Oikein päin

Kyllä. Mulla oli tänään Kylämäellä tunti, ja ratsuni puoliveriruuna Lordi kulki lähes koko tunnin ajan oikein päin!

Valitettavasti Lordi on yksityishevonen ja vain silloin tällöin tuntikäytössä. En halua laittaa Lordista kuvia tänne blogiin, koska en tiedä, saako Lordista kuvia mihinkään laittaa.

Heräsin aamulla jo varttia yli seitsemän, ja 8:20 lähdettiin puksuttelemaan äidin autolla Kaarinaan päin. Siellä vaihdettiin äidin tuntikaverin autoon, ja ajoimme kimppakyydillä puolisen tuntia Kylämäkeen. Sää mitä surkein, tuulta, vesiloskaa ja kenttä lähes jäässä. Emme siis laukanneet tunnilla, kuten arvata saattaa, mutta se ei haitannut, kun koko tunti meni muuten hyvin!

äidin ratsu Paukku edustuskunnossa

Bitte otti nokoset ennen tuntia

Minua jännitti vähän, kun näin hervottoman kokoisen Lordin maasta. Se on lähelle Matin kokoinen, joka on 170-senttinen. En kuitenkaan usko Lordin olleen ainakaan yli paria senttiä Mattia korkeampi, todennäköisesti se on hieman pienempi. Monesta sentistä ei kuitenkaan nyt puhuta.

Nousin jonkin jakkaran tapaisen päältä Lordin satulaan. Kävelimme pitkin ohjin muutaman kierroksen oikealle, ja totuttelin samalla Lordin maatavoittavaan käyntiin, joka töksötti hieman (tai sitten se oli kova kentän pohja). Koottuamme ohjat, teimme muutaman kierroksen ajan pysähdyksiä joka sivun keskelle. Lordi pysähtyy jo lähestulkoon pelkällä istunnalla, mutta liikkeellelähdossä se on vähän hidas pohkeelle.

Hetken kun pysäyttelimme, Marjo väsäsi lyhyiden sivujen keskelle pikkuvoltit, jotka piti mennä käynnissä. Pitkien sivujen keskelle pysäytettiin edelleen. Lordi alkoi myödätä edestä silloin tällöin - eniten voltilla. Se keveytyi edestä ja kulki oikein päin, mutta vain hetkellisesti. Kun aloimme mennä pitkät sivut ravissa, Lordi kulki hyvin oikeastaan vain käyntipätkän, eli sen voltin.

Vaihdoimme suuntaa vasempaan lävistäjän kautta, ja jatkoimme heti samaa tehtävää. Lordi alkoi vähitellen pysyä hyvänä myös ravissa, mutta ei koskaan yli kierrosta putkeen. Helpottui kovasti, kun jätimme toisen voltin pois, minkä seurauksena teimme voltin käynnissä vain toiselle lyhyelle sivulle ja ravasimme 3/4 kierrosta.

Ratsastimme hetkisen käyntiä pitkin ohjin, jonka jälkeen jäimme ympyröille. Bitte ja Paukku jäivät toiseen päähän, minä toiseen. Ensin ratsastimme käynnissä uran selväksi hevosille vasemmassa kierroksessa, ja sitten ratsastimme toisen ympyrän puolikkaan harjoitusravia, toisen käyntiä. Lordi kulki aluksi käynnissä taas oikeastaan kokoaikaisesti oikein  päin, mutta pää painui hetkittäin liian alas ryntäiden seudulle. Kun menimme harjoitusravia puolikkaalla ympyrällä, Lordi kulki käyntipätkät hyvin ja ravissa ajoittain hyvin. Huomasin kyllä ravistakin selkeästi, milloin heppa meni oikein!

Pikkuhiljaa ravasimme ympyröillämme kokoaikaisesti harjoitusravia. Lordi ei pysynyt koko ajan kuolaimella, mutta se meni todella hyvin silti! Ravissa pystyi oikein hyvin sitten istumaan, myös sitten kun vaihdettiin ympyrällä suunta oikealle. Ravasimme vähän harjoitusravia ja sitten jäimme ympyrälle loppuraveihin keventäen. Kevyessä ravissa Lordi alkoi hieman valua ulos, mutta se oli sisäpohkeella korjattavissa. Loppukäynnit ratsastimme uralla pitkin ohjin.

Tallissa pari tallityttöä kertoivat, mitä Lordille piti tehdä. Ensin tietysti varusteet pois, sitten kaksi loimea selkään ja tarhaan. Riimun kanssa oli hieman vaikeuksia, kun Lordi tykkäsi vetää päätään ylös, mutta sekin meni sitten loppujen lopuksi päähän ihan hyvin. Kahden loimen kanssa säädettiin myös enemmän kuin olisi tarvis, mutta lopulta nälkäinen hepo saatiin tarhaan, jossa se ajoi kiireesti muut hevoset pois heinäkasan läheltä. :D

Bitte äidin tunnilla

Äidin tunti on meidän tuntimme jälkeen. Katsoin ja kuvailin tuntia hetken, ja menin sitten katsomaan Kylämäen Sumutorvea. Aasihan se on, Babara nimeltään. Se on kai kiljunut aika paljon viime aikoina, koska kun se aloitti sumutorvikiljuntansa, sen ääni vinkui aika paljon. Söpö on valkea aasi joka tapauksessa.

Äidin tunnin jälkeen kuvailin hevosia, kunnes ne vietiin pihattoon. Paukku parka oli ihan ryvettyneen näköinen! Kaikki muutkin olivat, mutta Paukku oli jotkenkin kaikista surkeimman näköinen. Räkis tietysti kaikista vähiten, se kun pääsi joutui liikkumaan vain äidin tunnilla.

kastunut Bitte

surullinen Paukku

Räkiksestä en saanut julkaisukselpoisia kuvia. Se tamma taitaa keinot kuvauksen välttämiseen. Lopulta en jaksanut enää yrittää. :D

Ensi lauantainakin on näillä näkymin tunti. Sen haluaisin mennä Bittellä, mutta menen tietysti sillä, jonka Marjo minulle määrää! Nuo kaikki ihanat Kylämäen heposet tuntuvat olevan sellaisia, että lähes kuka tahansa voi niitä ratsastaa ilman ongelmia. ♥