23. syyskuuta 2015

Ilahduttava Iitu ja kiitettävä Kitti

Heippa! Tässä on nyt vierähtänyt pikkutovi viimeisestä postauksesta, olin viikonlopun äidillä, enkä sieltä halunnut postailla äidin ylettömän hitaalla koneella, vaikka silloin minun piti kirjoitella.

Edellisviikon lauantaina totesin löytäneeni uuden kivan hevoskaverin ja viime viikolla Kitti valloitti uuden alueen sydämestäni. Ei tarvinnut vaihteeksi epäröidä onnistuu-tunnisteen laittoa ollenkaan! Molemmat hevoset olivat ihania, mutta Kitillä menty tunti onnistui ehdottomasti paremmin.


Iitu on erittäin virkeä suokkitamma. Se oli tosi ihana hoitaa ja hyvä pullistelemaan. Kentälläkin alkukäynneissä oli oikein rento ja rauhallinen, mutta rouvan todellinen vauhti ilmeni, kun päästiin kovempiin vauhteihin. Marjo ei pitänyt tuntia tällä kertaa, vaan meitä oli tuuraamassa Kylämäen toinen (uusi) opettaja, Satu. Satun opetus on hieman tiukempaa kuin Marjon, mutta se teki välillä ihan hyvää! :)


Tällä tunnilla teimme sellaista tehtävää, jota en ole aiemmin tehnyt. Se meni niin, että ratsastettiin kahdeksikon puolikas eli S-kirjain, mutta ei toista puolikasta niin että siitä olisi tullut kahdeksikko. Eli aloitimme aina C:stä S-kirjaimen ratsastuksen joka päättyi L-kirjaimeen, ja ratsastimme uraa pitkin takaisin C:hen ja toiseen suuntaan S-kirjaimen.


Ensin kävelimme tehtävää, myöhemmin ravasimme. Vihreiden pallojen eli sokeripalojen välissä piti suoristaa hevoset, Iitu luisti tästä tehokkaasti aina kun vaan mahdollista.



haha, issikka!





Kun tämä tehtävä päättyi, hetken kävelyjen jälkeen aloimme ratsastaa ravia uralla. Toiselle pitkälle sivulle teimme voltin, ja voltilla Satu laittoi meidät asettamaan hevosemme kunnolla. "Nosta kättä ylös! Y l ö s ! Sen pitää taipuu, sun pitää ratsastaa sitä!" Ohjeita tuli tykin suusta. En oikein ollut mielissäni tuosta "nosta kättä vaikka puoli metriä ylöspäin jos se ei taivu", vaikka se toimikin, mutta tein Sadun ohjeiden mukaisesti kuitenkin. Se sai Iitun toimimaan, mutta tuntui jotenkin pakottamiselta ja liian "jämäkältä". No, koska Iitu ei vaikuttanut sen tyytymättömämmältä, en ainakaan tuhonnut sen luonnetta tai (uskoakseni) aiheuttanut sille kipua.



Laukkasimme keskiympyrällä kumpaankin suuntaan. Iitu kaatui lähestulkoon pelottavasti sisäänpäin, heh. Istuntani oli ihan karmea, kun en osannut rentoutua siellä. Noh, sitähän varten tunneilla käydään, että opitaan. Toivottavasti mäkin opin vielä joku päivä, koska tuollaista ei todellakaan jaksa katsoa kauaa!




toisinaan kiinnostaisi oikeesti tietää, mitä mä siellä selässä oikein säädän


siis mitäh??! Miten mä noin huonosti voin istua, ravissa :DD

Iitu oli muutoin tosi kiva ratsastaa, mutta juoksi vähän alta ja nyppi koko ajan päätään inhottavasti. Se kuulemma tekee sitä (lähes?) kaikilla, mutta se pisti kuitenkin miettimään, tekeekö jotain väärin vai miksi se sitä niin nyppii. Ratsastanko kovakätisesti? Vedänkö suusta? Teenkö jotain muuta? Samalla tavalla olen kuitenkin ratsastanut muillakin hevosilla, joten ehkä se vain on tapa. Mietityttää se silti.

Viime lauantaina ratsastin Kitillä. Suokaa anteeksi kuvattomuus, joten tihrustan tähän pikkuselostuksen. Ihan postausta vaille en voi tuntia jättää, koska niin hyvin meni!
   Tiesin jo perjantaina saavani mennä Kitillä, ja olin innoissani. Kitin silmä ei vieläkään ole vissiin ihan 100% kunnossa, mutta se ei vuoda ja näkee ihan normaalisti. Hoidin sen varustin sen ja hyppäsin kyytiin.
   Jo alussa koetin ratsastaa Kittiä aika reippaaksi. Ratsastimme uran sisäpuolella alkuravit, ja laukkasimme heti alkuun vasurissa uraa pitkin. Kitti oli ihanan reipas. Laukkasimme myös kevyessä istunnassa, ja hepo oli niin super!
   Ratsastimme kaikki ilman jalustimia. Toisella pitkällä sivulla ravattiin, toisella oli käyntipujottelu. Tavoite oli saada hepat kuuliaisiksi painoavuille. Kitti herkistyi, mutta ihan pelkillä painoavuilla en saanut pujoteltua. Saimme myös ratsastaa yhdellä kädellä, mutta sitten ei pujottelusta valitettavasti tullut mitään. Vaihdoimme suunnan vasempaan, ja laukkasimme uraa ilman jalustimia! Oli niin ihanaa, ja Kitin laukassa oli ravinkin jälkeen helppo istua. :)
   Oikealle (pukkikiekkaan) en laukannut ilman jalustimia. Sain muutaman noston, mutta myös muutaman pukituksen. Oli tosi kiva tunti, todella, opin vähän siitä, miten Kittiä pitäisi ratsastaa! ♥

Mahtaako seuraava postaus olla se banneripostaus, pitäisi saada sekin valmiiksi. Ensipostaukseen!

12 kommenttia

  1. Erilaiset opettajat on oikeasti voimavara, esimerkiksi minua opettaa kolme eri opettajaa, kaikki ihan eri tyylisiä: Yksi painottaa istuntaa, toinen tehtävän täsmällistä suorittamista ja kolmas antaa paljon omaa tilaa ja neuvoo vain "tarvittaessa". Sitä ihan huomaamatta kasvaa monipuolisemmaksi ratsastajaksi :) toivottavasti kuri ei ollut liian tiukkaa, tiedän miltä tuntuu ;)

    On kyllä hyvä kuulla, että tunneista on nyt viimeaikoina jäänyt paljon käteen ja fiilikset on ollu nousujohdanteisia :) tsemppiä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut liian tiukkaa, tykkäsin opetuksesta. Marjo myös painottaa enemmän istuntaa, tuo Satu taas itse ratsastusta ja hevosen hallintaa. Kiitos paljon ihanasta kommentista!

      Poista
  2. Odotan niin innolla tota banneripostausta koska osaat tehä niin hienoja, nii jos pikku hiljaa määkin oppisin tekeen ees jotai!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, paljon kiitoksia! :D Kun treenaa ja tietää muutaman (tusinan) kikka kolmosen, niin saa oikein hyvää jälkeä aikaan. Ei sitä paitsi kannata odottaa liikoja, vaikka selostankin aika tarkkaan yksityiskohtia. ;)

      Poista
  3. Analysoit nää sun ratsastuspostaukset aina niin kivasti, sekä tekstin ja kuvien määrä on hyvässä suhteessa toisiinsa, tykkään! Kiva postaus muutenkin :)

    VastaaPoista
  4. Kivoja kuvia ja mun mielestä kivasti näytti myös menevän, tomeran näköinen suokki tää Iitu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iitu oli tosi kiva! Kiitos taas paljon Ella. :)

      Poista
  5. Oii nää kuvat on ihanan valosia!! :) Ja hyvin näytti menevän teillä kuvien perusteella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne on kun muokkasin, näitä syksyllä ja muutenkin pimeällä otettuja kuvia tulee muokattua paljon enemmän kuin esim. kesällä otettuja. :D Kiitos kivasta kommentista Alina!

      Poista
  6. Olympia ilman mitään tukiremmejä + tuollaista käden käyttöä... Tiedätkö kuinka vahva ja hidas kuolain olympia oikeasti on ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Iitulla tukiremmi, menee turvan "alapuolella" eli leuan alla. Se estää juurikin sen, että kuolain jäisi vetämään, jos olen oikein ymmärtänyt. Tiedän, että olympia on voimakasvaikutteinen kuolain, mutta tiedän myös, että opettajani ei olisi antanut Iitua mulle jos pelkäisi että ratsastan sitä jotenkin väärin tms. Vaikka Marjo ei tuona tuntina opettanutkaan, hän jakoi silti hevoset. Voitko olettaa 4 vuotta ratsastaneelta puskaratsastajalta aina siistin tuntuman, hevosella kuin hevosella? Antaa opettajan päättää ratsastanko hyvällä tuntumalla vai en. Kiitos näkemyksestä, vaikka olisit voinut esittää sen positiivisemmin. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että olisin voinut ratsastaa paljon siistimmin. :)

      Poista