11. helmikuuta 2016

Vuosi vuodelta


vuosi vuodelta tätä teen
vuosi vuodelta iloitsen
ja vuosi vuodelta hiljalleen
koen onnen tunteen.

Ensimmäinen vuosista kanssasi mennyt
toisia edessä on
ajatukset mielessä virtaa
mitä kaikkea kaunista niiltä saa.

Itse asiassa tämäkin postaus myöhästyi, kun eilen en ehtinyt lainkaan tietokoneen ääreen. Kaikki tekstit ovat jääneet tulematta, kamera ei ole pimeyden takia kulkeutunut tallille lainkaan ja sitten iski kipeys, jonka takia en viime viikonloppuna päässyt tallille ollenkaan. Eilen kuitenkin oli minun ja Tompan vuosipäivä, 10.2.2015 kipusin ensimmäistä kertaa hevosen kyytiin.

Olisin tehnyt jonkin sortin vuosivideon varmaankin, mutta koneelleni ei ole asennettu missään vaiheessa elokuvatyökalua sen jälkeen kun sain uuden koneen, enkä muistanut sitä ollenkaan. Ehkä asennetaan se tässä lähipäivinä, niin voi taas välillä tehdä vaikka tuntikoosteita, jos joskus se kamerakin kulkeutuisi tallille mukaan valoisaan aikaan! Onneksi nämä päivät tästä pitenevät.

kesällä

otsassasi on kysymysmerkki
vaikka onkin väärin päin
olet silti pieni mysteeri
mutta aion ottaa sinusta vielä selvän

Kuinka moni muu on huomannut, että piirto Tompan otsassa muistuttaa nurinkurista kysymysmerkkiä?
On niin mahtava tajuta, että pienimuotoinen kavioliittomme on kestänyt jo vuoden. Olen iloinnut ajasta, vaikka välillä on tullut hakattua päätä seinään ja välillä lähestulkoon itkettyä onnen kyyneleitä. Mitäpä tässä tämän enempää tuhlaamaan näppäimistöä, kun sanat ei riitä tähän tunteeseen. Ehkäpä leivon Tompalle vuotispäivän kunniaksi jonkin hienon kakkusen, ainakin haluaisin ottaa joitain upeita yhteiskuvia, joten pitäänee värvätä äiti hommiin.

Kiitos myös teille kaikille ketkä olette seuranneet menoamme. Voisin tässä vakavasti puhuen oikeasti tehdä jonkin erikoispostauksen, teitä nimittäin on tämän päälle kahden vuoden blogiaikana kertynyt nyt jo 30 kappaletta, kiitos. ♥

syksyllä

29. tammikuuta 2016

Jäljessä kuten aina

 "Moi!"

Turha tässä varmaan todeta, että kahden viikon loman aikainen paussi venyikin vähän yli kuukauden tauoksi. Varsinainen kysymys onkin sitten se, että miten siinä nyt niin pääsi käymään. Ummet ja lammet lupailin, että heti loman jälkeen palaan takaisin blogosfäärin ihmeelliseen maailmaan ja jatkan siihen kuuluisaan ihan normaaliin tapaan. Mutta tällä kertaa se ei mennytkään sitten ihan niin kuin piti. Minua ei nimittäin oikeastaan yhtään huvittanut loman jälkeen avata konetta, ja se olikin kiinni pitkän aikaa. Kunnes eilen, ymmärtäessäni että oikeastaan blogia tulee ajateltua joka päivä, otin itseäni vihdoin niskasta kiinni ja avasin sen. Tuskin tässä tulee mitään lopetettua, ja bannerinkin väsäsin iloisin mielin uudemmista, talvisista kuvista.

Niin, se talvikin tuli. Ja meni, ikävä kyllä. Lumi pysyi maassa ehkä vähän päälle pari viikkoa, ja nyt kuvaa meidän takapihastamme ei halua nähdä kukaan. :D Ihan kuin kevät olisi yllättänyt keskellä talvea! Kaiken lisäksi, kun on vuorotellen vähän miinusta ja plussaa, niin se hiljalleen sulkee kaiken jäähän ja hyvin liukkaaseen sellaiseen. Eeen tykkää, varsinkaan, kun useimpina päivinä kävelen kouluun.

parin viikon takaa, saisi mennä useammin noin

Entäs Tompan kanssa sitten? Ollaan edistytty, ei paljoa, mutta sen verran, että eron huomaa. Motivaatio ratsastukseen on pysynyt myös aika lailla samana, mikä on ihanaa, sillä se on minulle äärimmäisen rakas harrastus. Toissaviikonloppuna se meni erittäin kivasti, ja tein ison oivalluksen nimeltä ulko-ohja. Milloin tultu kiskottua vähän sisäohjasta, minkä seurauksena heppa saa kaikki valtuudet luistaa ulkolapa edellä, banaaninmuotoisena kaarena ympyrältä ulos. Kyllä tuon kanssa aina vaan oppii jotakin uutta. (Samoin Kylämäestä, mutta sieltä en ole saanut kuvia, joten sitten kun saan, niin teen siitä oman kirjoituksensa.)

tarkennus valitettavasti lumiroiskeissa

Edellisviikon maanantaina opin muun muassa sen, että lumi pehmentää tippumista sangen huomattavasti, kun sitä on sellaiset 30 senttiä. Ratsastin Tompalla ilman satulaa, se säikähti tai "säikähti" jotain, väisti vähän sivuun ja pikku-Ansu syöksähtää lumeen heposen vasemmalta puolelta. Olimme tapelleet ehkä viisi kierrosta laukannostosta, kyllä tuo vaan teki sillä kerralla kaikesta muustakin tosi hankalaa. Mutta ei huonoa jos ei jotain hyvääkin - tämän jälkeen nosti laukan oikein hienosti yhden laimean protestin jälkeen. Toinen kierros olikin sitten vähän toinen juttu, mutta lopetin onnistumiseen.

papparatsu enjoys

Bloggaamisesta onkin sitten hankalampi sanoa. Sen merkitys elämässäni on pienentynyt huomattavasti, mutta en silti ole lähelläkään mitään kokonaisvaltaista lopettamista. Todennäköisesti alan kirjoitella noin ehkä kerran pari kahdessa viikossa, mutta en ala lupailla mitään mistään, koska kuten huomattua, lupauksiin ei enää voi luottaa. Linkkaa blogisi-postaus/postaukset ovat todellakin tulossa, mutta mitään myöhäisjoulukalenteriluukkuja en ole tekemässä. Toteutan myöskin sen toivekuvapostauksen, jota ehdotin luukussa 7, mutta nämä postaukset eivät ole tulossa ihan vielä. Bannerinteko pörähtelee myös tässä hiljakseen käyntiin, siitä en luopuisi muutenkaan missään tapauksessa! Bannerintekotaitojen ruostumisesta en osaa sanoa, jotain ehkä näkee tuosta tekeleestä, jonka väsäsin aikaisemmin tänään tuohon möllöttämään. ;)

Toivottavasti te pikkusakki siellä ette ole kovin pettyneitä minuun (ok tiiän että ootte), tästä tämä hiljalleen lähtee taas! Tämä on lupaus, vaikka pelottaakin, miten sen pitäminen onnistuu, heh. Uusi annos motivaatiota kuitenkin odottaa hiljalleen käyttäjäänsä, ei vain saa ottaa yliannostusta kerralla!