11. syyskuuta 2016

Tänään lähti

...ja aika lujaa.

Heippa! Olin tänään Marjatan kanssa sänkkärillä puksuttelemassa, itse asiassa ekaa kertaa ikinä tuon hevosen kanssa. Viime talvena olimme lumisella pellolla, mutta onhan se hieman eri asia, kun täytyy varoa liukkauksia ynnä muuta. Nyt on ollut niin kuivaa jo aika pitkään, että pellolla ei ollut yhtäkään mutaista, liukasta kohtaa, joten sai spurttailla menemään aika huolettomasti. Rajana oli tietysti aika lämmin päivä ja ei niin loistokuntoinen Marjatta, joka hikosi ihan läpimäräksi jo ekan pitkän laukkapätkän jälkeen (ei sillä, että se olisi Marjattaa haitannut, se olisi laukannut menemään vaikka hamaan tappiin asti..). :D


Marjatta on suunnattoman mukava hevonen ratsastella rennosti, ongelmat alkavat vasta siinä, kun pitäisi tehdä jotain vähän enemmän aivoja vaativaa. Siinä kohden alkaa pikkuisella mennä hermo. Peltoilussa ei aivoja pahemmin tarvita, kunhan se pysyvät menossa hevosella sen verran, että malttaa hidastaa. Arvostankin Marjatassa eritoten sitä, että sen kanssa voi mennä käytännössä mitä tahansa vauhtia missä tahansa paikassa ja tilanteessa, ja jarrut löytyvät silti nopeasti. Ainoa poikkeus on siinä, että aina ei oikein malttaisi seistä tai kävellä rauhallisesti, mutta ravista ja laukasta jarrut löytyvät aina.


Aloitin menemällä peltoa käynnissä ympäri, otin myös satunnaisia ravipätkiä. Marjatta oli alkuun tosi kiireinen, ja jarruja ei oikein käynnissä meinannut löytyä. Ravissa se alkoi pikku hiljaa rentoutua, ja otin muutaman rauhallisen laukannoston vasemmalle, ennen kuin päästin Marjatan paahtamaan kunnolla. Ei ehkä niin hyvä idea heti alkuun, koska kuten jo sanottu, se oli saman tien läpimärkä. Energiaa ei kuitenkaan ollut yhtään vähemmän sen jälkeen - päin vastoin, sen jälkeen se olisi vain halunnut laukata ja laukata. Päätin kuitenkin, että nyt otetaan vähän aikaa rauhallisesti ennen muita spurtteja, ja kävelin peltoa muutaman kerran ympäri antaen Marjatan hengityksen tasaantua ennen muita laukannostoja.

Seuraavat nostot otin oikealle. Marjatta on siitä aika jännä hevonen, että se nostaa laukkaa paremmin oikealle, mutta vasen laukka on parempi. Älkää edes kysykö, miten se on mahdollista. :D Voi toki olla, että itse enemmän oikeanpuoleisena ratsastajana osaan antaa avut jotenkin paremmin oikeaan kierrokseen, kuka tietää.


Loppuspurtit otin ensin oikealle, sitten taas vasemmalle. Marjatalta ei missään vaiheessa tuntunut loppuvan energia, vaikka olihan se aika paljon rauhallisempi loppua kohden. Kävelin aika reilusti laukkojen jälkeen, ennen kuin lähdimme taivaltamaan pellolta tallille. Matkaa on muutama puolisen kilometriä. On kyllä tosi mahtavaa, että tuon tallin lähellä on niin paljon peltoja! Oikeastaan joka syksy ehtii kyllä käydä jollain sänkkärillä, mikäli niitä ei kynnetä heti puimisen jälkeen.

Materiaalista kiitän hyvää ystävääni, joka ei ole varsinainen hevoshullu, mutta jonka silti sain raahattua mukaan tallille tänään. Hän kuvasi pyynnöstäni enemmän videota, joten sain tehtyä teille videon. Editoidessa sitä meni aikaa idioottimaisen Movie Makerin kanssa, siksi postaus tulee näin myöhään, mutta se oli pakko tehdä tänään! :D


Videossa muuten näkyy paikka paikoin Ajatus-parka, joka pääsi kyllä pellolle, mutta sai mennä vain käyntiä. Toivottavasti se pian paranee!

Ratsastuksen jälkeen pesin Marjatan tarkasti sienellä, vaikka se ei paljoakaan elettä arvostanut, vaan yritti vimmatusti ravistella kaikki vedet päälleni. Olin - olen vieläkin - tosi tyytyväinen ja iloinen tämän vapautuksen jäljiltä, sain luultavasti karistettua loputkin flunssan rippeet matkasta viikon sairastelun jälkeen. Syysflunssat ovat kavalia, lieviä ja pitkäkestoisia. Nyt yritän pysyä terveenä ja muokata lähipäivinä hieman päivitetymmän ulkoasun. Minun koneellani ainakin tuo taustakuva tuntuu temppuilevan, huomaatteko te siinä mitään?

Oletteko te päässeet sänkkärille tänä vuonna?

art :DD

5. syyskuuta 2016

Mites sen blogin kävi?

"Postausta tulossa satavarmasti, ehkä myös video, kuten viime vuonna!"
 JUU KYLLÄ!

Olen aivan taatusti maailman aikaansaamattomin ihminen, koska niinhän se on, että on vähän into mennyt bloggaamiseen, vaikka silti samalla kovasti tahtoisi kirjoitella. Mitään ei vaan saa koskaan aikaiseksi. Mun pitäisi oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä elämällä edes jotain, minkä voisi saattaa kunniallisesti loppuun. :D

Kesä tuli ja kesä meni, ja nyt sitä ollaankin sitten ysiluokalla. Tämä takaa tietenkin sen, että siitä ajasta, mitä bloggaamiseen muuten riittäisi, nipistetään vielä reilusti pois. Mutta miksi ihmeessä en voinut kirjoittaa blogiin kesän aikana, kun aikaa olisi ollut yllin kyllin? Samanlainen kesän hiljaiselo oli viime vuonnakin, ja uskoakseni se johtuu siitä, että olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat elämään rutiinia voidakseen toimia jokseenkin järkevästi.

Pele-kulta ♥

Ratsastukseen olisi todellakin motivaatiota, mutta tunneilla käymisen tilanne on tällä hetkellä aika epävakaa. Kylämäen talli on kuitenkin aika kaukana, eikä siellä pidemmän päälle ole kauheasti puitteita kehittyä. Marjatan kanssa olisi tarkoitus alkaa käydä tunneilla muutaman kerran kuussa ja Ajatusta alkaa kuntouttaa heti, kun sen yllättäen johonkin terävään iskeytynyt etunen alkaa toipua. Viimeksi mainitun mustan murheenkryynin tulevaisuus ei myöskään ole varma, mutta sen persoona on sen verran ihana, että siitä en haluaisi todellakaan luopua! Se on ehkä ensimmäinen hevonen ikinä, joka osoittaa kiintymystä. Voitteko uskoa, viimeksi kun hain sen laitumelta keskiviikkona, päätin kokeilla uutta kikkaa ja istahdin kymmenen metrin päähän portista kyljittäin. Yli sadan metrin levyisen laitumen toisessa päässä oleva Ajatus lähtee kävelemään portille päin ja pysähtyy lopulta nuuskien mun naamaa uteliaasti. Tähän asti olen aina kuvitellut, ettei sellaista suhdetta tulisi ennen kuin joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä - EHKÄ - ostan oman hevosen. Olin suorastaan pakahtua, ja sen kertainen ratsastuskin meni ihanasti (kevyt alkumaasto ja käyntituuppailua kentällä vähän alle tunnin verran). Siitä hevosesta aion pitää kiinni. ♥

Marjatankin kanssa alkavat asiat selkeytyä, sen kunnioitus mua kohtaan on jo ihan eri luokkaa kuin joskus alkuaikoina, jolloin se tapasi viedä vähän miten sattuu käsitellessä. Tekeehän se sitä joskus vieläkin, kun sen on luultavasti aikoinaan annettu tehdä vähän mitä sattuu, mutta nyt se jo sentään uskoo, kun pyydetään olemaan kunnolla. Kun tulee sopivia sänkkäreitä, me mennään Marjatan kanssa karauttelemaan kunnon peltolaukat, sitä ei ole tapahtunut sitten kevättalven!

aiemmin kesällä

huh huh, tässä kuvassa kiteytyy lähes vuoden saikuttelun tulos! Siis katsokaa tuota mahaa!

Blogin kannalta en lupaa mitään. Todennäköisesti teen postauksia ehkä 1-4 kuukaudessa, mutta lopettaa en aio, ainakaan kokonaan, ainakaan vielä. Yritän myös käynnistää bannerikeittiön taas, nyt on aikaa kun syysflunssa iski ja on vähän lämpöä ja nuhaa. Todennäköisesti tämän kirjoittaminen takaa vain sen, että tulossa on taas uusi kahden kuukauden hiljaiselo, mutta hei, aina voi yrittää! Niin kauan kuin saan bloggaamisesta iloa ja haluan tehdä sitä, jatkan. Jos se alkaa tuntua täydelliseltä pakkopullalta, lopetan tai ainakin pistän blogin ihan jäihin niin pitkäksi aikaa kuin siltä tuntuu.

Tähän loppuun kiitän vielä erikseen Kuusikorven P(T)erskanelosia! Meitä oli vain 6, mutta leiri oli silti ikimuistoinen, niin kuin leiri nyt voi olla. Minulla on leiripäiväkirja, jota kirjoitin leirillä ollessani, joten kuka tietää, ehkä kirjoitan erikseen postauksenkin siitä? ;)
Tässä leirivideo!


Vielä erityiskiitos teille 41 ihanalle siellä, jota ette lopettaneet lukemista tämän hiljaiselon aikana! Toivottavasti näen teitä yhä tulevaisuudessa, vaikka ymmärrän varsin hyvin, jos saan kirjoittaa tästä lähin vain itselleni. :D