Torstain tunti Elmukelmulla!

1. Surkein talli

2. Paras talli

3. Hevonen/poni, johon tunsin rakkautta ensi silmäyksellä

4. Hevonen/poni, josta en paljoa välitä

5. Hevonen/poni, jonka haluaisin ostaa

6. Hevonen/poni, joka säväyttää omalla tavallaan

7. Hevonen/poni, jolla en halua ratsastaa

8. Hevonen/poni, jolla voisin mennä aina

9. Hevonen/poni, johon luotan täysillä

10. Hevonen/poni, ketä jäisin kaipaamaan jos se lähtisi

11. Paras tallikamu

12. Ihanin ratsastuksenopettaja

13. Hevonen/poni, jolla ratsastin ekan kerran tunnilla

14. Hevonen/poni, jolla hyppäsin ekan kerran

15. Hevonen/poni, joka saa aina onnelliseksi

16. Hulluin hevonen/poni, jolla oon mennyt

17. Hevonen/poni, joka toimii parhaiten

18. Hevonen/poni, jolla on rauhoittava vaikutus

19. Tunti, joka jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen

20. Hevonen/poni, jolla laukkasin ekan kerran

Hevonen, joka on saanut minut aina onnelliseksi, on Sandra. Se kuuntelee niin hyvin ja yllättää välillä totaalisen positiivisesti!!

Torstaina olin tallilla, ratsastin Elmerillä. Menimme koulua, Marianna tuurasi Marjoa joka taisi olla Ypäjällä. Olisin halunnut vaihta Fellaan, viikon takaisen onnistumisen olisin halunnut testata, mutta se ontui, joten Elmeriin tyydyin. Eikä nytkään kehnosti mennyt.

Elmeri oli jälleen valmiiksi tunnilla ennen minua, joten minulla ei ole siitä tuntia ennen kuvaa. Marian äiti ja oma äitini kuvasi ystävällisesti tuntiani. Loikkasin siis suoraan Elmerin selkään, Jeminan äiti auttoi minut selkään ja pääsin uralle ratsastelemaan.

Elmeri oli aika reippaalla päällä jo alusta asti. Mietin, tarvitsenko raippaa, mutta jätin sen käteen, koska Elmerin laiskuus saattaa vaihdella pitkin tuntia. Tein pysähdyksiä, ja katsoinkin että jarrut toimivat, ja saimme Mariannalta käskyn siirtyä kevyeeseen raviin uralle. Lyhyet sivut menimme käyntiä, pitkät sivut ravia. Elmeri meni ihan kivasti tätä tehtävää, vähän voltteja sain tehdä jos joku tielle tuli. Mutta ei tullut kovin usein, joten ei siinä mitään.

c. äiti

Laukkaa otettiin lyhyillä sivuilla. Pitkille sivuille tehtiin keskelle voltit, ja laukannostoja otettiin kulmista. Elmeri meni ihan okei, nostot sujui ihanassshti eikä ryöstöjä tullut. Paljon kivampi on poni kentällä, kuin maneesissa, ja luultavasti menen sillä jatkossa aika paljonkin.

c. Marian & Sofian äiti

Suuntaa vaihdettiin vasta nyt. Otettiin aika lyhykäiset välikäynnit, hiukkasen ravia uralla ja taas nostot lyhyille sivuille. Elmeri oli vasuriin melkeimpä mukavampi ratsastaa. Hieman poni meinasi repiä ohjaa kädestä ja paeta kuolaintuntumaa, mutta jos se nosti päätä laukkakohdassa en yksinkertaiesti nostanut laukkaa. Loppui vastaan hangoittelukin pian, ja laukkasimme iloisesti molemmat lyhyet sivut kauniisti. Nostot meni kirjaimellisesti hyvin.

c. Marian ja Sofian äiti (anteeksi laatu!)

Jäimme hiljalleen ravailemaan uraa pitkin, Elmeri pieni oli oikein kauniisti, ei edes enää vastustellut kuolainta vaan kulki rennosti, melkeinpä laiskasti. On se kumma miten alkutunnista voi hevonen tai poni olla kuin jäykkä jousi, joka löystyy lopputuntia kohden niin että venyy ja rentoutuu mihin vaan. Elmerillä tämän huomaa, varsinkin päivän ekalla tunnilla, aika selvästi.

c. äiti

Elmeri oli tosi kiva. Valitettavasti jouduin suoraan luovuttamaan ponin seuraavalle ratsastajalle, toisin sanoen kyseessä oli ilmiö jota kutsun nimellä teollisuusratsastus, nimi siitä että otat vain hevosen alle, ratsastat sillä ja luovutat seuraavalle, ihan kuin teollisuudessa.

Ensi torstaille haluan Fellan jos se ei ollu, se on vissi! ♥