Puomihevonen

Moikka!

Aprillipäivä oli ja meni, mutta en (kuten en viime vuonnakaan) tehnyt mitään aprillipiloja blogin puolella, kuten monet muut. Toisaalta en myöskään tehnyt muitakaan piloja missän, olin laiska. :D

Palatakseni itse aiheeseen, olin ratsastamassa Tompalla. Se taitaa jo tunnistaa meidän auton, koska yleensä se on siinä aidalla odottamassa ja katsoo korvat hörössä, kun viemme tallikamppeet talliin ja haemme porkkanan. Sitten se tulee portille vastaan kiinni otettavaksi.

Hoidin hieman kuraisen hevosen mahdollisimman siistiin kuntoon, ja me laitoimme sille satulan ja suitset selkään. Oli ihan kaunis ilma, joten ajattelin, että koitettaisiin niitä puomeja, ja niinpä me sitten koitettiin.

Jo alkukäynneissä oli reilusti eroavaisuuksia aiempiin ratsastuskertoihin. Ensinnäkin Tomppa oli aika rento, eikä kytännyt mitään - yhtään säikähdystäkään ei tullut! Lisäksi se liikkui eteen, olinkin koko ajan silleen "mitä ihmettä tää liikkuu", todellakin oikeasti liikkui!

Tein alkukäynneissä aika paljon voltteja pidemmillä ohjilla, lisäksi pysäytin muutaman kerran varmistaakseni jarrujen toiminnan, joka on oikeastaan aina hyvä.

Testasin myös puomeja aika nopeasti. Ne olivat kentän keskellä niin, että niitä tultiin kahdeksikolla. Kentän keskellä oli siis ns. vinoneliö, niin että aina kahdeksikon risteyskohdassa mennään kaksi puomia. Tompalle käynti- ja ravivälit olivat täydelliset, laukkaväliä ei niillä testattu, koska tiesimme sen olevan liian lyhyt.

Puomeja tulimme aluksi käynnissä muutaman kerran niin, että olimme muuten ravikahdeksikolla, mutta puomit aina käynnissä. Pian tultiin kuitenkin puomeja ravissakin, minä kevyessä istunnassa. Tomppa kovensi aina vauhtia puomeille, se tykkäsi hirveästi kun oli vaihtelua yksitoikkoiseen sileällä ratsastukseen.

Tein erilaisia tehtäviä, kuten pysähdyksiä, kahdeksikon keskelle. Tomppa suoriutui niistä hienosti, vaikka välillä pysähdykset olivat alla olevan kaltaisia...

Jäin oikeaan kierrokseen uralle välikäynteihin, ja kaavailin laukkaamista. Ajattelin ensin laukata puomien jälkeen molemmat "ympyrän puoliskot", mutta Tomppa ei koskaan nostanut laukkaa, kun halusin.

Pikku hiljaa aloin koettaa nostaa laukkaa pitkillä sivuilla, mutta se oli täysi fiasko, laukka ei kertaakaan noussut, tai sitten se oli semmoinen yhden askeleen laukkapätkä, jota ei saanut edes ylläpidettyä. Alkoi pikku hiljaa tulla jo melkein itku, koska syyllistyn hevosten kanssa usein siihen "jos ei viidestä kerrasta onnistu niin menee hermo" juttuun. Koetin laukata myös ympyrällä toisessa päädyssä, mutta sekään ei sitten millään meinannut onnistua, nostoyritykset olivat alla olevan kaltaisia.

Lopulta sain nostettua laukan pitkän sivun alusta, ja sen jälkeen nousi jo pienestäkin pohkeesta. Puomit olimme siirtäneet lyhyiden sivujen keskelle, ja tulin niitä laukassa. Tomppa hikosi kun joutui toihin, mutta oli selkeästi tyytyväinen kun sai mennä puomeja.

askel ei oikein sopinut

pieni huonolaatuinen videonpätkä

Päätin lopettaa, kun olimme kerran tulleet hyvin molemmat puomit. Ravasin pidemmällä uralla loppuraveja aika pitkään, kun äiti keräsi puomit pois, ja talutin sitten loppukäyntejä. Niitä sai taluttaa aika kauan, että hevosen hengitys tasaantuisi.

Hoidettiin hevonen pois, se pääsi syömään heiniä omaan karsinaan.

Oli kyllä taas tosi kiva kerta, vaikka ei kaikki mennytkään ihan putkeen, niin suurimmaksi osaksi kuitenkin. Eniten tyytyväinen olen tuohon raviin, joka oli ihan kunnollista alusta asti. Pitää koettaa hypätä joskus, kun puomit ovat selkeästi Tompalle vanhastaan tuttu juttu. :)