23. syyskuuta 2015

Ilahduttava Iitu ja kiitettävä Kitti

Heippa! Tässä on nyt vierähtänyt pikkutovi viimeisestä postauksesta, olin viikonlopun äidillä, enkä sieltä halunnut postailla äidin ylettömän hitaalla koneella, vaikka silloin minun piti kirjoitella.

Edellisviikon lauantaina totesin löytäneeni uuden kivan hevoskaverin ja viime viikolla Kitti valloitti uuden alueen sydämestäni. Ei tarvinnut vaihteeksi epäröidä onnistuu-tunnisteen laittoa ollenkaan! Molemmat hevoset olivat ihania, mutta Kitillä menty tunti onnistui ehdottomasti paremmin.


Iitu on erittäin virkeä suokkitamma. Se oli tosi ihana hoitaa ja hyvä pullistelemaan. Kentälläkin alkukäynneissä oli oikein rento ja rauhallinen, mutta rouvan todellinen vauhti ilmeni, kun päästiin kovempiin vauhteihin. Marjo ei pitänyt tuntia tällä kertaa, vaan meitä oli tuuraamassa Kylämäen toinen (uusi) opettaja, Satu. Satun opetus on hieman tiukempaa kuin Marjon, mutta se teki välillä ihan hyvää! :)


Tällä tunnilla teimme sellaista tehtävää, jota en ole aiemmin tehnyt. Se meni niin, että ratsastettiin kahdeksikon puolikas eli S-kirjain, mutta ei toista puolikasta niin että siitä olisi tullut kahdeksikko. Eli aloitimme aina C:stä S-kirjaimen ratsastuksen joka päättyi L-kirjaimeen, ja ratsastimme uraa pitkin takaisin C:hen ja toiseen suuntaan S-kirjaimen.


Ensin kävelimme tehtävää, myöhemmin ravasimme. Vihreiden pallojen eli sokeripalojen välissä piti suoristaa hevoset, Iitu luisti tästä tehokkaasti aina kun vaan mahdollista.



haha, issikka!





Kun tämä tehtävä päättyi, hetken kävelyjen jälkeen aloimme ratsastaa ravia uralla. Toiselle pitkälle sivulle teimme voltin, ja voltilla Satu laittoi meidät asettamaan hevosemme kunnolla. "Nosta kättä ylös! Y l ö s ! Sen pitää taipuu, sun pitää ratsastaa sitä!" Ohjeita tuli tykin suusta. En oikein ollut mielissäni tuosta "nosta kättä vaikka puoli metriä ylöspäin jos se ei taivu", vaikka se toimikin, mutta tein Sadun ohjeiden mukaisesti kuitenkin. Se sai Iitun toimimaan, mutta tuntui jotenkin pakottamiselta ja liian "jämäkältä". No, koska Iitu ei vaikuttanut sen tyytymättömämmältä, en ainakaan tuhonnut sen luonnetta tai (uskoakseni) aiheuttanut sille kipua.



Laukkasimme keskiympyrällä kumpaankin suuntaan. Iitu kaatui lähestulkoon pelottavasti sisäänpäin, heh. Istuntani oli ihan karmea, kun en osannut rentoutua siellä. Noh, sitähän varten tunneilla käydään, että opitaan. Toivottavasti mäkin opin vielä joku päivä, koska tuollaista ei todellakaan jaksa katsoa kauaa!




toisinaan kiinnostaisi oikeesti tietää, mitä mä siellä selässä oikein säädän


siis mitäh??! Miten mä noin huonosti voin istua, ravissa :DD

Iitu oli muutoin tosi kiva ratsastaa, mutta juoksi vähän alta ja nyppi koko ajan päätään inhottavasti. Se kuulemma tekee sitä (lähes?) kaikilla, mutta se pisti kuitenkin miettimään, tekeekö jotain väärin vai miksi se sitä niin nyppii. Ratsastanko kovakätisesti? Vedänkö suusta? Teenkö jotain muuta? Samalla tavalla olen kuitenkin ratsastanut muillakin hevosilla, joten ehkä se vain on tapa. Mietityttää se silti.

Viime lauantaina ratsastin Kitillä. Suokaa anteeksi kuvattomuus, joten tihrustan tähän pikkuselostuksen. Ihan postausta vaille en voi tuntia jättää, koska niin hyvin meni!
   Tiesin jo perjantaina saavani mennä Kitillä, ja olin innoissani. Kitin silmä ei vieläkään ole vissiin ihan 100% kunnossa, mutta se ei vuoda ja näkee ihan normaalisti. Hoidin sen varustin sen ja hyppäsin kyytiin.
   Jo alussa koetin ratsastaa Kittiä aika reippaaksi. Ratsastimme uran sisäpuolella alkuravit, ja laukkasimme heti alkuun vasurissa uraa pitkin. Kitti oli ihanan reipas. Laukkasimme myös kevyessä istunnassa, ja hepo oli niin super!
   Ratsastimme kaikki ilman jalustimia. Toisella pitkällä sivulla ravattiin, toisella oli käyntipujottelu. Tavoite oli saada hepat kuuliaisiksi painoavuille. Kitti herkistyi, mutta ihan pelkillä painoavuilla en saanut pujoteltua. Saimme myös ratsastaa yhdellä kädellä, mutta sitten ei pujottelusta valitettavasti tullut mitään. Vaihdoimme suunnan vasempaan, ja laukkasimme uraa ilman jalustimia! Oli niin ihanaa, ja Kitin laukassa oli ravinkin jälkeen helppo istua. :)
   Oikealle (pukkikiekkaan) en laukannut ilman jalustimia. Sain muutaman noston, mutta myös muutaman pukituksen. Oli tosi kiva tunti, todella, opin vähän siitä, miten Kittiä pitäisi ratsastaa! ♥

Mahtaako seuraava postaus olla se banneripostaus, pitäisi saada sekin valmiiksi. Ensipostaukseen!

15. syyskuuta 2015

Kontrollissa kerrankin!

Viime perjantaina olin ratsastamassa Tompalla, eräs kaverini (ei halua tulla mainituksi) oli mukana kuvaamassa ja kokeili ratsastaakin. :) Tein Tompan kanssa erilaisia harjoituksia kontrollin ja ulkopohkeelle kuurouden poistamiseksi. Muun muassa ratsastin löysillä ohjilla ilman tuntumaa voltteja ja eri teitä käynnissä ja ravissa, ja vähän pysähdyksiä välillä myös. Otsikon kontrollilla tarkoitan siis nimenomaan tätä ulkopohjetta, eli siinä suhteessa heppa ainakin oli kuulolla tällä kertaa.


Aluksi oli tarkoitus harjoitella kaulanarulla ratsastusta. Tomppa ei oikein hiffannut asiaa, joten tein sen yleisen virheen ja lopetin yrittämisen siihen. (:D) Ajattelin, että siihen voi keskittyä jokin toinen kerta, ja tällä kerralla lähdin ensin ilman määränpäätäkään ratsastamaan käynnissä ja ravissa siirtymiä ja voltteja ilman ohjastuntumaa (ainakin suurimmaksi osaksi). Välillä jouduin käyttämään vähän ohjaa erityisesti ravissa, mutta sain kumpaankin suuntaan ratsastettua jotenkuten ilman ohjia. Kuvia löysällä ohjalla menosta ei tosin ole juurikaan, pari tuossa nyt on.



 pitkä jalka ja niin pois päin

Tietoisesti lähdin työstämään kontrollia vasta laukassa, vaikka olin epätietoisesti työstänyt ulkoapuja jo kaiken aikaa. Sain ratsastettua oikealle hyviäkin laukkavoltteja, joissa Tomppa ei valunut ulos ympyräuralta ja pysyi asettuneena, vaikka kaatuikin sisäänpäin aika reilusti.



asetuskin kohdillaan!!


Vasen kierros olikin sitten asia erikseen. Laukka ei tahtonut nousta millään, ja heppa vähän jäkittelikin siinä. Tässä kesti taas se tutut 10 minuuttia. Tiedostin itsekin, että lysähdin järjettömään perunasäkkiasentoon heti, kun Tomppa oli melkein nostamassa laukkaa. Tästä tietenkin seurasi, että hevonen ei nostanut. Lopulta se sitten nousi, kestihän siinäkin aikansa, huhhuh. En lähtenyt enää työstämään, vaan minulle yksinkertaisesti riitti pari nostoa ja sitten herra sai pitkät ohjat.


Kaverini pääsi vähän aikaa ravattuani Tompan selkään. Hän on kokenut ratsastaja ja ratsasti laukat sun muut myös. Tomppa oli oikein kiva hänelle, tuttua ihmistä voikin sitten lähteä testaamaan mielensä mukaan. ;) Nääh, on kiva kun se on tuommoinen vähän haastava, ettei vahingossakaan käy ratsastus koskaan pitkäveteiseksi!

Tällaisen vähän lyhyemmän postauksen kirjoitin tällä kertaa. En tiedä, teenkö lauantain ja sunnuntainkin ratsastuksista omat postauksensa, vai yhdistänkö ne. Katsotaan!