18. Hevonen/poni, jolla on rauhoittava vaikutus
19. Tunti, joka jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen
20. Hevonen/poni, jolla laukkasin ekan kerran
Rölli. Ei tarvinnut edes miettiä, valaa rohkeutta kun joku säikkyy, ihan pakostakin kun on sellainen että pommi saa räjähtää vieressä ennen kuin pelästyy!
Torstaina ratsastin Sandralla. En valitettavasti saanut aikaan postausta aiemmin, mutta tässä se nyt on.
Näin alkuun sanon - viime postaukseen kirjoitin että parhaiten toimiva hevonen on Sandra. Nyt se elikko todisti mulle kunnolla, että näin ei suinkaan ole. Hyvä kun pysyin edes selässä.
Koko hevospäivä alkoi sillä että Vahdontiellä sattui kolari ja piti kiertää Moision kautta, joten myöhästyin. Sandra oli jo mulle laitettu kuntoon, joten eikun selkään vaan. Jalustimia piti säätää oikein urakalla että ne oli sopivat - että mitä sähläystä oli jo alusta asti. Alkukäynnit sentään sujui, Sandra oli hieman reippaampi kuin ehkä normaalisti mutta yhdistin sen sateeseen jonka takia maleksimme maneesissa emmekä kentällä.
Raviin siirryimme aika nopsaan. Sandra oli hieman energinen nyt, ja meni aika lujaa tietyissä paikoissa. Tulimme puomejakin, ne sujuivat hienosti lukuun ottamatta paria sekaannusta.
Sandruska oli jo aika rauhallinen, mutta hepparukka ei tiennyt mitä oltiin tekemässä seuraavaksi ja se innostui ihan totaalisesti siitä. Koko lopputunnin tämän tehtävän jälkeen nimettömäni huusivat armoa ja minua pelotti koko ajan koska Sandra lähtee käsistä.
Kyseessä oli Sandran lempipuuhia - laukka ilman mitään erityistä uralla samaan aikaan kuin muutkin. Se oli aivan innoissaan ja lähti kunnolla eteen.
Sain sen lopulta hidastettua raviin mutta käynti ei ottanut sujuakseen. Tässä vaiheessa äiti lähti pois (laittamaan Mattia), eikä kuvia ole enempää, valitettavasti.
Aloimme hypätä. Sandra kävi niin kuumana jo pelkistä puomeista, että kauhoi jättiaskeleita. Olin niin keskittynyt Sandran pitelyyn että en totta vie huomannut esteitä - edes 40-senttistä, joksi Marjo sen lopulta minulle nosti.
Joku saattaa tässä kohtaa ajatella, että ei kuulosta pahalta ja selviäisi tilanteesta helposti. Valitettavasti minä TIEDÄN ja sain TUNTEA, että se ei ole niin yksinkertaista. Okei - selvisin, juuri ja juuri, mutta Sandra oli koko ajan lähdössä. En pystynyt hallitsemaan sitä täysin. Jälkikäteen se tuntuu minustakin oudolta, mutta se oli pelottavaa. Todella.
Loppuraveissakin Sandra oli koko ajan lähdössä. Se kaahasi uraa pitkin ja sain tehdä voltteja urakalla.
Loppukäynnitkään eivät sujuneet niin hyvin. Sandra tepasteli kuin tulisilla hiilillä, mutta onneksi se rentoutui loppua kohden.
En riisunut sitä varusteista koska se jatkoi seuraavalle tunnille.
Tulipahan se Sandran toinenkin puoli koettua !! :D
(Postaus oli vähän lyhyehkö, mutta vedimme aika samaa kuviota koko ajan tunnilla eikä siitä ole mitään erityistä sanottavaakaan...)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti