Esteitä Matilla, neljäs tippumiseni

Olin siis perjantaina hyppytunnilla Matilla. Ensin mietin vähän, tulenko lentämään, mutta päätin silti loikata selkään edellisen tunnin päättyessä. Arvaus tosin osui osittain oikeaan; kyllähän mä tipahdin, mutta en esteillä, vaan loppuraveissa. Siitä tarkemmin edessä päin postausta.

Äiti ei paljon kuvia ottanut, esimerkiksi alkukäynneistä ei ole mitään. Matti oli kuitenkin ihan mukava sekä alkukäynneissä että raveissa, ja aloimme pian tulla tehtävää tuossa pitkän sivun sisäpuolella. Ensin käännettiin linjalle, sitten voltti ilman puomia, sitten tolppien välistä ravia, ja linjan lopussa voltti puomin kanssa, ja sitten siitä linja loppuun ja uralle. Tehtävä sujui vasuriin tosi hyvin, ehkä aavistuksen vetelä Matti oli, muttei paljon.

eka voltti

tolppaväli

toka voltti puomin kanssa

ei, en yhtään pieni tuonne selkään ole en!

Vaihdoimme suuntaa, ja aloimme tulla tehtävää niin että voltit mentiin ravissa ja suora sekä tolppien väli laukassa. Matti oli tas jälleen tosi kiva ja nosti laukan käskystä.

Sitten Marjo laittoi tolppaväliin puomin, jota tulimme laukassa. Matti ei kompuroinut siinä, ja laukkapuomit meni hyvin. Pari askelten sopimattomuutta mahtui mukaan.

jalat solmus

Marjo nosti esteen ristikoksi, jota tulimme laukassa. Ensin se oli pikku kavaletti, sitten isompi ristieste. Eka isompi tuli liian lähelle, toinen liian kauas ja kolmas meni hienosti! Eri tavat tulla yksi este.

väärää laukkaa

liian läheltä

liian kaukaa

kunnon hyppy

Siihen loppui puomeilutkin. Menimme vasempaan kierrokseen uraa pitkin ravia. Matti säikkyi kulmaa puomivoltin takana, ja otti sivuaskeleen. Herra kuitenkin kompastui. Sitten mä suistuin oikealta puolelta alas, ja Matti jäi siihen seisomaan. Se katsoi ilmeellä mitä sä siellä maassa teet, kun sun pitäis olla mun selässä?. Eikun takaisin selkään ja ravaamaan taas. Matti kuitenkin pelkäsi sitä kulmaa vielä, mutta sain sen aika lähelle sinne. Senkin hupsu pappa! Loppukäynneissä en vaivautunut enää yrittämään kun hyvin oltiin suoriuduttu.
  Vein Matin talliin alas tultuani. En kyllä ottanut Matista nyt kuvia, mutta eiköhän noista kuvista huomaa millainen se on. :D Tahallaan Matti ei kuitenkaan mua tiputtanut. Voi hepparaukkaa, kun peräkkäisinä päivinä sekä minä ja äiti lennettiin! (Äiti siis putosi Matilta torstaina, koska heppa kompastui.)
  Vielä on tekeillä se hevosten esittelypostaus, mutta se valmistuu kyllä pian.

hiekkainen chapsini. Tälle jalalle tulin