Hupu ja hyppäämisen alkeet

Kaikki jotka ovat lukeneet aiempia koirapostauksiani tietävät heti, mistä on kyse, kun mainitaan nimi Hupu. Ja niille, jotka eivät tiedä - Hupu on isovanhempieni ceskyterrieri, oikea kullannuppu ja rakastaa rapsutuksia. Se on ystäväni ja seuralaiseni silloin tällöin.

Hypytin sitä etupihallamme viime sunnuntaina. Postaus koskee tätä hyppykertaa, ja niin hyvin meni että kyllä se pian oikein hyppii esteitä, toivon mukaan. Ilmeisesti koira luottaa minuun jonkin verran kun nosteli koipiaan puomien yli vaikka olisi voinut oikoakin. Eikä minulla ollut edes makupaloja. Hieno Hupu!

Kehuin tietenkin aina jokaisen ylityksen jälkeen. Ohitukset jätin huomiotta, kuten pitääkin tehdä (?).

Kysyin tietty ensin mummulta luvan saada hypyttää Hupua. Totta kai se kävi, ja hain joskus iäisyyksiä sitten rakentamani estetolppakalustot. En tosin ymmärrä miksi otin neljä tolppaa kun kaksikin olisi riittänyt, mutta siinä se kuitenkin.

Otin Hupun etupihalle. Mummun mukaan se ei lähtisi minnekään, eikä se lähtenytkään.

Ensin tolppien välissä ei ollut puomiakaan, vaan kävelin siitä vaan läpi ilman että siinä oli mitään. Valitettavasti en älynnyt ottaa kuvia vielä tässä vaiheessa. Tosin ihan alussa kännykälle ei olisi ollut käyttöä, pari kolme ensimmäistä kertaa Hupu ei kerta kaikkiaan käsittänyt, mitä järkeä on kävellä kahden tolpan välistä, kun ne voi yhtä hyvin kiertää. Tai sitten koira oli niistä epävarma.

Jos joku tässä vaiheessa luulee minun pakottaneen koiran tolppien välistä, niin ehei. En myöskään vain rampannut koko ajan välistä, vaan kävelin ikäänkuin mini-ratsastuskenttää ympäri ja tein voltteja yms. (:D) ja huutelin välillä Hupua. Kyllähän kun se jäi tarpeeksi jälkeen esimerkiksi, suostui hyvin tulemaan tolppien väli ja vieläpä juoksujalkaa!

Laitoin sitten puomin siihen mukaan. Kuten pelkässä välikössä, tässäkin Hupu tutki puomin tarkkaan ennenkuin tuli yli. Yllä ja alla olevat kuvat ovat molemmat samasta ylityksestä, joka oli ensimmäinen. Koiran itsevarmuus siis oli kasvanut, kun uskalsi kerran tulla läpi vaikka siihen oli ilmestynytkin kepakko.

meinasi karata kun kuuli haukkumista. Tuntee onneksi hyvin nimensä!

Vaihdoin puomin erilaiseen (en enää muista miksi), mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa enää. Hupu tuli aina perässäni puomin yli ja välillä ihan juostenkin.

Hiljalleen korotin esteen miniskidiksi (minulle), tosin Hupulle se varmasti on aka iso. Se tuli ihan hypäten ja näytti nauttivankin touhusta. Tietty tuli myös "tiputtamisia", kun koira ei vaivautunut nostelemaan ketaroitaan. Se säikkyi vähän kun puomi kolisi maahan. Hassu koira!

täytyyhän sitä aina välissä haistella mielenkiintoista ruohotuppoa!

♥

Vaihdoin puomia puiseen, vähän paksumpaan puomiin. Sekin meni nätisti ja hyppyjä tuli vaikka puomi oli maassa. Koira hokasi hyppäämisen jujun, ja ellen erehdy pahasti, tykkäsi siitä!

Korotin sen toisen tolpanjalan varaan. Näitäkin tultiin juosten tai hypäten.

Viimeiseksi tultiin sellaista estettä, että puomi oli molempien tolpanjalkojen varassa. Lopetin harjoituksen siihen ja kehuin kovasti, ja siivosin ensin ylimääräiset tolpat ja puomit pois. Ja kun kävelin esteen yli hakemaan muita tolppia, Hupu hyppäsi toisen kerran perässä! Vaikka en ollut pyytänyt!

Kehuin taas kovasti, siivosin loputkin esteet pois ja menimme sisälle.

viimeinen, minun käskemäni ylitys ♥

Hupua aion hypyttää jatkossakin, ja teen siitä postausta. Toivottavasti se kehittyy sen verran että voidaan hypätä vaikka rataakin jossain vaiheessa! Se olisi tosi ihanaa!