Millainen olen ratsastajana?
Tässä luukussa siis turinoin vähän siitä, millainen minä olen/olen ollut ratsastajana oman käsitykseni mukaan. Olen aika mukautuva ratsastaja ja osaan jotakuinkin ratsastaa kunkin hevosen herkkyyden ja luonteen mukaisesti. Ratsastan esimerkiksi Sissiä aivan eri tavalla kuin Rölliä ja Mattia ja Fellaa ratsastin aivan sen omaan tyyliin, Fella kun nyt oli vähän... Fella.
 |
| vanhin ratsastuskuva minusta, toukokuulta 2013 |
Ihan ratsastusurani alussa ekana vuotena en tietenkään osannut suoraan sanottuna mitään. Toisena vuotena aloin hieman oppia, kun menin juurikin Pedrolla ja shettiksillä eniten. Pedro oli kaiketi tuolloin suosikkini. Pidin myös Faaraosta. Minulla on aina ollut suhteellisen hellä käsi, mutta joskus hellyys unohtuu, esimerkiksi kun joskus koetan pysäyttää kuumennutta heppaa. Jalankäyttö laiskoilla hevosilla on ja toistaiseksi tulee olemaan suurin ongelmani avuissa, koska olen taipuvainen käyttämään pohkeita turhaan huomaamattani. Ja se, että käytän niitä huomaamattani, siitä tekee varsinaisen ongelman. Sissillä ei kuitenkaan siihen oikein voi syyllistyä, kuten ei Sandrallakaan.
 |
| tällaisissa kuumentumistilanteissa se hellä käsi Sissilläkin unohtuu. Elokuu 2014 |
Istuntani on ihan okei käsiä ja satunnaista etukenoilua mm. laukannostoissa huolimatta. Kädet taas meinaa lähteä karkailemaan vähän joka tilanteessa. Niihin pitäisi oikeasti keskittyä enemmän. Vaan kun en osaa. Onneksi on ratsastuksenopettaja, joka auttaa istunnan hiomisessa, se omien virheiden huomaaminen ja korjaaminen kun ei tunnu olevan ratsastajien parhaita puolia. Minuakin joskus ihmetyttää, miten se oikea keskittyminen oikeasti auttaa asiaan! Kun minäkin koko ajan huomaisin keskittyä istuntaani, ei virheitäni, turhaa pohkeiden käyttöäkään, olisi olemassa ollenkaan. Virheitä vain tekee niin paljon ja niiden samanaikainen korjaaminen on oikeasti haastavaa kun niitä on tarpeeksi. Esimerkiksi selän oikea asento, käsien pitäminen kyljissä ja avut sopivina on laukannostossa minulle vieläkin lähes mahdotonta ellen oikeasti keskity siihen.
 |
| ratsastustekniikkani parhaimmillaan jos käsiä ei lueta mukaan. Lokakuu 2014 |
Parhaimmillani hevosen selässä olen vieläkin mielestäni ollut Fellan kanssa. Se tamma vain oli minulle se oikea poni, enkä sen veroista koskaan ole tavannut. Sissi on toki ihana, mutta Fella vain on niin TÄYDELLINEN!! ♥
Hyveeni ratsastaessani on hienovarainen apujen käyttö ainakin tarpeen vaatiessa. Röllin kanssa ei todellakaan aina voi olla hienovarainen, ja sama päti Fellaan. Sissin ja muiden herkkisten kanssa ei kuitenkaan vahvat avut tule kovin kyseeseen, jos haluaa selässä pysyä. Jalan asento on minulla myös aika kohdillaan, kuten tasapainokin. En ole koskaan Sissiltä tai Elmeriltä pudonnut, vaikka kuinka ne ovat säikkyneet ja ryöstäneet. Sen sijaan putoan Matilta kun se kavahtaa vähän sivuun, Fellalta kun se hieman kiskaisee päätään alas, Nemolta kun se pikku pukin vetää ja Romeolta kun se vähän vetää sisään (ilman satulaa tosin). Kaikista pienistä minä lennän, jotenkin käsittämättömästi. Mutta entä isommista? Ei tapahdu mitään muuta kuin ehkä pikku tasapainon menetys. :D
 |
| Fella, olet antanut mulle enemmän kuin kukaan muu ♥ |
Felluskaiselta olen oppinut suurimman etukenon pois, oikeaoppiset laukka-avut, käden asennon aika hyvin ja pohkeiden liikakäytön olen kitkenyt tamman kanssa aika hyvin pois. Ikävä ponia kohtaan on niin suunnaton yhä, vaikka sen myymisestä on jo kuukausia, että vieläkin taannoin itken kun ajattelen ponia. Olisin halunnut ostaa sen. Olisin ostanut sen jos meillä olisi ollut rahaa, luultavimmin. Jos en koskaan olisi ratsastanut Fellalla, en istuisi nyt tässä tällaisena ratsastajana.
Tällaisia mietteitä mulla on mun omasta ratsastuksesta. Ensi luukussa tulee sitten sellainen... miksikäs niitä sanotaan? TIETOPLÄJÄYS. :D
Ei kommentteja
Lähetä kommentti