Joulukalenteri 2015 - luukku 8

Tästä kalenteriluukusta vilahti

RATSASTUS BITTEN NÄKÖKULMASTA

Hei vaan! Olen Bitte, pikku suokkimummeli. Ihmisten mielestä olen suloinen karvapallo. Minulla oli varsa kesällä, laitumella, mutta sitten se raukka parka vieroitettiin minusta, ja olen taas työelämässä. Toki se puolen vuoden mammaloma olisi saanut olla vähän pidempikin, heh heh.

Kolme valoisaa ajanjaksoa sitten ihmisten lauantaina, aamulla, jouduin jälleen hommiin. Olen vasta totutellut tähän työelämään, ja kuten kuvista varmasti huomaatte, olen varsin lihakseton pitkän loman jälkeen. Laitumella harvoin treenataan muuta kuin mahan ruohonvetokykyä!

Onneksi sainkin selkääni karvalätkän, joka on tosi mukava. Seitsemän valoisaa ajanjaksoa aiemmin lauantaista pääsin sen sijaan töihin ilman mitään tämän samaisen ratsastajan ja minun selkäni välissä, mutta se on jo ihan toinen pitkä tarina se.

Olimme kaikki hevoset tosi hämmentyneitä, kun meidät laitettiin kuntoon alapelloilla sijaitsevilla halleilla, kuten ihmiset asian ilmaisivat. "Kenttä on huono, ei sinne voi mennä." Meille oltiin tasoitettu hassunkurinen hiekkaläiskä hallien välistä, ja me kaikki huomasimme pian, että se oli vain ja ainoastaan hyvä juttu!

Aloitimme käynnissä, kuten joka kerta. Ratsastajani vaikutti oikein iloiselta, olen kuulemma hänen kestosuosikkinsa. Silti hän hidasti minua käynnissä jo vähän väliä. Voi miten ihanaa olisikaan ollut, jos olisin saanut tikata omaa mummokäyntiäni niin nopeasti kuin ikinä haluan! Ratsastaja tosin vaikutti myös vähän siltä, että hänkin olisi mielellään antanut minun kävellä ihan omaa vauhtiani. Kun aloimme ravaamaan, hänkin hidasti minua hanakammin. Pah, mitä tylsimyksiä, mikseivät mammat saa pitää hauskaa?

Teimme molemmille lyhyemmille pätkille iiisot ja pyöreät ympyrät. En olisi halunnut taipua. Mutta olen niin kuuliainen ja herkkä pohkeelle, että taivuin mieluummin kuin siedin jatkuvaa painetta kyljissäni. Myös pohkeenväistötehtävä meni sen takia hyvin. Väistin oikein mallikkaasti, ravissakin. Ratsastajani tuli koko ajan vain paremmalle tuulelle. Kun laukkasimme pitkää pätkää, hän kehui minua kovasti ja nautti täysin siemauksin!

ratsastajani sanoo puolustuksekseen, ettei karvalätkä ole paras mahdollinen istunnan tukemiselle

Laukkani oli kuulemma ihanan kumipallomaista mutta tasaista. Tykkäsin tehdä töitä varsinkin kun sain paljon kehuja! Lopuksi sain pidempää ohjaa ravissa, ja olisin heti halunnut kiihdyttää vauhtia. Kun niin ei saanutkaan tehdä, kilttinä ja sivistyneenä tietenkin hidastin ja ravasin hiljempaa.

Töiden jälkeen vuorossa oli jalkojen kylmäys ja monen monituista namipalaa palkinnoksi. Sain myös täysin turhan ja hyödyttömän puunauskäsittelyn jouhilleni. Alla on mielipiteeni asiasta.

Pääsin lopulta tarhaan syömään. Kiitän vielä tuonkertaista ratsastajaani siitä, että sain tulla kirjoittamaan tännekin. Hyvää joulunodotusta kaikille - mikä se muuten on?