8. Hevonen/poni, jolla voisin mennä aina
9. Hevonen/poni, johon luotan täysillä
10. Hevonen/poni, ketä jäisin kaipaamaan jos se lähtisi
11. Paras tallikamu
12. Ihanin ratsastuksenopettaja
13. Hevonen/poni, jolla ratsastin ekan kerran tunnilla
14. Hevonen/poni, jolla hyppäsin ekan kerran
15. Hevonen/poni, joka saa aina onnelliseksi
16. Hulluin hevonen/poni, jolla oon mennyt
17. Hevonen/poni, joka toimii parhaiten
18. Hevonen/poni, jolla on rauhoittava vaikutus
19. Tunti, joka jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen
20. Hevonen/poni, jolla laukkasin ekan kerran
Ponsu, jolla voisin aina mennä, on Rölli. Se on kiltti ja hyvätapainen :) Harmiksi vaan sekin on nyt kipeänä. Ja Ruskon ratsastuskeskus toistaiseksi karanteenissa, koska Aladinilla onkin pääntauti. Shetut Mytsi ja Faarao ovat hyllä jo melkein terveet - jee!
- - - - -
Elmeri ei ollut tunnilla ollutkaan tänään, ennenkuin minä omin sen. Poni oli tallissa jo tosi energinen ja halusi kopista ulos, mutta sain sen kuitenkin jotenkin laitettua ja letitettyä otsaharjankin!
Elppu oli tosin alkukäynneissä ihan normi tapaus, hivenen laiska. Se kuitenkin "heräsi" jossain kohtaa alkukäyntejä, ja hupsista keikkaa, ei tarvinnutkaan enää ratsastaa eteen vaan tehdä voltteja ja puolipidätteitä sen sijaan. Kouluraippa mulla oli koko tunnin.
Kyllä se poni vaan on niin ihana! Ravi meni oikein nätisti, ja oli ponsu kuulolla. Päivän aiheena pohkeenväistö, "ei mitään kouluradalla ihan vaakaan menoa vaan semmnoista tunnetta etä liu'utatte ne ponit sieltä uralta ja uralle".
Elmerin eka väistö oli aika upee, pää vinossa ja jalat ihan tönkkönä. Ravissa poni väisti kuitenkin jo selvästi paremmin, ja oli rento ja jälleen kuunteli apuja. Olin aika onnellinen ja tyytyväinen Elppuun, ja uskoin että väistöt oikeaankin kiekkaan menisi hyvin.
Ja onnistuihan ne! Valitettavasti vasempaan kierrokseen ei sitten ollut hyviä kuvia eikä niitä ole, mutta menimme ihan tasapuolisesti kumpaankin kierrokseen. Laukat tosin oli aika toispuoleiset.
Oikean kiekan väistöt oli jo vähän huonompia. Elmeri väistää selkeästi paremmin oikeaa pohjetta eli vasemmalle. Se tuli entistä selkeämmin ilmi kun menimme loivaa kiemurauraa niin että väistimme sekä uralle että sieltä poispäin.
Laukkaa otettiin ympyrällä. Ensin laukattiin vasempaan kiekkaan (kuvat uupuu taas, en muista oliko niitä edes vasempaan...), se meni ihan ookoosti. Elmeriini kääntyi hyvin käskystäni. Laukka nostettiin ympyrälle käännyttäesä eli lyhyen sivun keskeltä. Elmeri nosti nätisti joka kerta, eikä hidastellut juurikaan omiaan.
Oikean kierroksen eka laukka oli ka-tast-ro-faa-li-nen. Me käveltiin koko ryhmä ainakin viisi kierrosta ihan etanamaisesti, koska Marjon mukaan niiden täytyy antaa levätä raskaiden tuntien jälkeen. Ja niin hän onnellisesti unohti Elmerin, jolla oli vasta eka tunti käynnissä ja sehän tietenkin menetti hermonsa kun aloimme ravailla vihdoin.
Lyhyen sivun alussa Elmeri otti ja lähti, kun nostin laukan. Sehän nosti. En panikoinut, olen liian tottunut siihen että Elppu vie. En saanut sitä käännettyä tai pysäytettyä, poni oli täysin kuuro. Se veti reilut puoli kierrosta laukkaa jöka oli vähän muuta kuin hallussani. Pitkällä sivulla uusi ongelma: Elmeri pukitti, ekaa kertaa koko aikana kun olen sillä ratsastellut. Koska ohjista veto ei toiminut, pakotin sen pienelle voltille. Sillä sain vihdoin hidastettua raviin.
Otin saman tien uuden noston sen jälkeen (kuvat alla ja yllä on siitä). Nyt Elmeri ei ottanut lähtöä vaan laukkasi nätisti kaksi ympyrää oikeaan kierrokseen.
Marjo ei antanut minun enää laukata sen jälkeen etten olisi pudonnut. Pah, en ole leppäkeihäs joka lentää kauas. Olen pysynyt Nemon pukkirallissa, Röllin vedoissa ja Elmerin kyydissäkin. EI minua niin vaan alas saadakaan!
Loppuravithan siinä otettiin kohtapuoliin. Elmeri oli taas kuin mitään ei olis tapahtunut, ja hyvä niin. En kaivannut toista rallia, mutta periaatteessa mulla ei ollut mitään sitä vastaankaan. Melkein tykkäsin antautua Elmerin vietäväksi, uskokaa tai älkää. Se oli jännää :D
Käynneissä en heittänyt koko ohjia pois. Sen verran vain että se sai venytellä, mutta kevyt tuntuma oli silti. Jalkkarit otin kuitenkin pois.
Kävelin ihan suoraa uraa, ilman voltteja tai muuta sellaista.
Elmeri jatkoi tunnilla jälkeeni, joten sitä ei tarvinnut hoitaa. Pidin kovasti tunnista, koska sen 58 minuuttia Elmeri oli käyttäytynyt kiitettävästi.
Ei ollut eka kerta kun mua viedään, eikä varmaan vikakaan. Toivon mukaan kuitenkin osaan jatkossa keskittyä enemmän istuntaan - kuten moni varmaan huomaa, istuntani on lähes kaikissa kuvissa kaamea. Aion keskittyä nyt enemmän siihen!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti