Mites sen blogin kävi?

"Postausta tulossa satavarmasti, ehkä myös video, kuten viime vuonna!"

 JUU KYLLÄ!

Olen aivan taatusti maailman aikaansaamattomin ihminen, koska niinhän se on, että on vähän into mennyt bloggaamiseen, vaikka silti samalla kovasti tahtoisi kirjoitella. Mitään ei vaan saa koskaan aikaiseksi. Mun pitäisi oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä elämällä edes jotain, minkä voisi saattaa kunniallisesti loppuun. :D

Kesä tuli ja kesä meni, ja nyt sitä ollaankin sitten ysiluokalla. Tämä takaa tietenkin sen, että siitä ajasta, mitä bloggaamiseen muuten riittäisi, nipistetään vielä reilusti pois. Mutta miksi ihmeessä en voinut kirjoittaa blogiin kesän aikana, kun aikaa olisi ollut yllin kyllin? Samanlainen kesän hiljaiselo oli viime vuonnakin, ja uskoakseni se johtuu siitä, että olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat elämään rutiinia voidakseen toimia jokseenkin järkevästi.

Pele-kulta ♥

Ratsastukseen olisi todellakin motivaatiota, mutta tunneilla käymisen tilanne on tällä hetkellä aika epävakaa. Kylämäen talli on kuitenkin aika kaukana, eikä siellä pidemmän päälle ole kauheasti puitteita kehittyä. Marjatan kanssa olisi tarkoitus alkaa käydä tunneilla muutaman kerran kuussa ja Ajatusta alkaa kuntouttaa heti, kun sen yllättäen johonkin terävään iskeytynyt etunen alkaa toipua. Viimeksi mainitun mustan murheenkryynin tulevaisuus ei myöskään ole varma, mutta sen persoona on sen verran ihana, että siitä en haluaisi todellakaan luopua! Se on ehkä ensimmäinen hevonen ikinä, joka osoittaa kiintymystä. Voitteko uskoa, viimeksi kun hain sen laitumelta keskiviikkona, päätin kokeilla uutta kikkaa ja istahdin kymmenen metrin päähän portista kyljittäin. Yli sadan metrin levyisen laitumen toisessa päässä oleva Ajatus lähtee kävelemään portille päin ja pysähtyy lopulta nuuskien mun naamaa uteliaasti. Tähän asti olen aina kuvitellut, ettei sellaista suhdetta tulisi ennen kuin joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä - EHKÄ - ostan oman hevosen. Olin suorastaan pakahtua, ja sen kertainen ratsastuskin meni ihanasti (kevyt alkumaasto ja käyntituuppailua kentällä vähän alle tunnin verran). Siitä hevosesta aion pitää kiinni. ♥

Marjatankin kanssa alkavat asiat selkeytyä, sen kunnioitus mua kohtaan on jo ihan eri luokkaa kuin joskus alkuaikoina, jolloin se tapasi viedä vähän miten sattuu käsitellessä. Tekeehän se sitä joskus vieläkin, kun sen on luultavasti aikoinaan annettu tehdä vähän mitä sattuu, mutta nyt se jo sentään uskoo, kun pyydetään olemaan kunnolla. Kun tulee sopivia sänkkäreitä, me mennään Marjatan kanssa karauttelemaan kunnon peltolaukat, sitä ei ole tapahtunut sitten kevättalven!

aiemmin kesällä

huh huh, tässä kuvassa kiteytyy lähes vuoden saikuttelun tulos! Siis katsokaa tuota mahaa!

Blogin kannalta en lupaa mitään. Todennäköisesti teen postauksia ehkä 1-4 kuukaudessa, mutta lopettaa en aio, ainakaan kokonaan, ainakaan vielä. Yritän myös käynnistää bannerikeittiön taas, nyt on aikaa kun syysflunssa iski ja on vähän lämpöä ja nuhaa. Todennäköisesti tämän kirjoittaminen takaa vain sen, että tulossa on taas uusi kahden kuukauden hiljaiselo, mutta hei, aina voi yrittää! Niin kauan kuin saan bloggaamisesta iloa ja haluan tehdä sitä, jatkan. Jos se alkaa tuntua täydelliseltä pakkopullalta, lopetan tai ainakin pistän blogin ihan jäihin niin pitkäksi aikaa kuin siltä tuntuu.

Tähän loppuun kiitän vielä erikseen Kuusikorven P(T)erskanelosia! Meitä oli vain 6, mutta leiri oli silti ikimuistoinen, niin kuin leiri nyt voi olla. Minulla on leiripäiväkirja, jota kirjoitin leirillä ollessani, joten kuka tietää, ehkä kirjoitan erikseen postauksenkin siitä? ;)

Tässä leirivideo!

Vielä erityiskiitos teille 41 ihanalle siellä, jota ette lopettaneet lukemista tämän hiljaiselon aikana! Toivottavasti näen teitä yhä tulevaisuudessa, vaikka ymmärrän varsin hyvin, jos saan kirjoittaa tästä lähin vain itselleni. :D