesti itse mietin vähän seiskan suoritusta, koska siinä oli siniset puomit ja se oli melko kapea, mutta hyvinhän se meni! Kunnon loppurutistus kasille, askeleetkin menivät oikein hyvin ja hyppy oli hyvä. Olin kyllä ylpeä Lulusta ja vähän itsestänikin, radan ratsastaminen ei loppujen lopuksi ole kovin helppoa, kun samalla joutuu keskittymään niin moneen asiaan. Vaikka tietenkään en sanoisi tuota vaikeaksi, korkeammissa luokissahan ne haasteet vasta oikeasti alkavat!

Lulu sai paljon nameja palkintojenjaon jälkeen, hyvin ihana tapaus tuo tyttönen. ♥ Taputan myös itseäni selkään siitä, että sain nyt viimein julkaistua tämänkin postauksen. :D Tosin arvatkaa vain, kuka ei lauantaina iloisena kirjoittaessaan tajunnut, että kamerahan ei ollut äidillä mukana? Aivan, en siis saanut sunnuntaina lumisia kuvia, ja nyt lumet menivät kiltisti sulamaan täältä pois. :))) Ihme hommaa tämä säiden ailahtelu, en muista miten monta kertaa on tullut ehkä neljäksi päiväksi lunta, minkä jälkeen se on taas sulanut pois.

Talviselle ulkoasulle saa siis toistaiseksi heittää heipat, mutta jonkun väliaikaisen kyllä vetäisen hatusta, että kehtaa linkata bloginsa joulukalentereihin! Tällaisen nähdessäänhän iskee vain myötähäpeäkohtaus, yh. :p

En muuten muista, olenko kirjoittanut siitä estetunnista, jolloin tipahdin Lululta? (Sama tunti kuin yllä olevassa kuvassa.) Ilmeisesti en, kun blogiarkistosta ei löytynyt. Siihen tehdään varmaan vielä jonkinlainen paluu, jos aiheet loppuvat kesken, ja tippuminenkin tuli ekaa kertaa ikinä videolle! Oh my my (myöskin OneRepublicin uusin, ei kauan aikaa sitten ilmestynyt albumi, kannattaa kuunnella), tätä ei ole ikinä ennen tapahtunut! Sen näette varmasti pian, jos tämä mun blogiura tästä vielä starttaa. Tänä vuonna olen oikeasti kirjoittanut suorastaan luvattoman vähän postauksia vrt. esim vuoteen 2014, jolloin niitä tuli lähes kuusi kertaa enemmän! Tilanne pitää korjata. Tätä postausta oli ainakin hyvin mukava kirjoittaa, joten ehkä tämä vielä tästä!

Ensi postaukseen! :)

Oletko joksus osallistunut ihan mihin vain hevosiin littyvään kilpailuun? Mikä on jäänyt mieleen?

5 faktaa, jotka taisit jo kaikki tietää

1 Viimeisimmästä postauksesta on kulunut kaksi kuukautta.

2 Viimeisimmistä banneritilausten tekemisistäkin oli kulunut kaksi kuukautta, ennen kuin otin itseäni lähes viikko sitten niskastani kiinni ja tein niitä.

3 Kohta taatusti selittelen taukoa kaikilla mahdollisilla kiireillä, ongelmilla ja pikkuvarpaankynsien katkeamisilla (mitä ei sentään tapahtunut (vielä)).

4 Olen uskomattoman laiska ja aikaansaamaton ihminen.

5 Moti meni.

lokakuu

Hohhoijaa.
Edellinen postaus julkaistiin 12. syyskuuta. Syyskuuta. SYYSKUUTA.
Ei toimi ei.

Enpä jaksa edes kauheasti selitellä, koska seliteltävää ei pahemmin ole. :D Minulla ei todellakaan ole ollut kiireitä, muutamaa satunnaista päivää lukuunottamatta, jolloin on kotiin päästyään vain tehnyt mieli kaatua sänkyyn, elää ja hengittää - ja mitä tärkeintä, nukkua. En kuitenkaan ole sitä tehnyt: sen sijaan olen lukenut (koulu)kirjoja, kirjoittanut tarinaa (pssst, mun Wattpad on @anzaajj) ja tehnyt kaikkea mahdollista tietokoneella - anteeksi, kaikkea muuta paitsi avannut sen bloggerin ja kirjoittanut muutaman hassun rivin tekstiä. Kaikkea muuta kuin käynnistänyt sen Gimpin ja editoinut sen 1h aikaa vievän bannerin tai tehnyt sen päivän aikaa vievän ulkoasun.

Kameralla ei ole tullut kuvattua ainakaan kuukauteen tallilla kertaakaan, mutta huomenna voisi oikeasti yrittää. Jostain kumman kierosta, ihmeellisestä syystä en kuitenkaan millään haluaisi bloggaamista lopettaa. Rakastan kuvien editoimista, ulkoasujen ja bannereiden muokkaamista ja kirjoittamista. Mikä voisi mennä pieleen?

Totuus on, etten oikeasti tiedä, miksi en ole saanut aikaan mitään. Ainakin olen viime aikoina kärsinyt pienehköstä univajauksesta, koska olen liian laiska mennäkseni ajoissa nukkumaan, mutta se ei selitä kahta kuukautta - itse asiassa kahta ja puolta kuukautta. Uskoakseni koin jostain syystä alitajuisesti huonoa omaatuntoa siitä, etten ole kirjoitellut, joskus esim. siinä kohtaa, kun taukoa oli ollut pari viikkoa. Siitä johtuen välttelin kaikkea blogeihin liittyvää lievittääkseni sitä, ja kas kummaa, noidankehä was ready.

Ei myöskään ole kovin monipuolista kuvata kerrasta toiseen sitä, kun pyörii iki-ihanan, joskin edelleen hitaasti kuntoutuvan hevosen kanssa kentällä käynnissä. Heippa kaikki! Tänään ratsastin taas vaihteeksi käyntiä, Ajatus tosin yllätti ja taipui aika hyvin ympyrällä, kuten viimeksikin. Koetin myös tuota erittäin eksoottista liikettä nimeltä peruutus, ja sekin sujui kivasti. Kuka sellaista jaksaa lukea, saati sitten kirjoittaa, viikosta toiseen? Ratsastaminen on eri juttu, koska siihen ei koskaan kyllästy, mutta että tuollaisen samanlaisen mantran hokeminen ikuisuuksiin asti? Eip.

Marjattaakin olen ratsastellut, ja siitä saisi jonkin verran materiaalia, mutta en kyllä todellakaan tiedä, miksei sitä saa aikaiseksi kirjoittaa tai vaikka ihan vain ottaa sitä kameraa mukaan tallille. Minä kuitenkin pidän myös valokuvauksesta, minulla on suhteellisen hyvä kamera ja hevostenkuvaamislupa.

Nytkin tekstiä tulee tähänkin aikaan oikein helposti ja luontevasti, ja huomaan taas, että pidän kirjoittamisesta. Ehkä esteenä on vain se monipuolisuus.

Poikkeuksena aiempiin lupailuihini, nyt en lupaakaan mitään. En tiedä, tuleeko seuraava postaus huomenna, vuoden päästä vai ei koskaan. Yritän kuitenkin ihan tosissani pitää bannerikeittiötä auki, koska bannerien teko ja ulkoasujen ideoiminen on ihan oikeasti yksi lempihommiani tällä hetkellä. En myöskään enää ala pahoitella, jos taukoa on ollut, koska ei se hyödytä kenenkään elämää. Samoin Siirille lupasin postauksen niistä estekisoista, joissa olin Lulun kanssa, ja sen aion luultavasti tehdä tässä lähiaikoina - minulla on video radasta, tosin puhelimella kuvattu, mutta parempi sekin kuin ei mitään, eikös? Uutta, talvisempaa ulkoasua myös melko varmasti tulossa, koska huomenna on tallireissu ja ulkoasun teko on jotakuinkin parasta mahdollista terapiaa (ellei ole asetteluongelmia, jotka aiheuttavat harmaita hiuksia).

puhdas rata ja ruusuke 40 cm luokassa, jossa ei ollut varsinaisia sijoituksia

Näissä tunnelmissa lähdemme odottelemaan joulua, ilman blogijoulukalenteria tänä vuonna, koska feilasin blogin aika totaalisesti tässä parin kuukauden aikana. Onneksi kuitenkin on lunta maassa edes maanantaihin asti, koska muuten on niin pimeää ettei mistään ainakaan mitään tule!

Kiitos jos olette yhä siellä, ja anteeksi suuren pettymyksen tuottamisesta! Vaikka lupasinkin kyllä olla pyytelemättä anteeksi... :D

Mutta eikö nyt ole jo liian aika monta kertaa nähty, että minun sanani ei pidä?