3. syyskuuta 2015

Ratsastusleirin neljäs ja viides päivä

Heippa! Näinä lähiaikoina on ollut aika paljon juttuja, mistä postailla, ja olenkin saanut blogin aika hyvin taas käyntiin. Lisäksi kun nyt olen jossain vaiheessa postaillut useankin päivän putkeen, väli tulee kyllä pitenemään, koska mikään ei ime tehokkaammin inspiraatiota kuin jatkuva koneella naputus. Mieluummin 1-2 tai vaikka 3 postausta viikossa kuin ensin 5 postausta viitenä päivänä ja sitten kahden viikon tauko. :D Nyt menen viikonlopuksi äidille, joten sinä aikana tuskin tulee tekstiä.

Mutta takaisin ratsastusleiriin! Tämä on siis tämän vuoden viimeinen ratsastusleiripostaus. Ratsastusleiri oli kyllä täydellinen, ja ensi vuonna menenkin uudelleen samaan paikkaan. ♥


Neljäs päivä, 16.7.

Leirisynttäripäivä! Täytin siis juurikin tuona päivänä 14 vuotta, ja oli tosi ihanaa olla leirillä "juhlimassa" synttäreitä. :)
   Herättiin joskus yhdeksän aikaan, minkä jälkeen selvisimme pikku hiljaa aamupalalle.

9:06

katsokaa Roopea... (toinen vasemmalta) :'D

Peltsa ♥

Maukka ♥

Sukka ♥

Hevoset oli siirretty toiselle maaläntille, koska ne olivat syöneet vanhan ihan käsittämättömään kuntoon neljässä päivässä. Toimme myös Uncan ja Simpan laidunlohkolle lähelle toista heppanelikkoa. Santtu ja Roope jakoivat siis nyt kentänviereisen laitumen kahdestaan.




pappa nautti kovasti laitumestaan! :)


näkymä laitumelta tarhoille

siivousta, tästä näkee vanhan lohkon kunnon varsin hyvin :'D

10:48

Aloimme putsailla myöhemmin satuloita, tosin se lopetettiin aika lyhyeen, koska sitten saapui Mia kertomaan, että nyt lähdetään hiekkakuoppamaastoon! Tuli vähän yllärinä kaikille, mutta se oli erittäin mieluisa ylläri. :) Mulle määrättiin Pertsa tulomatkalle, eli ratsastin sillä hiekkakuopilta takaisin, mutta saavuin hiekkakuopille autolla. Sinne ratsastanut ryhmä laukkaili ja hyppäsi ensin, ja kuvasin heitä, mutta sitten oli meidän vuoro kiikkua selkään.


Laukkasimme sellaista ympyrää pari kertaa kumpaankin suuntaan vuorotellen. Reitti meni minikumpareen ympäri. Sitten hyppäsimme renkaista koostuvaa estettä, ja vähän isomman dyynin takana olevaa ristikkoestettä. Pertsa oli tosi hieno!


Pertsa hyppäsi tämän esteen aina ihan vasemmasta reunasta :D


osaan

Ratsastimme sitten takaisin. Maasto meni hyvin, mutta lopuksi menimme sellaista mutaista polkua. Tuulia sanoi, että kannattaa antaa hevosen valita reitti. Pertsa valitsi tietenkin kiertotiet kaukaa kuusikosta, ja sain kauniit naarmut käsiini siltä retkeltä. Ihan kuin kuusikorvessa! :D

Onnistuimme myöhästymään lounaaltakin, kun katselimme kuvia kamerastani. Lounas oli silti syömisen arvoinen myöhässäkin, ai että mitä makkarakeittoa! Lounaan jälkeen vapaa-ajan jälkeen valmistelimme Santtua kisoihin, joihin Tuulia oli sen kanssa menossa. Se oli saanut kunnon L'oréal Paris -pesun, ja sen karva kiilsi upeana. Sitten haeskelimme hevosia sisälle ja hoidimme niitä. Kuvasin ekaa tuntia, ja sain toiselle tunnille alleni Roopen.



Mitäs Roopesta, se on vetelä, mutta silti hyvin apuihin vastaava eestinhevonen/poni. Tykkäsin Roopesta tosi paljon, vaikka se ei oikein uralla laukassa pysynyt, vaan tahtoi oikoa päädyt. :D Ensin laukkasimme uraa jonossa niin, että jonon eka aina nosti laukan ja laukkasi kentän ympäri viimeiseksi, kun muut kävelivät. Varsinaisena tehtävänä oli kahden esteen sarja keskellä kenttää pituushalkaisijalla. Roopella on kumma tapa melkein pysähtyä ennen estettä ja tulla tosi pohjaan, mutta kuitenkin hypätä puhtaasti. Tähän tapaan:


Muita kunnon kuvia tunnista ei olekaan. Loppuravit ratsastin ilman jalustimia pitkin ohjin, loppukäynnit naistensatulassa, heitin jalkani satulan eteen. En tippunut, kumma kyllä. :D



ehh

Putsasimme varusteet ja söimme päivälliseksi hampurilaisia. Pihalla satoi, joten söimme sisällä. Iltapäivään asti oli vapaa-aikaa, ja Tuuliakin tuli takaisin. Hän oli sijoittunut Sandelssin kanssa kolmanneksi 60cm luokassa, jes jes! Talutin Santun Alessan kanssa laitumelle. Upotin toisen crocksini mutavelliin, ja jouduin myöhemmin onkimaan sen sieltä. :'D

Iltapalaan asti olikin vapaa-aikaa. Välillä satoi IHAN kaatamalla, ei nähnyt nenäänsä pidemmälle, oikeasti! Menin nukkumaan noin yhdeltä.


Viides päivä ja lähtöpäivä, 17.7.

Niin surullista kuin se olikin, tuona päivänä jouduimme putsaamaan itsemme Kuusikorven pölyistä. Vaikka pölyä ei ollut, kun yön oli satanut ja kenttäkin oli täynnä lätäköitä.

Heräsimme noin puoli yhdeksältä, sitten syömään leipää tomaatilla ja kinkulla. Jälleen minut kiskottiin vessajonosta hakemaan hevosta, mutta vain yhtä tällä kertaa. :D Toin Maukan sisään, ja vessakäynnin jälkeen harjasin ja varustin sen. Kävikin sitten ilmi, että saisin kyseisen pollen leirikisoihin.

Arska

aina pirteä ratsuni



Verkkasin Maukan jo uralla tosi reippaaksi. Verkkaesteellä se meni oikein kivasti eteen ja totteli muutenkin ollen reipas, mutta kun pääsimme radalle, se syttyi.


rata

Kuvassa näkyy kisarata. Ajanotto alkoi vasta ekan esteen jälkeen ja päättyi viimeisen (ja saman) esteen jälkeen. Tuo samainen este koitui kohtaloksemme.





Kaikki muut esteet menivät ihanasti. Koska rataan sisältyi laukanvaihtoja, kokeilin tehdä ne esteen päällä. Se toimi! Maukka vaihtoi esteen päällä laukan, eikä kertaakaan tiputtanut raville radan aikana. Oli se ihana! ♥
Mutta sitten tuli viimeinen este. Luulen, että häiritsin itse hevosta estäen sitä löytämästä hyvän paikan. Puomi kolisi maahan vikasta esteestä, saldona tiputus, mutta huippuhyvä aika. Kirosin sitä niiiin paljon, mutta pettymys haalistui pian tyytyväisyyden tieltä. Olihan muu rata mennyt täydellisesti!

tästähän näkee jo, miten pohjaan se tuli

Olin kolmanneksi viimeinen. Ajallani, ilman tiputusta, olisin ollut kolmas. Ajatella, kaksi lämppäriä ja suokki kolme nopeinta! Olin tyytyväinen aikaani (00.39.32), ja Miakin totesi, että Maukka meni tosi hienosti ja syttyi. Olen samaa mieltä. Ruusukkeet jaettiin päivällisellä - makaronilaatikkoa ja jäätelöä.

Sain muistoksi leiriltä hevosenkengän, sen kokoisen, että voi hyvin olla esim. Uncan kenkä. Kiinnitin ruusukkeeni siihen, ja nyt ne komeilevat seinälläni, paikassa, jossa viime vuoden kenkä ja ruusuke olivat ennen. Leiriltä lähtö oli haikeaa, ainahan sen pitäisi olla, koska muuten on kyllä jotain pahasti vialla.










vintti


Ensi kesän leiri on jo varattu, joten voin olla levollisin mielin. Odotan innolla jo sitä, ja uutta (toivottavasti ihanaa!) leiriporukkaa! Yksi tuttu tämänvuotinen leiriläinen sinne ainakin on tulossa, saa nähdä, tuleeko muita. ;)
Tämän vuoden leiristä tein myös videon, ja se on tässä. Sen vuoksi postaus "myöhästyi" näin paljon. Mitä pidätte? Miltä leiri vaikutti teidän silmäänne?

4 kommenttia