11. maaliskuuta 2016

Tauolta taas tauolle

Hei! Palaan nyt koulun ja muiden tekijöiden aiheuttamalta tauolta hetkellisesti takaisin blogielämään, ennen kuin lähden taas tuonne 1000 km pohjoiseen päin laskettelemaan.

Hiljaiseloahan on tässä päälle parisen viikkoa eletty, valitettavasti. Enpä toisaalta ole saanut mitään materiaaliakaan, ja kun olisin saanut, niin olenkin ratsastanut aivan väärällä hevosella. Olen siis nyt liikutellut omistajien satunnaisten kiireiden takia yhtä suomenhevostammaa, käynyt pellolla spurttaamassa ja maastossakin sen kanssa. Koska se on vielä aikalailla opetteluvaiheessa raviuransa jälkeen, irrottelut ja rentoutumiset ovat olleet sille hauskoja asioita, joista se on selvästi nauttinut. :)

Eilen taas pääsin ratsastamaan suokkinuorikkoa, nelivuotiasta ruunaa. Että kun se oli hontelo ja tasapainoton, mutta silti niin yritteliäs ja hellyttävä! ♥ Erittäin hyvin meni, ja mitä selästä katselin hevosen omistajan ratsastelua Tompalla, niin heilläkin näytti sujuvan. On aina erittäin hauska päästä ratsastamaan muidenkin hevosia - varsinkin, kun oma vakkari sattuu olemaan sieltä, ööh, hitaammasta päästä. :D


Ja pikku Tomppa-herrasta puheen ollen, se onkin mennyt viime aikoina oikein mukavasti - eli aika vähän tappelua ja enemmän onnistumisia. Se yhteinen sävel alkaa tässä pikku hiljaa jopa löytyä, kun on vuosi tässä tapeltu siitä, miten päin mennään ja millä tempolla liikutaan. Kun kelit paranevat ja päivät pitenevät, niin liikutusmuotoskaala kasvaa taas ja päästään esimerkiksi hyppimään ja maastoilemaan enemmän ja laajemmalla alueella. En malta odottaa sitä!

kaukaiset laukat

Näiden pikakuulumisien jälkeen ilmoitankin, että olen lähdössä Ylläkselle laskettelemaan huomenna. Herätys on puoli neljältä aamulla, ja perillä ollaan vasta aika myöhään illalla. Jos satut olemaan bannerijonossa, niin olen erittäin pahoillani, etten ole bannereitakaan tehnyt. Kone ei ole viimeiseen viikkoon ollut auki lainkaan, koska olen ollut paljon tallilla ja kokeitakin on ollut jonkin verran. Selittelyltähän tämä tietysti kuulostaa, mutta ei mahda mitään sille, että kasiluokka sattuu olemaan se kaikista yläasteen luokista vaikein, kun uusia asioita tulee jatkuvalla syötöllä joka aineesta. :D Huh huh, näiden turhien selittelyjen jälkeen jätän blogin taas viikoksi uinumaan ja kun palaan, niin postailen sen määrän, mitä tallireissuilta ja koululta jaksan ja ehdin. Kiitos jos olette yhä siellä ruudun toisella puolen! :)

21. helmikuuta 2016

#200

Aika on venyvä käsite.
Siitä, mitä se tuo tullessaan, ei voi ikinä olla varma.
Sille voi antaa ohjeita, mutta sitä ei voi ohjata.

Se kuluu koko ajan. Sanotaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin aika kuluu. Siltä ei pääse pakoon eikä sitä voi väistää. Aika tulee ja pyyhkäisee kaiken yli, kadottaen hitaasti toiset asiat, vahvistaen toisia asioita. Vain aika voi parantaa haavat.

Mistä minä olisin voinut reilun vuoden takaperin tietää, että löydän niinkin ihanan vuokrahevosen kuin Tomppa? Entä mistä sen, että syyskuussa saisin sen puoliylläpitoon. Aika tuo paljon yllätyksiä, on tuonut kauan ja tulee aina tuomaan. Ajan myötä taidot karttuvat asiassa kuin asiassa. Ajan myötä muistoista kuluu se kaikki turha pois, ja vain tärkein jää jäljelle.


Aika tulee ja aika menee.
On aina tullut ja aina mennyt.
Tulee aina tulemaan ja tulee aina menemään.

Saada aikaan. Käsite luontuu minun silmini suoraan sanasta aika. Aika ilmaisee myös nopeutta ja hitautta, voihan se itsekin tuntua kuluvan nopeasti ja hitaasti. Aika hallitsee meitä, aika hallitsee kaikkea. Ei ole voimaa, joka olisi aikaa vahvempi. Ajan kanssa ei voi juosta kilpaa, kukaan ei ole koskaan ollut sitä nopeampi. Ajan perään ei voi jäädä, kukaan ei ole koskaan ollut sitä hitaampi.

Aika unohtaa ja antaa anteeksi. Sen on pakko antaa anteeksi asioille, jotka se on itse luonut. Aika luo meidät kaikki, kaiken ja kaikkeuden, on luonut ja tulee aina luomaan. Aika pirstoaa liian vanhat, uurtaa ja kuluttaa nuoret ja rakentaa uutta tilalle. Aika tappaa sielun hitaasti, mutta sillä on monta kymmentä vuotta elinaikaa. Aika on se, joka aiheuttaa suurimmat tuskat, mutta aika on myös se, joka parantaa ne.


Aika turruttaa tunteet, haalistaa muistot, parantaa haavat. Mutta mitä muuta se tekee?

Aika opettaa.

Tiedän satoja asioita, joita olen oppinut, opin paraikaa ja tulen oppimaan ajan myötä. Olen oppinut, mitä oikea ystävyys on. Olen oppinut, mitä aito välittäminen ja tukeminen on. Opin paraikaa, miten pienet asiat oikeasti voivat tuottaa riemua. Tulen oppimaan, mitä aito, ylitsepääsemätön rakkaus on. Tulen oppimaan, mitä on murskaava menetyksen tuska, ja oppimaan, miten siitä oikeasti selviytyy. Aika tulee opettamaan, mikä on elämisen tärkein asia, se opettaa sen kaikille. Mutta on eri asia, ymmärtääkö sen.

Minä en ole vielä ymmärtänyt. Mutta aion ottaa siitä selvää.